Havaintoja maapallon toiselta puolelta

|
Blogg

Minun ensimmäinen viikko Uudessa-Seelannissa on nyt takana. Tarkemmin sanottuna Aucklandissa. Olotilani on edelleen hieman hämmentynyt ja hapuileva. Kirjoitan nyt muutamia ajatuksiani täältä, jotka ovat siis minun henkilökohtaisia havaintojani. Ne heijastelevat omaa elettyä elämääni, eivätkä ne yritä maalata mitään kokonaista kuvaa Uuden-Seelannin koulutusjärjestelmästä, tanssin opiskelemisesta tai mistään muustakaan. Ne avaavat yksinkertaisesti 29-vuotiaan tanssipedagogiikan opiskelijan kokemuksia siitä, kuinka olen lentänyt toiselle puolelle maapalloa ja tullut vierailulle paikalliseen yliopistoon. Siis minun kokemuksiani. Kokemuksia, jotka värittyvät joka päivä uudesta näkökulmasta. Tänään sama liike tuntuu erilaiselta kuin eilen. Tänään yhdellä lauseella voi olla aivan toisenlaiset vaikutukset kuin eilen. Esimerkiksi sen takia, että lihakseni ovat kipeät. Tai olen herännyt yöllä trooppiseen kuumuuteen. Tai olen eksynyt aamulla pyöräillessäni yliopistolle. Tai sen takia, että sain hyviä uutisia Suomesta.

Olen yllättynyt siitä, miten samankaltaista täällä on kuin Suomessa. Osasin odottaa sitä, mutta olen kuitenkin hämmentynyt. Kaikki on yllättävän samanlaista. Tanssitunnilla teemme samoja liikkeitä. Tietenkin teemme sanon itselleni, mutta samaan aikaan se tuntuu täysin absurdilta. Puhun nyt siis nykytanssin tekniikkatunnista; etsimällä löytäisin varmasti myös täysin erilaisia tanssitunteja, joissa paikallinen kulttuuri olisi vahvemmin näkyvissä. Haluaisin kovasti päästä oppimaan paikallisesta kulttuurista enemmän, mutta en tiedä riittääkö yhdeksän viikon vierailu vielä kovin syvälle kulttuuriin sukeltamiseen. 

Huomaan, että minun on vaikeaa muodostaa väittämiä tästä tai mistään muustakaan kulttuurista. Se tuntuu itselleni vieraalta. Päädyn tekemään listan kysymyksistä, jotka viime päivinä ovat pyörineet mielessäni.

 

Miten pyykit voivat kuivua niin nopeasti tässä ilmastossa?

Miksi asuminen on niin kallista ja hankalaa?

Miten paikallinen yliopisto poikkeaa omastamme?

Miten suuri opetusryhmä vaikuttaa oppimiseen?

Mihin kehonosaan keskittyisin huomenna lämmitellessäni?

Miten erirvoisuus näkyy tässä yhteiskunnassa?

Miksi tanssitunnilla pitää olla paljain jaloin, vaikka varpaissa olisi rakkoja?

Miksi bussit ajavat eri reittiä kulkiessaan eri suuntiin?

Milloin Suomessa on aamu?

Olenko muistanut juoda tarpeeksi vettä?

 

Kaiken tämän keskellä, arki jatkuu.

 

-Elsa