Photo: Juha Metso

Näkökulmia WHO:n taidetta ja terveyttä käsittelevään raporttiin

|
Blogg

Suomen poikkisektorinen kulttuurihyvinvointityö sai merkittävän tunnustuksen, kun WHO:n Euroopan osasto julkisti taiteen, terveyden ja hyvinvoinnin yhteyksiä kartoittavan raportin Helsingin Musiikkitalolla 11. marraskuuta.

WHO:n raportti on tähän mennessä laajin taiteiden, terveyden ja hyvinvoinnin vaikutuksia kokoava tutkimustulosten yhteenveto maailmassa. Raportti osoittaa yli 900 tutkimusartikkelin otoksellaan, kuinka taide voi vaikuttaa sekä ihmisten psyykkiseen että fyysiseen terveyteen kokonaisvaltaisesti. Tutkimustulokset on koottu yli 3000:sta eri puolilla maailmaa tehdystä tutkimuksesta, jotka on raportoitu yksittäisinä tutkimuksina, erilaisina kirjallisuuskatsauksina, meta-analyyseinä ja metasynteeseinä.

Raportin tekijät löysivät niin sanotulla scoping review -menetelmällä taiteen terveys- ja hyvinvointivaikutuksista monenlaisia tutkimuksia, joissa käytettiin lukuisia eri tutkimusmetodeja. Raportti jakaa tutkimustulokset kahteen ryhmään: ennaltaehkäisevään terveystyöhön ja terveyden edistämiseen, sekä sairauksien hoitoon ja hallintaan. Se osoittaa, että yhteydet taiteen, terveyden ja hyvinvoinnin välillä ovat monimutkaisia.

Erilaisia lähestymistapoja tarvitaan, jotta ilmiöstä saadaan laaja ja luotettava kokonaiskuva. Raportti huomioi yksittäisten tutkimusten laadun vaihtelut, sillä joissain tapauksissa havainnot vaativat lisävahvistusta tai ne hyötyisivät perusteellisemmasta tarkastelusta. WHO:n laajan katsauksen vahvuutena on se, että yhdistämällä erilaisia aineistoja, menetelmiä ja tietolähteitä se pystyy puuttumaan yksittäisten tutkimusten mahdollisiin heikkouksiin tai vinoumiin.

Tiivistelmä raportin tuloksista: Koottua tutkimustietoa taiteen terveys- ja hyvinvointivaikutuksista

Taiteet toimivat monikanavaisesti ja niissä yhdistyy monia terveyttä edistäviä osatekijöitä. Näitä osatekijöitä ovat esimerkiksi sitoutuminen esteettiseen toimintaan, mielikuvituksen käyttö, aistien aktivointi, tunteiden herättäminen, kognitiivinen stimulaatio, sosiaalinen vuorovaikutus, liikkuminen, sitoutuminen terveyttä koskeviin teemoihin ja vuorovaikutus terveydenhuollon ympäristöjen kanssa.

Terveysvasteella tarkoitetaan minkä tahansa ärsykkeen aiheuttama positiivista muutosta terveydessä. Taiteisiin osallistumisen terveysvasteet voivat olla psykologisia, fysiologisia, sosiaalisia ja käyttäytymiseen liittyviä. Tunteiden säätely on esimerkki psykologisesta terveysvasteesta. Fysiologisia terveysvasteita ovat vaikkapa matalampi stressihormonivaste tai tehostettu immuunitoiminta. Sosiaaliset terveysvasteet voivat olla yksinäisyyden ja eristyneisyyden väheneminen tai sosiaalisen tuen vahvistuminen; sosiaalisista terveysvasteista yksinäisyyden ja eristyneisyyden väheneminen tai sosiaalisen tuen vahvistuminen; käyttäytymiseen liittyvistä terveysvasteet taas esimerkiksi lisääntynyt liikunta, terveellisemmät elämäntavat ja taitojen kehittyminen.

Taiteet vaikuttavat terveyden sosiaalisiin taustatekijöihin. Taiteilla voidaan vahvistaa esimerkiksi sosiaalista koheesiota tai vähentää eriarvoisuutta. Niiden avulla voidaan tukea lasten kehitystä, vahvistaa vanhemman ja lapsen välisen suhteen kehittymistä ja puheen ja kielen oppimista. Taiteilla voidaan kannustaa terveyttä edistävään käyttäytymiseen esimerkiksi rohkaisemalla sitoutumaan terveydenhuollon palveluihin, käyttämällä taiteita terveysviestinnässä, vähentämällä sairauksiin liittyvää leimautumista tai ottamalla vaikeasti tavoitettavia ryhmiä mukaan terveystoiminnan pariin. Taiteilla voidaan myös ennaltaehkäistä sairauksia esimerkiksi parantamalla hyvinvointia ja mielenterveyttä, lieventämällä traumavaikutuksia ja hidastamalla kognitiivisten toimintojen heikkenemistä. Lisäksi taiteilla voidaan kehittää hoitotyötä esimerkiksi edistämällä terveydenhuollon ammattilaisten käsitystä terveydestä ja tukemalla hoitohenkilökunnan työhyvinvointia.

Taide voi auttaa hoidossa ja sairauksien hallinnassa. Taide voi auttaa mielenterveysongelmien kanssa eläviä esimerkiksi tukemalla lievistä, kohtalaisista ja vakavista mielen sairauksista toipumista. Taiteilla voidaan tukea traumaattisten kokemusten, addiktioiden ja akuuttien tilojen hoitoa esimerkiksi parantamalla hoitokokemusta. Taiteilla voidaan vahvistaa keskoslasten elintoimintoja ja siten lyhentää tehohoidossa vietettyä aikaa. Taiteilla voidaan tukea leikkauksissa, invasiivisissä toimenpiteissä ja tehohoidossa olevien potilaiden hoitoa sekä tukea neurologisten häiriöiden kanssa eläviä (esimerkiksi autismikirjo, cp-vamma, aivohalvaus, muu aivovamma, degeneratiiviset neurologiset häiriöt ja muistisairaudet). Taiteista on apua tarttumattomien sairauksien hoidossa (syöpä, keuhkosaisaudet, diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet) ja saattohoidossa mukaan lukien kipuja lievittävä hoito ja surutyö. Taiteilla voidaan myös tukea sairaalahoidossa olevien viihtyisyyttä ja rentoutumista.

Taidetoiminta hyödyntää usein olemassa olevia resursseja innovatiivisesti ja siten se on myös kustannustehokasta. Mikä tärkeintä, taide voi terveydenhuollossa vastata monimutkaisiin haasteisiin, joihin ei ole vielä olemassa terveydenhuoltoratkaisuja.

Taide, terveyden edistäminen ja hyvinvointityö: Käytännön haasteita

WHO:n raportti osoittaa, että taiteen terveys- ja hyvinvointivaikutuksiin – tai laajemmin kulttuurihyvinvointityöhön – liittyy paljon vahvuuksia ja mahdollisuuksia. Taiteeseen kohdistuu siis paljon odotuksia. Täytyy kuitenkin muistaa, että taide- ja kulttuurialaan liittyy myös paljon haasteita, jotka näyttäytyvät esimerkiksi tutkimustulosten tulkinnan ja suositusten toimeenpanon ongelmina. Esimerkiksi taiteiden, taidekasvatuksen, taideterapioiden ja kulttuurin tutkimuksen suunnilta on kritisoitu sitä, että tehokkuus- ja vaikuttavuustutkimuksissa taiteille on annettu itseisarvo agenttina ja toimijana terveyden ja hyvinvoinnin kentällä. Taiteen positiiviset vaikutukset eivät kuitenkaan tapahdu itsestään. Ne syntyvät yksittäisten ihmisten, yhteisöjen, organisaatioiden ja instituutioiden halusta ja tarpeesta toteutuvana tarkoituksellisena toimintana.

Taiteen toteutumiseksi arjessa ihmisille täytyy järjestää mahdollisuuksia kokea ja tehdä taidetta yhdessä.Tämä tarkoittaa tietoa ja ymmärrystä taidetta kokevien tai tekevien ihmisten, vapaaehtoista taidetyötä tekevien, taiteilijoiden, taideterapeuttien, eri sektoreilla toimivien työntekijöiden ja johtajien työstä ja toiminnasta.Tarvitsemme myös lisää tietoa taidetoiminnasta, jotta päätöksiä taiteen ottamisesta yhä laajempiin yhteiskunnallisiin asiayhteyksiin voidaan tehdä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi ymmärrystä siitä, miten taidetta työssään käyttävän hoitohenkilökunnan, taideterapeuttien ja taiteiliijoiden työ, työskentelymenetelmät, työn rajat ja riskit eroavat toisistaan. Samalla saamme tärkeitä työkaluja moniammatillisen yhteistyön ymmärtämiseen, ja ennen kaikkea yhteiskehittämiseen.

Kuten raportissa todetaan, kulttuurihyvinvoinnin talousnäkökulmaa tulee tulevaisuudessa vahvistaa alan tutkimuksessa ja toiminnassa ylipäätään. Tutkimuksen lisäksi tarvitaan tutkimusperusteista viestintää ja tiedolla johtamista, kuten muillakin yhteiskunnan aloilla. Tämäkään ei vielä riitä, vaan terveyden edistämisen ja hyvinvointityön tutkimukseen ja toimintaan tulee jatkossa kuulua oleellisena osana ihmisoikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden huomioiminen. Taide, hyvinvointi ja siihen liittyvä tutkimus tapahtuu usein potentiaalisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten kokemusmaailmassa. Kyse voi olla tällöin myös asiakkaan, potilaan tai erityisryhmiin kuuluvan henkilön elämänhallintaan ja kyvykkyyteen oleellisesti liittyvistä asioista.

Näiden näkökulmien lisäksi tarvitsemme lisää ymmärrystä ja työkaluja taiteen positiivisten vaikutusten kriittiseen tarkasteluun, jotta raportissakin todettu laadullinen hajonta tutkimuksessa saadaan pienemmäksi, ja samalla vahvistetaan entistäkin enemmän alan tutkimusten uskottavuutta ja luotettavuutta. Näitä reunaehtoja pohdimme tarkemmin tulevassa blogikirjoituksessamme WHO:n raportti – Miten tästä eteenpäin?

 

Taru Koivisto on tohtorikoulutettava Taideyliopiston Taidekasvatuksen tutkimuskeskus CERADA:ssa ja ArtsEqual -tutkimushankkeessa. Taustaltaan Taru on musiikkikasvattaja ja musiikkiterapeutti. Väitöstutkimuksessaan hän tarkastelee sairaalamuusikoiden moniammatillista työtä suomalaisessa terveydenhuollossa, erityisesti sairaaloissa.

Kai Lehikoinen on Taideyliopiston CERADA-tutkimuskeskuksen johtaja ja ArtsEqual –hankkeen varajohtaja. Hän tekee yhteistyötä WHO:n Euroopan aluetoimiston kanssa ja toimi Helsingissä julkistetun raportin vertaisarvioijana.

 

Lisätietoa aiheesta

Fancourt, D. & Finn, S. (2019). What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe. Health Evidence Network (HEN) synthesis report 67.
Yhdistyneiden kansakuntien alueellinen tiedotuskeskus. (2019). WHO:n raportti: Taide voi tarjota innovatiivisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin.

 

Ämnesord