Tohtorialumni Sirkku Rintamäki: Tohtoroituminen on suurenmoinen taiteilijuutta ja ihmisenä olemista muokkaava myllerrys

Sirkku Rintamäki poseeraa valoisassa huoneessa ikkunan edessä hymyillen. Hän nojaa käsiinsä vihreässä samettimekossa.
Viena Kangas

Kanttori Sirkku Rintamäki valmistui musiikin tohtoriksi Sibelius-Akatemiasta maaliskuussa 2023. Hänen tohtorintutkintonsa otsikko oli Löytöretkellä virren sieluun – näkökulmia virren affektinmukaiseen toteuttamiseen.

Kuka olet ja miten päädyit aikanaan kirkkomusiikin tohtoriopiskelijaksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan?

Olen Sirkku Rintamäki, monipuolinen laulaja, kirkkomuusikko ja säveltäjä. Päädyin aikanaan kirkkomusiikin tohtoriopiskelijaksi saatuani taiteellisesti painottuneessa kirkkomusiikin professuurissa tuolloin toimineelta Peter Peitsalolta sähköpostia, jossa kerrottiin erilaisista jatkotutkintomahdollisuuksista kirkkomusiikin alalla. Minulla oli ollut jo pidempään olo, että kaipaan syventymistä johonkin, siipieni kokeilemista, keskittymistä musiikkiin ja taiteilijuuteni kehittämiseen. Kiinnostuin mahdollisuudesta tehdä taiteellinen tohtorintutkinto kirkkomusiikin alalta.

Minkälainen on tämänhetkinen työkenttäsi?

Toimin Helsingin Kannelmäen seurakunnan kanttorina ja työskentelen myös ammattilais-ensemblelaulajana. Opetan Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin aineryhmässä liturgista vokaalimusiikkia ja lapsikuoronjohtoa.

Miten yhdistit tohtoriopinnot, työelämän ja muun arjen tutkintoa tehdessäsi?

Tämä olikin varsin haastavaa – olen kiitollinen työnantajalleni mahdollisuudesta ottaa opinnoille aikaa muutaman kuukauden mittaisten opintovapaiden muodossa. Sain myös opintojeni loppusuoralla Taideyliopiston kaksivuotisen palkallisen tohtorikoulutettavan toimen, millä oli ratkaiseva merkitys opintojeni edistymiselle. Olen perheellinen, ja tohtoriopintovuodet kysyivät kyllä kaikilta osapuolilta joustoa ja ymmärrystä. Vapaapäivät olivat varsinkin loppusuoralla ns. ”mielenkiintoinen käsite”. Ihanteenani oli tehdä opintoja järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti, mutta eipä se käytännössä aina ihan niin mennyt. Onneksi voimavaroja riitti kuitenkin työn loppuunsaattamiseen ja tukea sai niin ohjaajilta kuin kanssataivaltajiltakin. Se kantoi.

Mitkä taidot ovat mielestäsi tärkeimpiä kanttorin työssä tänä päivänä?

Näen, että kanttorin työssä on tärkeää kohdata ihmiset suurella sydämellä, lämmöllä. Musiikin merkitys ihmisten elämän taitekohdissa on suuri. Haluan toteuttaa musiikkia innostaen muita mukaan ja tarjoten erilaisia mahdollisuuksia kokea Pyhää musiikin kautta. Tarvitaan taitoa, tilannetajua ja herkkyyttä. On tärkeää pystyä muuntamaan muusikkouttaan erilaisiin tarpeisiin ja tilanteisiin.

Millaisia valmiuksia ja vahvuuksia sait erityisesti tohtoriopinnoistasi työelämää varten?

On tuntunut suorastaan hämmästyttävältä, miten monessa asiassa nykyisessä työelämässäni olen kokenut vahvistuneeni tohtoriopintojen myötä. Olin toiminut kanttorina jo pitkään ennen tohtoriopintojani, ja tohtoroitumisen myötä huomaan saaneeni lisää varmuutta muun muassa erilaisissa kommunikointitilanteissa, päätöksenteossa, musisointini luontevassa virtaavuudessa ja laulutekniikassa (tein osana tohtorikoulutuksen tukiopintojani pitkään harkitsemani Laulu A -tutkinnon). Kirjoittamiseen ja sen kehittymiseen käyttämäni aika ja sen myötä ajattelun monipuolinen kehittyminen on minulle myös suuri voimavara.

Mitkä ovat tärkeimpiä muistojasi tohtoriopintojesi varrelta?

Ihania muistoja on valtavasti! Olen kiitollinen esimerkiksi saamastani mahdollisuudesta suunnitella ja toteuttaa Taideyliopiston yhteiseen promootioon liittynyt juhlajumalanpalvelus kesäkuussa 2018. Sen unohtumaton spontaani, positiivinen palaute-/halausvyöry tilaisuuden jälkeen voimaannuttaa minua edelleen. Toteutimme jumalanpalveluksessa tohtorintutkintoni ytimessä olevia asioita, monitaiteellisuutta, improvisointia yleisön kanssa, yllätyksellisyyttä, virren luovaa virtausta… Muistelen lämmöllä myös monia ohjaajia ja tohtoriopiskelijakollegoita, intensiivisiä ja antoisia keskusteluja ja kohtaamisia. Olen iloinen, että uskaltauduin suuntautumaan varsin pian myös kansainvälisiin yhteyksiin – minulla on nyt voimavarana laaja ja lämmin kansainvälinen kollegojen verkosto. Jokainen taiteellinen opinnäytteen osioni on myös mielessäni kallisarvoisena muistona. Niitä oli upeaa toteuttaa. Toteutin samalla myös taiteellisia unelmiani.

Miten rohkaisisit muita lähtemään tohtoriopintoihin?

Jos tunnet kaiherrusta, kutsua nykyistä syvemmälle tai laajemmalle, ja kaipaat isoa haastetta, tutki tämä mahdollisuus. Tai jos kyselet itseltäsi, voisivatko siipesi lentää jotenkin uusiin maisemiin, niin taiteellisesti kuin tutkimuksellisesti, tämä voi olla yksi tie. Ei kannata lähteä tohtoripolulle, jos et ole valmis monen vuoden intensiiviseen, mullistavaankin matkaan. Tutuiksi tulevat niin ylä- kuin alamäet, kuopatkin. Ei kannata lähteä tälle tielle, jos kaipaat vain vaihtelua tai se ammatillinen haaste, mitä kaipaat, voi toteutua muissa ympyröissä. Tohtoroituminen on kokemukseni mukaan suurenmoinen taiteilijuutta ja ihmisenä olemista ylipäänsä muokkaava myllerrys, josta seuraa sivutuotteena myös ”ajokortti”: liittyminen maailmanlaajuiseen tohtoroituneiden yhteisöön. Voin sanoa, että tämä matka kannatti tehdä.

Seuraava hakuaika Sibelius-Akatemian tohtorikoulutukseen on 3.-17.1.2024.