Kaisa Rönkkö: Yliopistot eivät säilytä menneisyyttä menneisyyden vuoksi. Ne säilyttävät asioita, joiden me haluamme säilyvän, nyt ja tulevaisuudessa”
Sibelius-Akatemian dekaanin Kaisa Rönkön puhe publiikissa 12.6.2026.
Hyvät valmistuvat, läheiset, kollegat
Yliopiston tehtävä ei ole saada mahdollisimman paljon opiskelijoita valmistumaan tavoiteajassa. Yliopiston tehtävä on siirtää sukupolvelta toiselle tietoa, taitoa, sivistystä ja ymmärrystä, kykyä epäillä ja kyseenalaistaa, nähdä toisin. Tehdä ja ajatella sellaista, mitä ei ole vielä tehty ja ajateltu.
Se on poikkeuksellinen tehtävä. Tehtävä, jonka ei kuulukaan tulla koskaan valmiiksi.
Opiskelijana te ette ole velkaa yliopistolle sitä, että valmistutte tavoiteajassa, vaikka uutisotsikot sitä ehdottavat. Opiskelijana olette velkaa kunniakkaalle akateemiselle traditiollemme sen, että otatte vastaan jotakin meille kaikille yhteistä, kehitätte sitä, jaatte omastanne ja luovutatte aikanaan edelleen.
Valmistuminen on enemmän kuin tutkinnon vastaanottamista, se on liittymistä ihmisyyttämme kannattelevaan maailmanlaajuiseen yhteisöön, joka on jatkanut keskustelua yli kahden vuosituhannen ajan. Keskustelua siitä, mikä on totta, mikä on hyvää, mikä on kaunista, mikä on oikeudenmukaista ja mitä tarkoittaa ihmisarvo.
Olette lämpimästi tervetulleita yhteisöömme. Mutta mitä teidän kuuluu tehdä niillä tiedoilla, taidoilla ja vapauksilla, jotka teille on uskottu?
***
Sana ”akatemia” juontuu paikasta, jossa Platon opetti lähes kaksi ja puoli vuosituhatta sitten. Tuo paikka ”Akademeian lehto” oli nimetty antiikin myyttisen sankarin Akademoksen mukaan. Se oli puutarhamainen alue, jossa kasvoi oliivipuita. Siellä oli kävelypolkuja, voimistelupaikkoja ja pyhäkköjä.
Akateeminen traditio alkoi ihmisistä kävelemässä toistensa seurassa, keskustelemassa, väittelemässä, kyselemässä ja tankkaamassa ruumiin ja sielun ravintoa. Ennen kaikkea akatemia oli siis yhteisö. Yhteisö, joka uskoi siihen, että totuus on etsimisen arvoinen ja tieto kuuluu lopulta yhteiseksi hyväksi.
Tekään ette peri vain tietoa, vaan paikan yhteisössä, joka tavoittelee ymmärrystä yhteiseksi hyväksi. Akatemian perintö ei ole kokoelma teorioita ja vastauksia. Se on kyky esittää kysymyksiä.
Kenties siksi yliopistot ovat säilyneet? Ei siksi, että maailma olisi pysynyt samanlaisena, vaan siksi että maailma jatkaa muuttumistaan. Ihminen on aina tarvinnut tietoa, mennyttä ja uutta, ja tarvitsemme tietoa koko ajan enemmän.
Tarvitsemme kysyjiä ja kysymyksiä.
Sokrates eli aikana, jolloin Ateenan demokratia horjui.
Platon näki opettajansa Sokrateen tuomittavan kuolemaan siksi, että tämä uskalsi kysyä vaikeita kysymyksiä.
Augustinus tutki ja kirjoitti Rooman valtakunnan hajotessa.
Vuonna 1348 rutto kulki Euroopan halki. Vuonna 1517 uskonpuhdistus muutti koko maanosan. Vuonna 1914 syöksyttiin maailmansotaan. Vuonna 1939 kokonainen sukupolvi joutui kysymään, säilyvätkö sivistys, vapaus ja ihmisarvo. Vuonna 1962 maailma pidätti hengitystään ydinsodan partaalla. Tänään meillä on omat epävarmuutemme ja murroksemme, omat kysymyksemme ja kaikumme.
Jokainen sukupolvi on joutunut elämään epävarmuuden kanssa.
Jokainen sukupolvi on joutunut kysymään, mitä kannattaa säilyttää.
Ja tässä juuri on yliopiston merkitys ja tehtävä.
Yliopistot eivät säilytä menneisyyttä menneisyyden vuoksi.
Ne säilyttävät asioita, joiden me haluamme säilyvän, nyt ja tulevaisuudessa.
Ajattelun vapautta.
Totuuden tavoittelua.
Sivistystä.
Taiteen ja tieteen vapautta.
Ihmisarvoa.
Vastuuta toisistamme.
Näitä asioita ei säilytetä yliopistorakennuksissa tai kirjastoissa.
Ne säilyvät meissä ihmisissä.
***
Eräs valmistumisen paradokseista on se, että mitä enemmän oppii, sitä selvemmin näkee, kuinka paljon on vielä opittavaa. Sillä mitä enemmän ymmärtää maalaamista, sitä selvemmin näkee myös sen monimutkaisuuden. Toivon, että te näette myös kirkkaana sen, että ette ole yksin.
Me juhlimme tänään teidän suurta urakkaanne! Mutta älkää huoliko, jos kaikki ei ole selvää. Ei kaikki voikaan olla vielä selvää. Valmistumisen ei kuulu olla keskustelun päätepiste, hetki jolloin asiat ovat valmiita. Valmistuminen on kutsu osallistua keskusteluun yhdessä muiden kanssa, akateemisen yhteisömme täysivaltaisena jäsenenä.
***
Millaisen pitkään ketjuun te tänään saatte kunnian liittyä?
Sokrates kysyy kysymyksiä Ateenan torilla.
Platon perustaa Akatemian.
Hildegard Bingeniläinen säveltää, kirjoittaa ja tutkii maailmaa aikana, jolloin naisille annettiin harvoin mahdollisuus tulla kuulluksi.
Ibn Rushd puolustaa järkeä Córdobassa.
Maimonides etsii yhteyttä uskon, järjen ja etiikan välille.
Dante kirjoittaa maailmankuvan aivan uusiksi.
Erasmus puolustaa oppineisuutta.
Galileo nostaa kaukoputken taivaalle
Mary Wollstonecraft vaatii sivistystä kaikille.
Frederick Douglass tekee lukutaidosta vapauden välineen.
Sibelius auttaa kansakuntaa löytämään oman äänensä.
Edith Södergran kirjoittaa maailmalle, jota ei vielä ole.
Hanna Arendt kysyy, mitä tapahtuu, kun ihmiset lakkaavat ajattelemasta.
Arendt jättää meille kysymyksen, joka on ehkä ajankohtaisempi nyt kuin hänen omana aikanaan: Miten säilytämme kykymme ajatella syvällisesti maailmassa, jossa tietoa on enemmän kuin koskaan.
Miten säilytämme harkinnan maailmassa, joka palkitsee vauhdikkuutta.
Miten vaalimme kykyämme muodostaa oma mielipiteemme aikana, joka painostaa meitä valitsemaan puolemme heti, ennen kuin olemme ehtineet ymmärtää?
Miten rohkaisemme itseämme kuulemaan toisiamme ajassa, jossa luovuttava samanmielisyys tai paikalta pakeneminen tuntuvat usein turvallisemmalta kuin keskustelu?
Miten pidämme huolta kyvystämme ajatella itse aikana, jolloin yhteiskunta, algoritmit ja aatteet asettavat kiusauksia valmiisiin vastauksiin?
Miten luotamme toisiimme niin, että voimme sanoa jos toinen on väärässä?
Hyvät valmistuvat, teille on paikka, teille on tehtävä, joka on suoraan sivistysyliopiston ytimessä.
Tulevaisuutemme riippuu ihmisistä, jotka kysyvät: onko tämä totta? Onko tämä oikein? Voisiko asian tehdä paremmin? Millaista maailmaa olemme rakentamassa?
Taiteella ja tieteellä on tässä erityinen tehtävä.
***
Te ette tänään vanno valaa, kuten vaikkapa lääkärit, upseerit tai papit tekevät valmistuessaan. Pidän kuitenkin valan ajatuksesta; niissä ei ole kyse saavutetusta asemasta vaan vastuusta.
Lääkärille uskottu tieto koskee ihmiselämää, upseerille uskottu valta koskee turvallisuutta, papille uskottu sana koskee merkitystä, toivoa ja totuutta. Kaikkia näitä yhdistää sama kysymys: Miten käytän sitä, mikä minulle on uskottu?
Hyvä valmistuva, ehdotan meillekin omanlaistamme valaa. Valaa, jossa lupaamme käyttää saamaamme tietoa, taitoa, vapautta ja mielikuvitusta parhaan ymmärryksemme mukaan. Lupaamme nauttia taiteen ja tieteen vapaudesta. Lupaamme käyttää niitä yhteiseksi hyväksi.
Lupaamme olla sovinnaisia tai kokeilevia, uudistajia tai säilyttäjiä, traditionaalisia tai vallankumouksellisia, ennenkuulumattomia, hitaita tai nopeita, turvallisuushakuisia tai riskinottajia, kaikkia näitä erikseen ja yhtä aikaa. Mutta ennen kaikkea lupaamme olla hyvän puolella, lupaamme rakentaa kukin omalla tavallamme yhteistä hyvää.
Tänään teistä valmistuu musiikin ja taiteen ammattilaisia hyvin erilaisiin tehtäviin ja rooleihin. Tulette työskentelemään yhteiskunnan eri sektoreilla ja kohtaatte erilaisia yhteisöjä ja vaatimuksia ja mahdollisuuksia. Niitä yhdistää yksi asia. Työskentelette merkitysten kanssa. Sellaisten asioiden kanssa, joiden varaan ihmiset rakentavat käsitystään itsestään, toisistaan ja maailmasta.
Siksi taide kuuluu yliopistoon ja tarjoaa itseoikeutetusti paikan akateemisen yhteisön jäsenenä. Taiteen ytimessä on taito ja tieto. Taide ei ainoastaan kuvaa tai selitä maailmaa, se avartaa sitä. Se tekee näkyväksi mahdollisuuksia, joita emme vielä osaa nähdä. Se pitää avoinna mahdollisuuden, että maailma voisi olla enemmän kuin se tällä hetkellä on.
Runoilija Edith Södergran kirjoitti: ”Minun ei sovi tehdä itseäni pienemmäksi kuin olen.”
En kuule sitä kutsuna itsekkyyteen vaan vastuuseen. Jos olemme saaneet äänen, meidän tulee käyttää sitä. Jos olemme saaneet lahjan ajatella, meidän tulee ajatella. Täyteen mittaansa kasvaminen ei ole lahja vain itselle vaan koko yhteiskunnalle. Meille ihmisille.
Hyvät valmistuvat,
Tänään te liitytte yhteisöön, joka on kulkenut antiikin oliivilehdosta tähän saliin. Yhteisöön, joka tulee jatkumaan myös meidän jälkeemme.
Ottakaa paikkanne siinä ylpeinä.
Palvelkaa hyvää rohkeasti, viisaasti ja iloiten. Käyttäkää tietoa, taitoa ja vapautta vastuullisesti. Luotamme teihin.
Nyt on teidän vuoronne.
Olen teistä ylpeä.