Tutustu taiteilijaan: lehtori Petri Komulainen toivoo lisää nuoria konserttiyleisöön
Puhallinorkesterinjohdon lehtori Petri Komulainen johtaa ainutlaatuisen puhallinorkesterin ja urkujen konsertin Musiikkitalossa maaliskuussa.
Konsertin ohjelmassa kuullaan Einojuhani Rautavaaran Konsertto puhaltimille ja Annunciations, Gustav Holstin Hammersmith sekä Igor Stravinskin Tulilintu-sarja. Kysyimme Komulaiselta vähän lisää konsertin ohjelmistosta ja siihen valmistautumisesta.
Sibelius-Akatemian orkesteri kantaesitti Konserton puhaltimille Jorma Panulan johdolla vuonna 1950. Sen jälkeen sitä ei ole esitetty, vaan se on ollut esityskiellossa. Miksi – ja miksi se päätettiin ottaa ohjelmistoon juuri nyt, tässä konsertissa?
Konsertto puhaltimille oli Rautavaaran ensimmäinen orkesteriteos ja se sai murskakritiikit lehdistössä. Säveltäjä asetti konserton esityskieltoon ja myöhemmin muokkasi sen teemoista uuden Concerto Grottescon samalle kokoonpanolle. Esitimme tuon jälkimmäisen teoksen vuosi sitten Kulttuuritalon konsertissa ja se on nyt myös kustannettu.
Saimme luvan Sini Rautavaaralta Konserton puhaltimille esittämiseen yhden kerran ja hankimme sen partituurikopion Kansallisarkistosta. Stemmat ja partituuri kirjoitettiin puhtaaksi, ja halusimme tarjota yleisölle ainutlaatuisen tilaisuuden kuulla tämä teos uudelleen ja kenties hieman erilaisena esityksenä kuin silloin 1950. Olen tietoisesti valinnut esimerkiksi eri tempot kuin partituurissa on. Uskon, että ne sopivat sävellyksen karakteriin paremmin. Teen myös muutoksia balansseihin ja nyansseihin.
Myös konsertin muut teokset ovat tuttuja yleisön suosikkeja, mutta mitä erityistä niissä on opiskelijaorkesterin tai kuulijan kannalta?
Holst on ammattipuhallinorkestereiden kantaohjelmistoa ja se on musiikillisesti ja teknisesti aika haastava soittajille. Puhallinorkesterilla soitetaan paljon sovituksia, koska kokoonpano on niin nuori, ja Tulilintu sopii kokoonpanolle erittäin hyvin.
Minkälaista on kapellimestarina ollut työstää konserttia puhallinorkesterille ja uruille – ja erityisesti nyt, Musiikkitalon uusilla uruilla?
Siinä on kaksi puhallinorkesteria yhdistetty, koska myös urut on tavallaan puhallinsoitin. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Musiikkitalon uusia urkuja kuullaan puhalinorkesterin kanssa. Tapasimme urkusolisti Aleksanteri Walliuksen kanssa jo muutama viikko sitten ja kävimme teoksen läpi.
Olen johtanut urkuja jo monta kertaa eli tämä on tuttua minulle. Olen myös itse soittanut usean vuoden ajan urkuja. Olen kuunnellut salissa monia urkusoolo- ja urkusinfoniaorkesterikonsertteja ja muodostanut niiden perusteella yleiskuvan urkujen mahtavasta sointi- ja volyymipotentiaalista. Sopivien balanssien ja sointivärien löytäminen on varmasti harjoitusprosessin tärkeimpiä asioita. Lisäksi tietenkin urkujen, vaskikvintetin ja puhallinorkesterin yhteissoitto on inspiroivaa.
Minkälaisia erityispiirteitä tässä konsertissa on ajatellen nimenomaan puhallinsoitinten opiskelijoita?
Pääsemme taas pitkästä aikaa Musiikkitalon konserttisaliin soittamaan, mikä on aina huikeaa! Osa soittajista – kuten huilut ja saksofonit – pääsevät soittamaan harvoin orkesterissa, joten tämä on osalle soittajista aivan erityinen juhlahetki.
Miten kutsuisit konserttiin esimerkiksi sellaista, jolle puhallinmusiikki tai urkumusiikki – tai kumpikaan – eivät ole vielä kovin tuttuja?
Olisi hienoa, jos nuoret tulisivat kuuntelemaan konserttia yhä enemmän: ”Nuoret soittavat nuorille” olisi kiva teema ja ajatus! Tulevaisuuden konserttiyleisöt luodaan jo varhaisessa vaiheessa, ja klassisen musiikin idut on hyvä istuttaa mahdollisimman aikaisessa elämäntilanteessa. Urut on myös visuaalisesti näyttävä soitin, eikä puhallinorkesteriakaan pääse konserttisalissa kovin usein kuulemaan.
Minkälaisia vinkkejä antaisit kuulijalle ohjelmistosta, mihin erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota?
Konsertin alkupuolella Einojuhani Rautavaaran kehitystä säveltäjänä 1950–1976 on hauska seurata. Konsertto puhaltimille on aika perinteistä musiikkia vaikkakin siinä on jo harmoniamaailmassa hieman viitteitä tulevasta. Monella tapaa se on raakile – mutta mielenkiintoinen sellainen! Urkukonsertossa on keskellä teosta vaikuttava paikka, jossa urut sammutetaan ja äänikertojen annetaan sammua sitä mukaa kun ilma loppuu. Sitä edeltää urkujen hurjan voimakas klusteri- ja tuttisointi, joka tavallaan kuolee vähitellen pois. Soittimen erikoislaatuisuuden vuoksi tämä prosessi voi kestää jopa pari minuuttia. Jännää odottaa, miltä se kuulostaa.
Gustav Holstin alkaa ja loppuu joen hitaaseen virtaukseen ja siinä välissä saadaan nauttia ihmisten juhlimisen ja ilakoimisen äänistä. Stravinskin Tulilintu on täynnä toinen toistaan ihanampia osia ja rytmi- ja sointiväri-ilottelua. Sen kuunteleminen on silkkaa nautintoa aina!
Academy Winds: Ilmestyksiä ja taikalintuja
2.3.2024 klo 16 Helsingin Musiikkitalon konserttisali
Academy Winds, kapellimestari Petri Komulainen
Aleksanteri Wallius, urut
Rautavaara – Holst – Stravinski