Tutustu taiteilijaan: Anna-Maria Helsing
Lokakuussa 2023 Anna-Maria Helsing aloittaa BBC Concert Orchestran ylikapellimestarina. Hän vieraili opettamassa Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla.
Mitä käytännössä teet opiskelijoiden kanssa kolmen päivän mestarikurssilla?
Opiskelijoita on yhdeksän. Meillä oli ensin valmistava päivä, jolloin opiskelijat työskentelivät Edward Elgarin Enigma-muunnelmien parissa. Siinä on aika paljon materiaalia! Otin ohjelmistoon myös Jonathan Doven teoksen Sunshine, joka on lyhyt, minimalistinen, hyvin rytminen kappale – erilainen kuin romanttisempi Elgar. Keskustelimme opiskelijoiden odotuksista ja siitä, mihin heistä kukakin juuri tällä hetkellä panostaa. He myös muodostivat oman pienen salonkiorkesterin, jonka avulla he pääsivät harjoittelemaan teoksia, joita sitten soitettiin täysikokoisen orkesterin kanssa.
Miten luonnehtisit itseäsi opettajana?
Minuutit, jotka tulevat kapellimestarit ja siksi opiskelevat saavat viettää täysikokoisen orkesterin edessä, ovat hyvin arvokkaita. Pidän mielessä, että aina on kyse siitä, mikä on hyväksi juuri heille. Kokemuksen perusteella myös melko nopeasti näkee, mitkä ovat kunkin opiskelijan haasteet, ja pyrkimykseni on auttaa siellä missä suinkin pystyn. Orkesterin kanssa harjoitellessa yritän puuttua opiskelijoiden tekemiseen mahdollisimman vähän, jotta he saisivat työskentelyrauhan, ja keskustelemme sitten jälkeenpäin. Toivon, että opiskelijat saisivat lyhyenkin opetusvierailun aikana eväitä ja työkaluja eteenpäin oman ammattitaitonsa kehittämiseksi.
Opiskelit itsekin Sibelius-Akatemiassa muun muassa Jorma Panulan ja Leif Segerststamin oppilaana. Minkälaisia muistoja sinulla on kapellimestarikoulutuksesta?
Muistot ovat hyviä, vaikka muistan myös elävästi, miten vaikeaa aluksi oli työskennellä joka viikko orkesterin kanssa ja professorin edessä. Tuntui, ettei koskaan ollut riittävästi aikaa tutustua ohjelmistoon. Mutta toisaalta niin sen pitääkin olla; ammattielämä opintojen jälkeen on hyvin samanlaista. En ehkä vielä opiskelijana ymmärtänyt sitä, kuinka paljon kapellimestarilta vaaditaan – erityisesti silloin, kun työskentelee korkeatasoisten orkesterien kanssa.
Luulen, että ilman opintoja en olisi pärjännyt, mutta tiedostan senkin, miten paljon olen oppinut vasta työelämässä. Opiskeluaika onkin tavallaan kuin ajokortin ajamista: kuin lupa astua muusikoiden eteen ja aloittaa matka eteenpäin yhdessä orkesterin kanssa. Pitää tehdä paljon töitä sekä olla tunnollinen ja rehellinen itselleen, mutta koulutus on hyvä, jos siellä joutuu tekemään välillä myös vähän hulluja asioita! Niitä tulee varmasti vastaan myöhemminkin. Olin itse ehkä opiskelijana vähän turhan keskittynyt johtamistekniikkaan. Sanoisinkin opiskelijoille, ettei tarvitse pitää kiirettä; ottakaa oma aikanne etsiä paikkanne maailmassa.
Mitkä ovat kapellimestarin tärkeimpiä taitoja tänä päivänä työelämässä?
Kapellimestarin pitää olla määrätietoinen ja tietää mitä haluaa. Orkesterin edessä ei ole aikaa miettiä, vaan asiat pitää tietää etukäteen. Haasteena on, että “soittimen” eli sen orkesterin tapaa vasta harjoituksissa eikä sitä ole käytettävissä kotona.
Kapellimestarilta tarvitaan aika paljon psykologisia taitoja. Pitää ymmärtää ihmisluonnetta ja havainnoida minuuteissa, miten tietty ryhmä, tietty orkesteri, toimii ja mitä se tarvitsee. Kapellimestarin tehtävänä on luoda hyvää työilmapiiriä, pysyä rauhallisena vaikeissa paikoissa ja reagoida myös ikäviin tilanteisiin. Tulee olla nopea ratkaisemaan myös musiikillisia haasteita.
Pyrin kapellimestarina olemaan oma itseni. Minulle tietynlainen tehokkuuden ja rentouden sekoitus tuntuu olevan luontevaa. Huumori on hyvä jäänmurtaja, ja pitää osata nauraa myös itselleen.
Minkälainen rooli taiteella ja musiikilla mielestäsi voi olla yhteiskunnassa?
Juuri musiikki voi auttaa silloin, kun meillä ei ole sanoja. Huomasin tämän konkreettisesti esimerkiksi Ukrainan sodan alkaessa, kun maan kansallishymniä soitettiin konserttien yhteydessä. Tunsin, että yleisö oli todella kiitollinen siitä, että sai jollakin tavalla osallistua. Musiikin kautta tuli yhteinen kokemus siitä, että sota ei ole yhdentekevä kenellekään.
Musiikki ja taide herkistävät meidät kuuntelemaan ja huomaamaan uusia asioita ja voivat lisätä empatiaa. On vaarallista, jos tällainen yhteys puuttuu tai katoaa.
