Katalin Trencsényi uskoo dramaturgian yhteiskuntaa muuttavaan voimaan – ja tarvitsemme sitä juuri nyt
Lehtori Katalin Trencsényille dialogi, kuunteleminen ja kyseenalaistaminen ovat dramaturgisen ajattelun ytimessä. Ne ovat keskeisiä myös hänen johtamassaan maisteriohjelmassa, joka täyttää nyt Taideyliopistossa viisi vuotta. Juhlavuoden kohokohtiin kuuluu tuore Gestures of Attention -kokoomateos, joka avaa näkymiä eurooppalaisiin esittämisen traditioihin ja vertailevaan dramaturgiaan.
Esityskulttuurit voivat vaihdella huomattavasti maasta toiseen. Tiesitkö esimerkiksi, että Hongkongissa näyttelijöille ensi-iltaan lähetetyt valtavat kukkakimput asetellaan katsomon sisäänkäynnille? Tai että saksankielisen teatterin korkein kunnianosoitus, jonka elossa oleva näyttelijä voi saada, on timantein koristeltu sormus? Broadwaylla puolestaan keskellä näyttämöä palaa niin kutsuttu kummitusvalo silloinkin, kun teatterissa ei ole ketään, luettelee Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun lehtori Katalin Trencsényi. Ja nämä ovat vasta melko pieniä eroavaisuuksia.
”Jos kerrot minulle, mitä ajattelet esimerkiksi ajasta, tilasta, kulttuurista ja historiasta, niin minulle piirtyy heti kuva sinun dramaturgiastasi”, Trencsényi havainnollistaa.
Tällaisia vivahteita tarkastelee myös vertailevan dramaturgian ja esitystutkimuksen maisteriohjelma – viiden eurooppalaisen yliopiston yhteinen koulutus, johon Taideyliopisto liittyi vuonna 2021. Ohjelma kannustaa opiskelijoita tutustumaan erilaisiin esitystraditioihin ja ottamaan niiden moninaisuuden työskentelynsä lähtökohdaksi. Trencsényi huomauttaa, että esimerkiksi ajatus yhtenäisestä ’eurooppalaisesta dramaturgiasta’ on vain myytti.
”Eurooppalainen nykydramaturgia on monien erilaisten ’maailmojen’ monimuotoinen ja jatkuvasti muuttuva kokonaisuus”, hän kuvailee.
Teatterintekijän polku kulkee kulttuurien välissä
Kun Trencsényi saapui Helsinkiin opettamaan viisi vuotta sitten, hän oli jo tehnyt pitkän uran teatterimaailmassa. Hän opiskeli dramaturgiksi 1990-luvun taitteen Unkarissa ja kertoo, että naisten mahdollisuudet edetä alalla olivat tuolloin heikot. Harjoittelu Britanniassa avasi uusia näkymiä, joten hän päätti asettua maahan. Trencsényin idoliksi nousi ohjaaja Phyllida Lloyd, joka osoitti esimerkillään, että nainen voi menestyä miesvaltaisella alalla myös omaksumatta macho-maneereja.
Aluksi Trencsényi teki itsekin Lontoossa uraa ohjaajana. Vähitellen hän kuitenkin väsyi jatkuvaan kamppailuun rahoituksesta ja alkoi tiedostaa osaamisensa rajallisuuden. Kun hän lopulta jätti ohjaamisen tauolle ja keskittyi muihin asioihin, tapahtui jotain odottamatonta.
”Dramaturgia löysi minut, vaikka olin yrittänyt päästä sitä pakoon.”
Pian Trencsényi oli jo perustanut kollegansa Hanna Slättnen kanssa Britanniaan Dramaturgs’ Network -verkoston sekä kirjoittanut ja toimittanut useita dramaturgiaa käsitteleviä kirjoja. Teatterin maailmaan häntä ovat aina houkutelleet yhteisöllisyys, yhteiskunnallinen merkitys, leikkisyys ja rituaalisuus.
”Monet asiat, joihin suhtaudun intohimoisesti, yhdistyvät siellä ainutlaatuisella tavalla.”
Enää hän ei näe suurta eroa siinä, työskenteleekö hän esimerkiksi dramaturgina, tutkijana, opettajana vai näytelmäkirjailijana. Ne kaikki ilmentävät eri puolia samasta luovuudesta.
”Nykyään olen jo niin kokenut teatterintekijä, että uskallan valita juuri sen muodon, roolin ja ilmaisutavan, joka sopii tarkastelemaani kysymykseen parhaiten.”
Erilaisten ajattelutapojen vuoropuhelua tarvitaan
Nyt Trencsényin rakkaana projektina on viiden yliopiston yhteinen CDPR-ohjelma, josta hän vastaa Taideyliopistossa. Ohjelman erikoisuutena on, että opiskelijat viettävät koulutuksen aikana yhden kokonaisen vuoden kumppaniyliopistossa toisessa Euroopan maassa. Trencsényi vertaa ideaa keskiaikaisiin käsityökiltoihin, joissa ammattilaiset kartuttivat ensin oppia mestarin työpajassa ja lähtivät sitten maailmalle keräämään uusia taitoja.
”Matkojensa jälkeen he palasivat kotiin tekemään mestariteoksensa.”
Mutta miksi tällaista kansainvälistä lähestymistapaa tarvitaan juuri nyt? Trencsényin mukaan Euroopalla on edessään valtava haaste, johon vastaamisessa se on toistaiseksi epäonnistunut: instituutioiden ja ajattelun dekolonialisointi. Esittävien taiteiden maailmassa se tarkoittaa esimerkiksi erilaisten teatterikulttuurien tunnustamista ja tilan antamista niille. Maisteriohjelmassa tätä työtä toteuttavat oppimatkoilleen lähtevät opiskelijat.
”He ovat kuin pölyttäjiä: kulkiessaan paikasta toiseen he vievät mukanaan tietoa, toimintatapoja ja omaa teatterikulttuuriaan ja jakavat niitä eteenpäin.”
Ristipölytyksen vaikutukset voivat kantaa pitkälle. Toiveissa on, että ohjelmasta ponnistaa tulevia kansainvälisten festivaalien johtajia ja vaikutusvaltaisia ammattilaisia eri aloille teatterista tanssiin ja nykysirkukseen. Kun he tiedostavat dramaturgisten kulttuurien erot, heillä on valmius tehdä taidetta, joka ylittää maantieteelliset ja eri alojen rajat sekä purkaa vanhoja valtarakenteita. Ohjelman alumnit vaikuttavat jo eri puolilla maailmaa Norjasta Hongkongiin, Trencsényi kertoo.
”Olen heistä äärimmäisen ylpeä.”
Kirja vie lukijansa matkalle viiteen Euroopan kaupunkiin ja pidemmällekin
Opiskelijoiden ja opettajien yhteistyönä on syntynyt myös ensimmäinen kattava teos, joka on omistettu vertailevalle dramaturgialle – Gestures of Attention: A Reader in Comparative Dramaturgy. Se kuljettaa lukijansa Frankfurtista Pariisin, Brysselin ja Oslon kautta Helsinkiin ja valaisee kunkin kaupungin dramaturgista ajattelua. Kirjaa ei ole silti tarkoitettu kaanoniksi.
”Jos koulutusohjelmallamme on jokin dogma, niin se on moninaisuus”, Trencsényi sanoo.
Teos kokoaa yksiin kansiin nykydramaturgian keskeisiä tekstejä, ja sitä on ollut tekemässä kirjoittajia 15 maasta ja kulttuurista. Yksi hienouksista on, että kirja tuo yhdeksän dramaturgiaa käsittelevää esseetä nyt ensimmäistä kertaa saataville englanniksi. Mukana on tekstejä muun muassa Bernard Dortilta, joka toi brechtiläisiä käytäntöjä Ranskaan, sekä Ulla Ryumilta, jonka työ haastoi lineaarisen dramaturgian. Trencsényi toivoo kirjan valaisevan eurooppalaisen ajattelun sokeita pisteitä ja inspiroivan myös uusia teoksia ja käännöksiä.
”Tämä on keskustelunavaus”, hän kiteyttää.
Kirja julkistetaan Helsingissä, jonka dramaturgiseen kulttuuriin Trencsényi on itse ehtinyt tutustua viiden vuoden ajan. Mitä havaintoja hän on tehnyt siitä? Trencsényi kertoo ilahtuneensa kaupungissa kohtaamistaan ekodramaturgisista käytännöistä ja pienten itsenäisten teatterien monimuotoisuudesta. Valtavirrassa moninaisuus näkyy hänen mielestään kuitenkin vielä heikosti – siitä huolimatta, että yli 20 prosenttia helsinkiläisistä on vieraskielisiä.
Dramaturginen ajattelu voi palvella yhteiskuntaa
Trencsényi uskoo, että dramaturgialla on paljon annettavaa myös teatterin ulkopuolella. Sen työkalut – syvällinen kuunteleminen, dialogin kautta työskentely, itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen ja monimutkaisissa prosesseissa suunnistaminen – ovat juuri niitä taitoja, joita tarvitsemme tällä hetkellä kipeästi. Vaikka dramaturgien ammattikunta siis jonakin päivänä häviäisi niin kuin kaasulyhtyjen sytyttäjät aikoinaan, yksi asia on varma.
”Dramaturginen ajattelu ei koskaan katoa.”
Trencsényi uskoo vahvasti taiteen kykyyn muuttaa yhteiskuntia. Vertailevalla dramaturgiallakin voi olla tärkeä tehtävä maailmassa juuri nyt, kun vastakkainasettelu voimistuu ja vieras herättää pelkoa.
”Kulttuurienvälinen vuoropuhelu antaa meille mahdollisuuden ymmärtää toisiamme paremmin ja estää meitä kävelemästä unissamme kohti hyvin synkkiä aikoja.”
Fakta: CDPR-maisteriohjelma
- Vertailevan dramaturgian ja esitystutkimuksen maisteriohjelma (Comparative Dramaturgy and Performance Research) edistää osaamisen ja taiteellisten käytäntöjen liikkumista eri kulttuurien välillä. Se vahvistaa esittävien taiteiden kansainvälisiä verkostoja ja maiden rajat ylittävää yhteistyötä.
- Ohjelma on perustettu vuonna 2017, ja siinä on parhaillaan mukana viisi yliopistoa: Goethe-Universität Frankfurt am Main, Oslon taidekorkeakoulu, Université Libre de Bruxelles, Université Paris Nanterre ja Taideyliopisto.
- Seuraava hakukierros kaksoistutkintoon tähtäävään CDPR-maisteriohjelmaan alkaa tammikuussa 2027.