Petteri Hautala: Koen kehittyneeni näyttelijäntaiteen maisteriopintojen myötä
Toista vuotta näyttelijäntaiteen maisteriohjelmassa opiskeleva Petteri Hautala ehti jo ennen Teatterikorkeakoulun opintojaan tehdä näyttelijän töitä useita vuosia. Hän kokee opintojen muovanneen hänen taiteellista ajatteluaan merkittävästi.
Kuka olet ja mistä tiesit, että haluat opiskella Taideyliopistossa?
Olen kotoisin pienestä kylästä Keski-Pohjanmaalta. Oma matkani näyttelijäksi alkoi kyläkoulusta, missä näyttelin koulun näytelmissä. Löysin aikuisena alakoulun todistuksen, jossa sanottiin, että olen hyvä näyttelemään. Tuntui hyvältä ajatella, että joku oli nähnyt tuon puolen minusta jo lapsena. Lukion jälkeen kuljin määrätietoisesti kohti näyttelijyyttä. Ensin opiskelin kansanopistossa teatteriopintoja ja hain muutamia kertoja Teatterikorkeaan. Pääsin opiskelemaan Lahteen musiikkiteatteria, ja sen jälkeen työskentelin muun muassa kiinnityksellä Kouvolan teatterissa ja Vaasan kaupunginteatterissa, yhteensä seitsemän vuotta. Päätin kuitenkin, että koetan vielä kerran päästä maisteriopintoihin Teatterikorkeaan.
Mitä sinulle jäi mieleen hakemisesta tai pääsykokeista?
Oloni oli jotenkin todella varma ja päättäväinen pääsykokeiden ajan. Varmaan tämä hullunrohkea varmuus auttoi minua kokeiden aikana, ja suorastaan nautin niistä. Pääsykokeiden jälkeen minulla oli sellainen olo, että pääsin näyttämään kaiken, mitä osaan. Raadissa oli iso liuta opettajia ja arvioijia, jotka tarkastelivat hakijoiden potentiaalia kaikilta mahdollisilta kanteilta. Minusta kokeissa oli turvallinen ilmapiiri.
Mikä on parasta opinnoissasi?
Parasta ovat aivan ehdottomasti olleet opiskelukaverit. Ympärilläni on niin paljon osaavia ja rohkeita heittäytyjiä, että se inspiroi. Iloitsemme onnistumisista yhdessä ja tuemme toisiamme silloin, kun mikään ei suju. Koen kehittyneeni kokonaisvaltaisesti Teatterikorkeakoulussa. Toisaalta olen alkanut tunnistaa yhä enemmän niitä erityispiirteitä, joista oma taiteilijuuteni koostuu. Olen saanut oivalluksia esimerkiksi läsnäolosta, rytmistä ja tekstin käsittelystä. Olen myös kehittynyt laulajana.
Mikä on ollut opiskelussa haastavinta?
On turhauttavaa huomata käyttävänsä välillä tuttuja ja turvallisia ilmaisukeinoja, vaikka tavoitteena on haastaa itseään ja etsiä uusia työkaluja. Opiskelu on todella intensiivistä. Uppoudumme yhdestä kolmeen viikkoa kestävillä kursseilla aina tiettyyn aiheeseen tai näyttelijäntyön tekniikkaan. Välillä tuntuu suorastaan brutaalilta irrottautua meneillään olevasta mielenkiintoisesta asiasta ja hypätä seuraavaan. Nopea vaihto uuteen on haastavaa.
Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimmat kokemuksesi opintojesi aikana?
Kansainväliset kurssit Saksassa ovat olleet elämyksiä. Yhden kurssin näyttelijä- ja ohjaajaopiskelijat tulivat eri maista, ja saimme vertailla lähestymistapojamme näyttelijyyteen kansainvälisessä ympäristössä. Toisella kurssilla osallistuimme muiden teatterikorkealaisten opiskelijoiden kanssa katsojina teatterifestivaaleille Berliinissä ja analysoimme yhdessä näkemiämme esityksiä. Mukana tällä kurssilla oli myös mm. ohjaamisen, lavastamisen, äänisuunnittelun, dramaturgian ja performanssitaiteen opiskelijoita, ja oli kiinnostavaa käydä taiteellista keskustelua moniäänisessä ryhmässä. Tein taiteellisen opinnäytteeni Anton Tšehovin Kolmessa Sisaressa, ja pääsimme esittämään teoksen myös Tampereen teatterikesässä. Se oli upea kokemus.
Mitä haluat tehdä valmistumisen jälkeen?
Haluan tehdä ennen kaikkea näyttelijäntöitä mahdollisimman monipuolisesti. Oma taiteilijuuteni ei kuitenkaan koskaan ole määrittynyt ainoastaan näyttelemisen kautta ja koen, että tämä ajatus on saanut vahvistua Teatterikoulussa. Olen ottanut myös esimerkiksi kirjoittamiseen liittyviä kursseja. Osallistuin tänä syksynä Taideyliopistossa saksalaisen näytelmäkirjailijan Falk Richterin autofiktiokurssille, ja se oli vaikuttava kokemus. Kirjoittaminen on tapa jäsennellä maailmaa. Minulla on myös muusikkotausta, ja haluan työskennellä myös äänen kanssa ja säveltää teatteria varten.
Millaisia tulevaisuuden haaveita sinulla on?
Haaveenani on saada jossain vaiheessa uraani monivuotinen taiteilija-apuraha ja tehdä monologiesitys, jossa voisin tuoda esiin omaa ajatteluani, ja maailmankuvaani omista taiteellisista lähtökohdistani käsin. Haluaisin asua jonkin aikaa ulkomailla jossakin Keski-Euroopassa. Olen kiinnostunut ranskalaisesta kulttuurista ja historiasta, ja siihen olisi hienoa tutustua syvemmin. Olen myös miettinyt, minkälaista olisi johtaa teatteria. Sekin rooli kiinnostaa minua.
Kuvittele tulevaisuus ilman taidetta. Miten kuvailisit tällaista maailmaa?
Maailma ilman taidetta on kuin kylmä sauna, jossa kököttämme mykkinä karheilla lauteilla. Taiteen tekeminen ja kokeminen on niin perustava osa ihmisyyttä, että on vaikea kuvitella ihmistä ilman taidetta.
Millaisen vaikutuksen haluat taiteellasi olevan tulevaisuuteen?
Teatteri tuo ihmiset yhteisen kokemuksen ja tarinan äärelle. Ajatellaan vaikkapa sukujuhlia, joissa joku alkaa kertoa tarinaa. Vaikka sama juttu olisi kuultu moneen kertaan, tarinankerronnan hetki tuo ihmiset yhteen. Eläydymme ja nauramme yhdessä, ja katsomme hetken samaan suuntaan. Pidän sanasta näyttelijä, koska me tuomme esiin asioita, näytämme niitä. Tarinoiden avulla autamme ihmisiä saamaan otteen maailmasta.
Teksti: Päivi Brink