Nykytaiteen historian ja teorian opiskelija: Kuvataideakatemiassa on mahdollista kasvaa taiteen välittäjäksi nykytaiteen välittömässä läheisyydessä

Marga Herrmans opiskelee nykytaiteen historian ja teorian koulutusohjelmassa. Lue hänen haastattelunsa.

Kuka olet ja mistä tiesit, että haluat opiskella Taideyliopistossa?

Olen Marga Herrmans ja opiskelen toista vuotta nykytaiteen historian ja teorian kandiohjelmassa Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa. Opiskelin yhden vuoden estetiikkaa ja yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa, jolloin kiinnostuin viimeistään taidekritiikin perusteiden kurssilla tarkemmin nykytaiteesta kirjoittamisesta.

Törmäsin mainokseen tästä koulutusohjelmasta muutama kuukausi silloisten opintojen alkamisesta. Kuvataideakatemiassa minua veti puoleensa mahdollisuus kasvaa ympäristössä, joka tukee yksilöllistä kehittymistä ja suuntautumista taiteen alalla. Intensiivinen ja vuorovaikutuksellinen opetus näyttäytyi minulle sopivana tapana oppia taiteesta, ja sen myötä aloin etsiä omaa identiteettiäni sen äärellä jo heti opintojen alkaessa.

Mitä sinulle jäi mieleen hakemisesta tai pääsykokeista?

Hakemisen prosessi kesti yhteensä puoli vuotta alkaen hakukirjeen kirjoittamisesta joulukuussa jatkuen tulosten julkistamiseen toukokuussa. Tuohon aikaväliin kuului kohdallani paljon epävarmuutta tulevasta ja odottamisen tuomaa painetta. Kaikki alkoi jouluna päätöksellä tehdä uusi suunnitelma opintojeni ja tietysti tulevaisuuteni suhteen, ja sitten yrittää parhaani vaihe vaiheelta, jotta suunnitelma toteutuisi. Jokaisen hakuvaiheen suorittaminen yllätti minut siinä, kuinka paljon lopulta nautin niiden tekemisestä. Osasin mielestäni vastata luontevasti kysymyksiin ja keksiä sanottavaa.

Koska muut hakuvaiheet tapahtuivat omissa oloissa kotona, haastattelu oli kaikista jännittävin osuus. Valmistauduin siihen kuin olisin menossa elämäni tärkeimpään työhaastatteluun. Kirjoitin koko edeltävän illan päiväkirjaani yhä uudelleen lauseita, asioita, jotka koin tärkeiksi kertoa. Lopulta itse haastattelu meni todella nopeasti ohi. Muistan kuitenkin erityisesti sen, että minut otettiin vastaan rennosti ja lämpimästi. Sen myötä kaikki puolen vuoden aikainen jännitys ja epävarmuus kaikkosi.

Mikä on parasta opinnoissasi?

Olen ennen kaikkea kiitollinen siitä, että Kuvataideakatemiassa on mahdollista kasvaa ja opiskella taiteen välittäjäksi niin sanotusti nykytaiteen välittömässä läheisyydessä; sen äärellä ja sen syntypaikoilla, myös kokeellisilla ja vielä muotoutuvissa vaiheissaan, yhtä aikaa opiskelevien taiteilijoiden kanssa. Tällä tapaa koen kasvavani osaksi yhteisöä ja laajemmin nykytaiteen kenttää, jonka luonteeseenkin kuuluu keskeisesti verkostoituminen, vuoropuhelu ja yhdessä tekeminen.  

Mikä on ollut opiskelussa haastavinta?

Etenkin opintojen alussa opiskelijayhteisöön sopeutumiseen liittyi myös hajanaisuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksia. Opintomme ja aikataulumme jakautuvat usein vuosikursseittain, sekä kohtaamispaikkoja että opiskelijatapahtumia on verrattain vähän. Oman vuosikurssin ulkopuolelle tutustuminen vaatii heti alkuun oma-aloitteisuutta, mutta ennen kaikkea paljon sinnikkyyttä.

Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimmat kokemuksesi opintojesi aikana?

Olen päässyt kokemaan monipuolisesti taidetta ja oppimaan siitä aina yhä enemmän teoreettisista ja käytännöllisistä näkökulmista. Arvostan sitä, kuinka olen saanut kehittyä kirjoittajana palautteen ja aktiivisen keskustelukulttuurin tuella. Jo yhdessä vuodessa olen ehtinyt kasvattaa identiteettiäni taiteen välittäjänä käytännönläheisesti, esimerkiksi osallistumalla näyttelyprojekteihin, kirjoittamalla koulussamme esillä olevista teoksista ja tuottamalla oman pienjulkaisun. Kuvataideakatemiassa on mahdollista syventyä nykytaiteesta käytävään keskusteluun monipuolisesti – niin omaäänisesti, kriittisin silmin kuin vuorovaikutuksellisesti osana yhteisöä.

Lisäksi mielenkiintoa opintoja kohtaan on ehdottomasti ruokkinut opintomatkat ulkomaille ja kotimaan sisällä. Koulutusohjelmamme opiskelijajärjestö Nyyh ry:n järjestämät lehtijulkaisutilaisuudet ovat vaikuttaneet yhteisöön kuulumisen kokemukseeni merkittävästi. Itse 3-vuotiaalle verkkojulkaisutoiminnalle on muodostunut tunnustettava tehtävä tuoda opiskelijoita yhteen jaetun kiinnostuksenkohteen äärelle.

Mitä haluat tehdä valmistumisen jälkeen?

Olen opintojeni alusta asti ollut kiinnostunut hakemaan Praxis-maisteriohjelmaan. Tällä hetkellä haluan jatkaa etenkin taiteesta kirjoittamisen parissa, mutta pidän yhtä oleellisena jatkaa identiteettini kasvattamista myös käytännönläheisissä merkeissä, esimerkiksi kuratoinnin ja taiteilijoiden kanssa vuorovaikutuksellisen yhteistyön äärellä. Tunnistan Kuvataideakatemiassa olevan näihin haaveisiin hedelmälliset puitteet. Opintojeni myötä olen toki löytänyt painavan kiinnostuksen syventyä taidehistoriaan ja nykytaiteen arkistojen tutkimukseen, joten voisin suunnata mielelläni myös esimerkiksi taidehistorian maisteriohjelmaan.

Millaisia tulevaisuuden haaveita sinulla on?

Onnistumisen ja menestymisen haaveet kannattelevat nykyhetken tahtoa haastaa itseä ja kokeilla uutta. Toivon, että se, minkä puolesta nyt annan parastani, tulee kantamaan minua vielä pitkälle elämässäni kohti monia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja.

Kuvittele tulevaisuus ilman taidetta. Miten kuvailisit tällaista maailmaa?

Näen taiteen poissaolon rinnastuvan vapauden, kriittisen ajattelun ja elämän merkityksellisyyden katoamiseen. Kun taiteen olemassaoloa haastetaan ja rajoitetaan, menetämme aina vapaita ja syvällisiä tapoja lähestyä toisiamme ja maailmaamme. Jäljelle ei jää vaihtoehtoja tarkastella elämää muilla tavoin kuin pintapuolisesti: mielikuvituksen alueet suppeutuvat, ja ajaudumme kauemmas ajatuksista ja havainnoista, jotka tuovat meille toivoa, uskoa ja mahdollisuuksia.

Millaisen vaikutuksen haluat työlläsi ja toiminnallasi olevan tulevaisuuteen?

Tahdon toimia taiteen äärellä ja tukea sen elinvoimaa sellaisella tavalla, jonka osaan parhaiten: tulkitsemalla, kirjoittamalla ja keskustelemalla. Toivon pystyväni tulevaisuudessa tuottamaan taiteesta uutta merkityksellistä sisältöä, jolla sen jo olemassa olevaa muotoa voi perustella, vahvistaa ja syventää. Tähän liittyisi vahvasti kiinnostus oppia taltioimaan ja arkistoimaan eri tavoin nykytaidetta seuraaville sukupolville. Voisin myös haaveilla siitä, että oma työni voisi edesauttaa tai mahdollistaa nykytaiteen kehittymistä ja yhä uudelleen uusien muotojen syntymistä.