In memoriam Ritva Koivunen (1944-2023)
Malla Kuuranteen muistokirjoitus puheenlehtori, teatteripedagogi ja lausuntataiteilija Ritva Koivusesta.
Puheenlehtori, teatteripedagogi ja lausuntataiteilija, HuK Ritva Koivunen (24.1.1944-20.1.2023) menehtyi nopeasti edenneeseen sairauteen kotonaan 78-vuotiaana.
Ritva tunnettiin määrätietoisena ihmisenä, joka auliisti jakoi osaamistaan ja tietouttaan opiskelijoilleen ja kollegoilleen.
Puheilmaisun opinnot, logonomitutkinto, silloisten Itämeren suomalaisten kielten opinnot Helsingin yliopistossa ja puheviestinnän jatko-opinnot Jyväskylän Yliopistossa loivat pohjan vankalle ammattitaidolle. Se karttui myös erilaisilla puhealan kursseilla sekä kotimaassa että ulkomailla.
Hänen aktiivisuutensa yhteiskunnallisiin asioihin oli peräisin kulttuuritoiminnan linjalla sen suunnittelijana, käynnistäjänä ja vastuuopettajana Työväen Akatemiassa vuosina 1979-1989. Työväen Akatemiasta valmistuivat ensimmäiset kulttuurisihteerit lakisääteisiin virkoihin maamme kunnissa. Siirryttyään Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun, silloisen Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen puheen lehtoriksi vuonna 1990, hänen tietonsa ja osaamisensa välittyi opiskelijoille anteliaasti ja heitä kuunnellen. Lukuisat opiskelijat ja kollegat muistavat Ritvan reiluna, tinkimättömänä, lämpimänä ja huumorintajuisena ihmisenä, tärkeänä opettajana, opiskelijat myös turvallisena aikuisena kaiken hämmennyksen keskellä. Hän kohtasi opiskelijat rohkeasti ja tuki vaikeinakin hetkinä. Ritva toimi opetushenkilöstön luottamusmiehenä 2006-2009. Teatterikorkeakoulusta Ritva eläköityi vuonna 2011. Hän jatkoi opiskelijoidensa taipaleitten seuraamista vuosia heidän valmistumistensa jälkeenkin.
Hänen opettajinaan ja myöhemmin lausuntakollegoinaan toimivat alkutaipaleella lausuntataiteilija Else Tanttu, yliopisto-opiskelujen myötä lausuntataiteilija Ritva Ahonen-Mäkelä, jonka rautaisen ja vaativan opetuksen jäljiltä astui lausunnan alalle varteenotettava joukko nykylausujista. Ritva oli myös kantava voima Äänessä -ryhmässä, joka toteutti useita esityksiä tutkien ihmisääntä ja sen ilmaisullisia mahdollisuuksia.
Lausuntataiteilijana Ritvan esiintymiset useissa Suomen Lausujain Liiton produktioissa ja vaihtelevissa muissa esiintyjäryhmissä olivat hänen kanssaan työskenneille mieleen jääviä. Ensilausuntailtansa Tuulipyörä valmistui Aino-Maija Tikkasen ohjauksessa 1988. Kaikkiaan useiden lausujakollegojen kanssa toteutettuja lausuntaesityksiä kertyi vuosien varrella yli kaksikymmentä, niistä Paavo Haavikko -illat Eeva-Kaarina Volasen ohjauksessa 1980 ja Kimmo Kahran ohjauksessa 2007 olivat merkkitapauksia. Varsinaisen opetustyönsä ohessa Ritva kannusti ja valmensi nuoria osallistumaan Veikko Sinisalo -kilpailuun nuorille lausujille. Kajaanin Runoviikolla Ritva oli mukana opettajana, lausuntataiteilijana ja aktiivisena katsojana aina viime vuosiin saakka.
Runojen tulkinta ja koko elämän kestänyt innostus lukemiseen kartuttivat tietoutta kirjallisuuden eri tyylilajeista ja niiden parissa työskentelystä. ”Runous on minulle rakas harrastus. Teen työtäni sen parissa ilosta, en leivästä”, kirjoitti Ritva lausujien antologiaan Runon ääni vuonna 1988.
Pitkä ura puheen ja äänenkäytön ja ilmaisun opettajana vei hänet myös työskentelemään eri teattereissa ja muun muassa televisioammattilaisten puhekouluttajana, vapaan kentän kouluttajana ja lausunnan opettajana sekä useissa yrityksissä ja yhteisöissä puhetaidon asiantuntijana. Aktiivisena yhdistystoimijana hän oli mukana muun muassa Luovan toiminnan yhdistyksessä, Suomen Lausujain Liitto ry:n hallituksessa sihteerinä ja hallituksen jäsenenä, viime vuosiin saakka Oulunkylän eläkeläisissä.
Ystävänä Ritvasta jäi muistiin kuunteleva lähellä kulkija, monien yhteisten kokemusten jakaja ja keskustelukumppani. Keskeisenä kaikessa oli ymmärrys elämän moninaisuudesta. Hänen kanssaan puhellessa tuli aina kuulluksi ja nähdyksi.
Ritvan lähipiiriin kuuluivat avopuoliso sekä pojan perhe, jonka hyvinvointi oli Ritvalle sydämen asia.
Malla Kuuranne
Ritvan pitkäaikainen ystävä ja kollega
Emeritaprofessori, TeaK