Taiteen perusopetuksen moninaisuus on turvattava myös muuttuvassa kuntataloudessa
Huoli lasten ja nuorten hyvinvoinnista, oppimisesta ja tulevaisuudenuskosta on tällä hetkellä suuri ja jaettu. Taloushaasteidenkin keskellä vastuun lasten ja nuorten tulevaisuudesta tulee näkyä siinä, millaisia oppimisen ja kasvamisen mahdollisuuksia heille turvaamme.
Suomalainen yhteiskunta uudistuu, ja myös taiteen perusopetuksen on uudistuttava sen mukana. Väestörakenteen muutokset, kuntien taloudellinen tilanne, lasten ja nuorten muuttuvat tarpeet sekä taiteen ja taiteilijuuden muutokset edellyttävät kykyä tarkastella kriittisesti myös vakiintuneita toimintatapoja. Myös pedagogiset käytännöt kehittyvät.
Tämä edellyttää myös alan omaa uudistumista. Taidekasvatuksen ja -koulutuksen kansalliset visiot sekä kulttuuripoliittinen selonteko antavat uudistamiselle suunnan: on tavoitettava lapsia, jotka jäävät nykyisin opetuksen ulkopuolelle, kehitettävä pedagogiikkaa ja vahvistettava oppilaitosten, koulujen ja kuntien yhteistyötä. Osallistumisen kynnystä pitää madaltaa ja samalla turvata mahdollisuus edetä pitkälle. Nämä tavoitteet kuuluvat yhteen.
Taiteen perusopetus tarjoaa lapsille ja nuorille mahdollisuuden pitkäjänteiseen taiteen harrastamiseen, oppimiseen ja oman ilmaisun kehittämiseen. Taiteen harrastamisella on syvä merkitys riippumatta siitä, johtaako se koskaan ammattiin: se rakentaa suhdetta taiteeseen, vahvistaa osallisuutta ja tarjoaa yhteisöjä, joissa kasvaa ja toimia yhdessä muiden kanssa.
Taiteen perusopetusliiton lähes 2 000 oppilaan kyselyssä 99 prosenttia vastaajista kertoi saavansa harrastuksessaan iloa oppimisesta ja 97 prosenttia tulevansa hyväksytyksi sellaisena kuin on. Taiteen perusopetus tarjoaa lapselle paikan oppia, ilmaista itseään ja kuulua yhteisöön. Samalla taiteen opiskelu antaa tilaisuuksia harjoitella keskittymistä, pitkäjänteisyyttä, yhteistyötä ja epävarmuuden sietämistä.
Taiteen perusopetus on myös erottamaton osa suomalaista koulutusjärjestelmää ja muodostaa osaamispolun, joka voi jatkua lapsuudesta aina taiteen korkeakouluopintoihin ja taiteilijan ammattiin saakka. Myös parhaillaan käsiteltävänä olevan uuden taiteen perusopetuslain lähtökohtana on, että opetus säilyy tavoitteellisesti etenevänä ja tukee mahdollisuuksia hakeutua taiteenalojen jatko-opintoihin.
Tämä kaksoismerkitys on tärkeä tunnistaa. Taiteen perusopetuksen pitää voida olla sekä mahdollisimman monen lapsen ja nuoren saavutettavissa, että tarjota mahdollisuus pitkäjänteiseen ja tavoitteelliseen osaamisen kehittämiseen. Siksi taiteen perusopetukseen kohdistuvissa muutoksissa on arvioitava säästöjen lisäksi niiden pedagogisia, sosiaalisia ja pitkän aikavälin vaikutuksia.
Taideyliopistolle kysymys taiteen perusopetuksen harkitusta ja kestävästä uudistumisesta on erityisen tärkeä. Näemme konkreettisesti sen osaamisen, joka on rakentunut vuosien ja usein vuosikymmenten aikana ennen korkeakouluopintoja. Samalla tehtävämme on katsoa taiteen merkitystä ammattiin johtavaa koulutuspolkua laajemmin. Yhteiskunta tarvitsee ihmisiä, joilla on kokemus luovuudesta, taiteellisesta ajattelusta ja yhteisestä tekemisestä täysin riippumatta siitä, tuleeko heistä koskaan ammattitaiteilijoita.
Parhaillaan valmisteltava taiteen perusopetuksen uudistus tarjoaa mahdollisuuden kehittää järjestelmää. Uudistuksen tavoitteisiin kuuluvat opetuksen laadun ja saavutettavuuden parantaminen sekä yhteistyön vahvistaminen kuntien ja yksityisten koulutuksenjärjestäjien kesken. Lasten ja nuorten ensisijaisuus oppijoina on valmistelun keskiössä.
Kestävien uudistusten lähtökohtana voidaan pitää sitä, että kun toimintaa muutetaan ja taloutta sopeutetaan, huomioidaan samalla taiteen perusopetuksen laadun ja saavutettavuuden varmistaminen pitkällä tähtäimellä. On arvokasta kuulla pedagogiikan asiantuntijoita arvioitaessa muutosten vaikutuksia lapsiin ja nuoriin. Nämä periaatteet ohjaavat hyvin myös paikallisemman tason ratkaisuja.
Taiteen perusopetus ei ole vain yksi tämän hetken palveluista. Se rakentaa lasten ja nuorten suhdetta taiteeseen, yhteisöihin ja yhteiskuntaan ja samalla pohjaa sille osaamiselle, josta suomalaisen taiteen tulevaisuus syntyy.
Kaarlo Hilden
rehtori, Taideyliopisto
Kaisa Rönkkö
dekaani, Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
Leevi Haapala
dekaani, Taideyliopiston Kuvataideakatemia