Vastavalittu työhuonestipendiaatti Timo Viialainen: “Toivon, että taiteen tekeminen tuo minut lähemmäs ihmisiä, ja että löydän sopivasti erihenkistä samanhenkisyyttä”

Taideyliopiston tukisäätiö jakaa vuosittain työhuonestipendin lahjakkaalle Kuvataideakatemiasta valmistuneelle taiteilijalle. Stipendi kattaa Suomenlinnassa sijaitsevan työhuonetilan sekä residenssiorganisaatio HIAP ry:n palvelut. Lue stipendiaatiksi kaudelle 1.6.2021–31.5.2022 valitun Timo Viialaisen haastattelu.

Taiteilija Timo Viialainen katsoo kameraan.
Kuvaaja: Salla Valle

Kuka olet ja minkälainen on opiskelutaustasi?

Olen helsinkiläislähtöinen monialainen taiteilija. Työskentelen kuvataiteen, performanssitaiteen ja äänitaiteen alueilla. Olen opiskellut Kuvataideakatemian veiston osastolla vuodesta 2014 ja valmistun kuvataiteen maisteriksi nyt keväällä. Kuvataiteen lisäksi olen opiskellut äänitekniikkaa Sibelius-Akatemian avoimessa yliopistossa sekä Metropolian ammattikorkeakoulussa.

Mikä on suurin taiteellinen saavutuksesi tähän mennessä?

Viimeisen vuoden aikana olen saavuttanut paljon, mutta mieleeni tulee varhainen kokemusvuodelta 2011. Olin silloin juuri aloittanut performanssien tekemisen ja onnistuin jotenkin buukkaamaan itseni arvostetulle kanadalaiselle Electric Eclectics -festivaalille, joka keskittyy kokeelliseen musiikkiin. Esiinnyin kaiken lisäksi parhaaseen esiintymisaikaan kymmeneltä perjantai-iltana festivaalin päälavalla.

Yksinkertaisella äänen feedbackiin, livevideoon ja yleisön keskellä liikkumiseen perustuvalla esityksellä onnistuin luomaan tilanteen, joka yllätti kaikki. Onnistuin performanssin keinoin tuomaan todellisen vaaran tunteen niinkin kuluneeseen tilanteeseen kuin (rock-)konserttiin. Esityksen jälkeen osa yleisöstä jäi hurmioituneena hakkaamaan esiintymislavaa ja huutamaan suomenkielisiä kirosanoja.

Mitä seuraavana työhuonestipendiaattina oleminen merkitsee sinulle?

Tämä on tietysti aivan mahtavaa ja iso kunnianosoitus. Konkreettinen työtila mahdollistaa paljon ja odotan myös kiinnostaviin ihmisiin tutustumista ja linkittymistä HIAP:in yhteisöön.

Minkälaisiin kysymyksiin taiteellinen työskentelysi pyrkii vastaamaan?

Minua kiinnostaa välitön, kieltä edeltävä kokemus sekä rutiininomaisen perspektiivin kyseenalaistaminen. Parhaimmillani onnistun näyttämään, että maailma ei ole sellainen kuin luulisi. Tämä liittyy etenkin teoksiini, joissa on voimakkaita aistillisia elementtejä.

Käsitteellisemmissä teoksissani on teemoja, jotka liittyvät ristiriitoihin kapitalisoidun tilan suhteista eri ympäristöihin ja niiden käyttäjiin. Selkeiden vastausten sijaan toivon, että teokseni saisivat katsojan pohtimaan vastuuta, mutta ei niin että minä tai jokin muu auktoriteetti kertoisi mistä asiasta on otettava vastuu.

Mitä ilmaisukeinoja ja materiaaleja käytät taiteen tekemisessä?

Alue, jonka koen hallitsevani parhaiten, on ääni. Käytän sitä lähtökohtana ja ideoinnin pohjana moneen teokseen, vaikka lopullisessa teoksessa ei konkreettista ääntä enää esiintyisikään. Performansseja tehdessäni teosteni tyyli ja materiaalinen ilmaisukirjo saattaa vaihdella todella paljon. Tärkeimmät materiaalini ovat tällöin kuitenkin tila ja tilanne ajateltuna niin, että ne pitävät sisällään tiivistyneen jännitteen siitä, että jotain on tapahtumassa.

Kuvataiteen suhteen olen tällä hetkellä viehtynyt veistoksellisiin, raskaisiin ja aikaa kestäviin materiaaleihin kuten kivet, metallit ja keramiikka. Pidän näiden materiaalien fyysisyydestä ja konkreettisuudesta. Teosteni konsepti pitää usein sisällään toiminnallisuutta, jonka toteuttamiseen tarvitsen teknologiaa. Olen esimerkiksi tehnyt useita elektromagneettisuutta hyödyntäviä teoksia ja seuraavaksi tutkin mitä saan aikaiseksi paineilmalla ja jättikokoisilla kukkopilleillä.

Yleisesti annan paljon tilaa sille, mitä materiaalit itsessään edustavat ja voivat kertoa. Tämä selviää usein työstämisen kautta.

Miten Kuvataideakatemiassa opiskelu on vaikuttanut taiteelliseen työskentelyysi?

Olen esimerkki taiteilijasta ja ihmisestä, joka on aloittanut taidekoulussa opiskelun suhteellisen myöhään ja jolla on jo aikaisempi ammatti. Kun aloitin opiskelun Kuvataideakatemiassa, minulle oli jo kehittynyt vahva itseoppineen taiteilijan identiteetti performanssitaiteen ja äänitaiteen alueilta. Mietin näin jälkeenpäin kokevani kiitollisuutta siitä, että sain mahdollisuuksia muovautua taidekoulutuksen myötä uusiksi.

Samalla koin olevani kuvataiteessa aivan aloittelija ja todella tarvitsin yli viisi vuotta ennen kuin kykenin luomaan teoksia, joihin olen itsekin tyytyväinen. Kuvataideakatemiassa opiskelu on ollut siirtymistä jonkinlaisesta marginaalista sellaiseen tilaan, jossa koen olevani hyväksytty ja jossa arvostetaan sitä mitä teen. Tämä hidas kypsyminen on ollut etuoikeus ja todella toivon, että jatkossakin ymmärretään, että taiteilijaksi kouluttautuminen on aikaa vaativa prosessi.

Minkälaisissa taiteilijakollektiiveissa olet ollut aikaisemmin mukana?

Minulla on taustaa tapahtumien järjestäjänä sekä performanssitaiteen että äänitaiteen parissa, joissa molemmissa on lähtökohtaisesti vahva itse tekemisen kulttuuri. Tällä hetkellä odotan tilaisuutta järjestää Performance Art Now -nimellä kulkevaa tapahtumaa yhdessä työparini Salla Vallen kanssa. Aikaisemmin olen toiminut Lá-bas -foorumissa tapahtumanjärjestäjänä ja lisäksi olen soittanut useissa ääni- ja musiikkiprojekteissa.

Kuvataideakatemiastakin jää paljon rakkaita ihmisiä, joiden kanssa haluan pysyä yhteydessä. Viimeiset vuodet ovat itselläni menneet todella intensiivisesti oman urani rakentamisessa ja toivon, että minulle jää nyt aikaa myös toisten ihmisten kanssa tekemiseen.

Mitä odotat HIAP:in residenssin kansainväliseltä taideyhteisöltä?

Odotan, että kokemus yhteisen tilan jakamisesta Suomenlinnassa mahdollistaa tutustumisen mielenkiintoisiin ja erilaisiin ihmisiin. Lisäksi toivon löytäväni kiinnostavia työtilaisuuksia ja sopivaa residenssiohjelmaa, johon osallistua.

Kuinka kansainvälistä on Kuvataideakatemiasta valmistuneen taiteilijan työ?

Valmistumiseni sijoittuu sellaiseen taitoskohtaan, jossa kansainvälinen ura ulkomailla ei enää ole itseisarvoisesti tavoiteltavaa. Itselläni ei ole pakottavaa tarvetta päästä ulkomaille, etenkin kun koronaa edeltävänä aikana esiinnyin hyvin paljon kansainvälisesti ympäri maailmaa.

Ajattelen, että ulkomaille lähtemisen lisäksi kansainvälisyys voi olla sitäkin, että eri taustoista lähtöisin olevat ihmiset jakavat saman tilan. Tämähän toteutuu esimerkiksi HIAP:in tiloissa Suomenlinnassa. Tietysti myös netin välityksellä maailma on jollain tapaa auki. Kansainvälisyyteen ei siis automaattisesti tarvitse liittää mielikuvaa lentomatkustamisesta tai jetset-tyylisestä elämäntavasta.

Minkälaisesta urasta haaveilet Suomessa ja maailmalla?

Unelmani on, että saan tehdä juuri sellaista taidetta kuin haluan. Tällä hetkellä keskiössä on kuvataide, mutta toivon että aikaa jää myös musiikille ja performanssitaiteelle. Toivon myös, että taiteen tekeminen tuo minut lähemmäs ihmisiä, ja että löydän sopivasti erihenkistä samanhenkisyyttä ja yhteisöllisyyttä.

Haaveilen ankkuroituvani esimerkiksi maatilamaiseen miljööseen, johon suurikokoiset teokseni ja työtilani mahtuisivat. Samalla kuitenkin toivon jonkinlaista ajatuksentasoista linkittymistä metropolimaiseen elämänmuotoon.

Lisätietoa

Työhuonestipendin arvo on noin 5 400 euroa ja se kattaa Suomenlinnassa sijaitsevan 35m2 työhuonetilan vuokran, muut ylläpitokulut sekä Helsinki International Artist Programme HIAP ry:n residenssipalvelut vuoden ajaksi. Residenssi on merkittävä mahdollisuus toisaalta keskittyä omaan taiteelliseen työskentelyyn ja toisaalta työskennellä osana HIAP ry:n kansainvälistä yhteisöä.

Taideyliopiston tukisäätiöllä on vakiintunut yhteistyöjärjestely HIAP ry:n kanssa Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta valmistuneiden taiteilijoiden työskentelyn ja kansainväliseen taidemaailmaan verkottumisen tukemiseksi. Aiemmin stipendin ovat saaneet Joonas Siren (2014), Eveliina Hämäläinen (2015), taiteilijakollektiivi Harrie Liveart (2016), Raimo Saarinen (2017), Karoliina Hellberg (2018) ja Anikó Kuikka (2019).