Varadekaani Jenni Lättilä: Yliopistojen tehtävänä on olla avoimia yleisöille niin tieteessä kuin taiteessa
Jenni Lättilä aloitti tammikuussa 2024 Taideyliopiston Sibelius-Akatemian taiteellisesta toiminnasta vastaavana varadekaanina. Hän esittäytyy uudessa roolissaan yleisöille ”Kaksoiselämää”-konsertissa Musiikkitalolla 30.5.2024. Konserttiin on vapaa pääsy.
Vastaat varadekaanina Sibelius-Akatemian taiteellisesta toiminnasta – mitä se tarkoittaa?
Taideyliopiston toiminnassa on kolme tukijalkaa: opetus, tutkimus ja taiteellinen toiminta, ja Sibelius-Akatemian uudistuneessa organisaatiossa kukin kolmesta varadekaanista vastaa yhdestä näistä osa-alueesta.
Taiteellinen toiminta Sibelius-Akatemiassa tarkoittaa noin tuhatta konserttia ja tapahtumaa vuodessa. Määrä on huima, koska lähes 1 400 opiskelijaamme esiintyvät yleisöille eri vaiheissa opintojaan. Viime lukuvuonna noin 26 000 ihmistä kävi katsomassa esityksiämme.
Varadekaanin homma on auttaa akateemista eli opetus- ja tutkimushenkilöstöä suunnittelemaan tapahtumia yhteistyössä tuotantohenkilöstön kanssa.
Tätä suunnittelua tehdään kaikkien koulutusohjelmien, aineryhmien ja tohtorikoulujen kanssa, joita on yhteensä 17. Meidän pitää tehdä suunnittelu yhdessä niin, että saamme tapahtumat mahtumaan saleihin ja riittävästi tuotantoresurssia niiden järjestämiseen. Näen oman roolini siltana akateemisen henkilöstön ja opiskelijoiden sekä loistavan tuotantokoneistomme välillä.
Toinen vastuualueesi on yhteiskunnallinen vuorovaikutus – mitä se pitää sisällään?
Yhteiskunnallinen vuorovaikutus tarkoittaa aktiivisia yhteyksiä erilaisten järjestöjen ja toimijoiden kanssa. Olen esimerkiksi mukana Maj Lind -pianokilpailun ja Sibelius-viulukilpailun järjestelytoimikunnissa ja pidän yhteyttä musiikkialan etujärjestöihin.
Yhteiskunnallinen vuorovaikutus on myös erilaisten yleisöjen tavoittamista. Haluamme avata toimintaamme yhä laajemmin ulospäin ja tehdä musiikkia tutuksi uusille yleisöille. Musiikkitalo on avoimien ovien talo keskellä kaupunkia, ja Sibelius-Akatemian konserteista valtaosa on maksuttomia.
Yliopistojen tehtävänä on olla avoimia yleisöille, niin tieteessä kuin taiteessa. Ihmisillä tulee olla mahdollisuus päästä katsomaan, millaista taidetta ja tutkimusta meillä tehdään. Sibelius-Akatemiassa avaamme toimintaamme niin, että jatkossa tapahtumistamme maksullisia ovat lähinnä Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin konsertit ja oopperat, tosin nekin hyvin kohtuuhintaisia. Esimerkiksi opiskelijoiden kandi- ja maisterikonsertteihin sekä jatkotutkintokonsertteihin saa tulla vapaasti paikalle.
Sataa ensimmäistä päivää pidetään usein uuden johtajan etsikkoaikana. Miten summaisit ensimmäistä vuosikolmannesta uudessa johtamistehtävässäsi?
Olemme lähteneet yhdessä suunnittelemaan konsertteja ja tapahtumia pidemmälle ja tarkemmin kuin aiemmin, jotta meillä on edellytykset tarttua myös isoihin tapahtumiin. Jotta saamme merkittävät tuotannolliset satsaukset ajoissa kiinni, meillä pitää olla yhteiset suunnittelukäytännöt koko akatemiassa.
Tapahtumiin tartutaan sillä voimalla kuin niiden onnistunut toteuttaminen edellyttää ja jaetaan resursseja ennakoivasti, jotta henkilökunta jaksaa. Jos tulee yllättäen joku erittäin hyvä yhteistyötarjous, voimme tarttua siihen paremmin, kun ei jo valmiiksi ajeta tankki tyhjänä.
Olen myös päässyt tutustumaan tarkemmin tuotantopuoleen ja ymmärrän sen mekanismeja nyt paremmin. Meillä tuotanto on hyvin öljytty kone. Se pystyy hämmästyttäviin asioihin pienilläkin resursseilla.
Näen itseni linkkinä akateemisen toiminnan eli opetuksen ja tutkimuksen ja palvelujen välillä. Olen viestin välittäjä molempiin suuntiin. Tällaista dialogin rakentajan roolia meillä ei ole aiemmin ollut.
Taiteilijasta johtajaksi – voiko urapolkusi kiteyttää näihin sanoihin?
Monissa taidelaitoksissa johtajat ovat myös taiteilijoita. En ole siirtynyt kokonaan johtajaksi, koska teen edelleen taiteilijan töitä sen verran kuin pystyn. Toki koronavuodet hiljensivät taiteellista työtäni, jolloin otin vastaan enemmän opetustehtäviä ja aloitin myös Sibelius-Akatemian laulumusiikin aineryhmäjohtajana jo pandemian alkuvaiheessa.
Ilman pandemiaa en ehkä olisi tehnyt tällaista käännettä urallani. Minulla kävi suuri onni, että sain töitä, kun Sibelius-Akatemiassa oli lehtorin paikka avoinna. Niin moni esiintyvä taitelija joutui korona-aikana ahdinkoon.
Johtamistyö tuntuu luontevalta. Siihen ei liity sitä, että haluaisin päättää muiden puolesta, vaan näen sen ennen kaikkea toisten ihmisten jeesaamisena ja asioiden mahdollistamisena. Meillä on asiantuntijoita, jotka osaavat hommansa loistavasti. Minun ei tarvitse tietää kaikkea tuotannosta tai esitystekniikasta tai tuntea jokaisen koulutusohjelman substanssia läpikotaisin vaan ymmärtää, miten pystyn auttamaan organisaatiotamme toimimaan paremmin.
Millaiset tekijät ovat auttaneet sinua kasvamaan johtamistehtäviin?
Mallit ovat olleet tärkeitä – täällä Sibelius-Akatemiassa on sellainen kulttuuri, että omat opettajat ovat olleet aktiivisia ja kannustaneet eteenpäin: ”Tuonne kannattaisi hakea. Oletko huomannut tällaisen?” Myös perheessäni ja suvussani on ollut esikuvia johtamisesta ja yrittäjyydestä.
Tiedostan seisovani aina edellisten olkapäillä ja haluan olla olemassa olkapäinä, joilla seuraavat voivat seistä. Ohjaan esimerkiksi jatko-opintoihin opiskelijoita, joilla olisi annettavaa tutkimuksen ja opetuksen puolella.
En ole sitä tyyppiä, joka suojelisi omaa asemaansa mustasukkaisesti. Sibelius-Akatemiassa on hyvä yhteisöhenki. Sen eteen on myös tehty määrätietoisesti työtä. Opiskelijoitakaan ei ajeta kilpailemaan keskenään vaan tukemaan toisiaan.
Kiinnitämme huomiota siihen, miten täällä kommunikoidaan. Olemme kaikki vastuussa siitä, että ilmapiiri säilyy hyvänä. Ongelmia pitää käsitellä, ja myös niissä tilanteissa ihmisten tulee voida säilyttää kasvonsa ja tulla kunnioitetuksi.
Johtamisessa en ylipäätään usko sanelemiseen vaan keskustelemiseen ja yhdessä puntaroimiseen. Meillä on esimerkiksi ryhmä taiteellisen toiminnan yhteyshenkilöitä eri koulutusohjelmista, joiden kanssa käsittelemme asioita. Kun sitten lähdemme tekemään asioita entistä ketterämmin, olemme keskustelleet niistä yhdessä, eikä muutos lähde pelkästään johdosta käsin. Kaikki perustuu siihen, että toteutamme paremmin perustehtäväämme.
Mikä johtamistehtävissä innostaa ja motivoi sinua?
Suoriudun hyvin painetilanteessa. Ooppera- ja konserttilaulajana olen tehnyt improvisaatiota, ja myös tässä tehtävässä tulee vastaan kinkkisiä tilanteita, jotka täytyy selvittää ilman valmista käsikirjoitusta. Kuten improvisaatiossa, niissäkin toimitaan kuitenkin yhdessä sovittujen reunaehtojen ja pelisääntöjen mukaan.
Johtajana tehtäväni on kohdata erilaisia ihmisiä, ja jokaisen kanssa vuorovaikutustilanne on omanlaisensa. Missä sävellajissa tämä ihminen soittaa, millaisessa tahtilajissa, mitkä ovat hänen esitysmerkintänsä? Allegro furioso vai dolce cantabile?
Virittäydyn toisen ihmisen tilanteeseen, ja myös oman vastamelodiani pitää soida, jotta keskustelu saadaan sujumaan ja jotta lopputuloksesta tulee hyvä. Musiikissakin mukaudutaan toisiin; yhteismusisointi perustuu kuuntelemiseen.
Kuten improvisaatiossa, yksi heittää pallon, johon toinen vastaa. Aluksi on ehkä kaaos, sitten kuitenkin päästään jonnekin. Niin ikään haastavissa vuorovaikutustilanteissa on hienoa ja palkitsevaa olla avuksi, kun saadaan jokin ratkaisu ja suunta eteenpäin.
Olen tutkinut oopperalaulajan tunnetyötä. Se on paitsi taiteellista tutkimusta, myös työelämätutkimuksen alaa, ja olen tullut sitä kautta tietoiseksi tunteista, joita työpaikalla tarvitaan. En voi tuoda esimerkiksi päivän aikana kasaantunutta turhautunutta energiaa johonkin tilanteeseen. Se edellyttää tietoisuutta omasta tunnetilasta ja taitoa säädellä sitä. En myöskään pelkää toisen ihmisen tunnetilaa.
Esittäydyt varadekaanina yleisölle Musiikkitalossa 30.5.2024. Mistä inspiraatio ”Kaksoiselämää”-konsertin ohjelmistoon on lähtöisin?
Elän kaksoiselämää monessa suhteessa. On kaksi ammatillista roolia: toimin taiteilijana ja opettajana, ja toisaalta taiteilijoita tukevan henkilöstön johtajana. Asun lisäksi kahdessa paikassa, sillä viljelemme sivutoimisina maanviljelijöinä mieheni sukutilalla kuminaa ja tattaria.
Esitän konsertissa Toivo Kuulan lauluja, jotka olivat minulle jo nuoruudessa läheisiä, syvästi suomalaista tunnekylläistä ja ilmaisuvoimasta, maaseutua henkivää musiikkia. Myös tuoreelle levylleni olen koonnut Kuulan yksinlauluja.
Kuulan kaverina konsertin jälkipuoliskolla on Ravelin sarja ”Chansons madécasses” eli lauluja Madagaskarilta sadan vuoden takaa. Alkuvoimaisuus ja alkuperäisyys yhdistävät näitä osioita, Suomesta ja Afrikasta. Laulajan lisäksi kokoonpanossa on mukana piano, sello ja huilu.
Lisäksi on uutta musiikkia samalle kokoonpanolle, Mikko Nisulan sarja ”Metropolit” Mika Waltarin ”Valtatiet”-kokoelman teksteihin 1920-luvulta. Koneistuminen, autoistuminen ja tekninen edistys kuuluvat musiikissa, jossa on cityromantiikkaa, kromia ja neonvaloja, vauhtia ja kaupungin ääniä.
Ohjelma sisältää siis monia kontrasteja: On suomalaista ja eksotisoitua. On kansallisromanttista maaseutumaisemaa, villiä viidakkoa ja kiiltävää kaupunkia. On musiikkia sadan vuoden takaa ja uutta musiikkia.
Elämässäni on asioita, jotka tasapainottavat toisiaan. Moottorisahan tai raivurin kanssa huhkiminen tai traktorilla ajeleminen on puhdistavaa aivoille. Fyysinen työ tapahtuu luonnon rauhassa. Täällä on ajatustyötä ja ihmisten kanssa toimimista. Taiteilijan työ on katoavaista; ääni soi, sitten se on poissa. Pellon kun kyntää, näkee työnsä jäljen. On konkreettista ja vähemmän konkreettista, eri tavoilla tuottavaa työtä.
Minkä viestin haluaisit välittää Sibelius-Akatemian erilaisille yleisöille, jotka osallistuvat konsertteihimme ja muihin tapahtumiin?
Tervetuloa! Sibelius-Akatemiaan liitetään helposti mielikuvia klassisista solistisoittajista ja kapellimestareista. Meillä voi kuulla musiikkia monessa eri genressä, on esimerkiksi kansanmusiikkia, jazzia, Global Musicia, musiikkikasvattajien ja kirkkomuusikoiden konsertteja – ja hyvin erilaisia hienoja kokoonpanoja.
Yksi erityinen piirre on se, että konserttimme ovat usein aika lyhyitä, tutkintokonsertit esimeriksi puolesta tunnista tuntiin. Voit tulla päiväsaikaan kuuntelemaan vaikkapa klarinetin tai kanteleen soittoa opiskelijan kandikonserttiin. Koko tarjontamme löytyy verkkosivuiltamme kohdasta ”Koe taidetta”.
Jenni Lättilä
- Taideyliopiston Sibelius-Akatemian taiteellisesta toiminnasta ja yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta vastaava varadekaani 1.1.2024 alkaen
- Johtaa lisäksi tuottajapalveluiden, teknisten tuotantopalveluiden ja ohjelmapalvelu Primon toimintaa sekä toimii esihenkilönä osalle akatemian aineryhmä- ja koulutusohjelmajohtajista
- Toiminut Sibelius-Akatemian laulumusiikin aineryhmän johtajana ja lehtorina vuosina 2020–2023
- Tekee monipuolista taiteellista uraa ooppera- ja liedlaulajana ja orkesterisolistina sekä on menestynyt alan kansallisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa
- Työskennellyt laulunopettajana ja tutkijana
- Valmistui Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulusta musiikin tohtoriksi vuonna 2017 aiheenaan oopperalaulajan tunnetyö.
- Valmistunut maisteriksi Sibelius-Akatemian Kirkkomusiikin sekä Laulumusiikin ja oopperan koulutusohjelmista
