Tutkija Samir Bhowmik: ”Taiteen avulla voimme kriittisesti kyseenalaistaa tapamme elää, työskennellä ja kuluttaa”
”Taiteen avulla voimme kriittisesti kyseenalaistaa tapamme elää, työskennellä ja kuluttaa. Taideteosten pitäisi olla provokaatioita tai tarjota monipuolisen kriittisen näkökulman ympäristömme tilaan pelkkien ratkaisujen sijaan.” Lue Samir Bhowmikin haastattelu.
Miten ekologisen kestävyyden teemat, kysymykset tai käytännöt näkyvät omassa työskentelyssäsi tai opinnoissasi?
Käsittelemme ekologisen kestävyyden kysymyksiä hyvin vahvasti sekä tutkimuksessani että opetuksessani Kuvataideakatemiassa. Suomen Akatemian rahoittama hankkeeni nimeltä Terra-Performing (2022-27) käsittelee ekstraktivismia ja ympäristövahinkoja älykkään esitystaiteen keinoin. Tutkimme tekoälyn ja automaation täydentämän nykyesityksen infrastruktuuri- ja ympäristöjalanjälkiä. Meidän tavoitteenamme on löytää kestäviä ja osallistavia nykyesityksen prosesseja ja järjestelmiä.
Toiseksi, opetan juuri Ecological Thinking -nimistä kurssia, joka näin toisena vuotenaan käsittelee ekstraktivismia, ympäristödataa ja taiteellisia käytäntöjä. Kurssi toimii ekologisen kestävyyden teoria- ja harjoitusstudiona, joka tukee Kuvataideakatemian nousevia taiteilija-tutkijoita, jotka ovat kiinnostuneita ekologisesta taidepraktiikasta. Tänä lukuvuonna 2022-2023 olemme tehneet yhteistyötä tanskalaisen Aarhusin yliopiston, vuoden 2023 Helsinki Biennaalin sekä Taideyliopiston Tutkimuspaviljongin kanssa.
Miksi ekologinen kestävyys on mielestäsi tärkeää tai kiinnostavaa omassa työskentelyssäsi tai opiskelussasi?
Minulle ekologinen ajattelu on tullut luonnollisena jatkumona, koska tutkin kulttuurisia infrastruktuureja ja kehittyneitä teknologioita sekä niiden suhdetta ympäristönmuutokseen. Tarkastelen tutkimuksessani ja työssäni makrotason ympäristöasioita, joita tänä päivänä kiihdyttää nopea teknologinen kehitys. Syvennyn ympäristödatan, kulttuuritapojen, tekoälyn ja automaation yhtymäkohtiin taiteellisen ja esitystutkimuksen keinoin. Tämä on tuottanut kriittistä ymmärrystä ekologian ja taiteen, ympäristön ja kulttuuristen tapojen sekä älykkäiden esityskäytäntöjen ja digitaalisten infrastruktuurien välisistä suhteista. Mielestäni näin digitalisaation (ja ekokriisin) aikana taiteellisen tutkimuksen ja praktiikan tulee jalkautua muille aloille, kuten tietokone-, tekniikan ja luonnontieteiden alalle.
Mikä Taideyliopiston rooli on ympäristöasioissa tai millainen sen pitäisi olla?
Taideyliopiston pitäisi fasilitoida nykyajan ympäristöolojen kriittistä kyseenalaistamista sekä opetuksessa että tutkimuksessa. Sen tulisi toimia monialaisena linkkinä eri koulujen, osastojen ja ulkoisten organisaatioiden välillä ja koota ne yhteen keskustelemaan asioista. Sen pitäisi pyrkiä olemaan vaihtoehtoisten näkökulmien, taiteen ja tieteen sekä kulttuuristen käytänteiden monipuolinen foorumi. On selvää, että ympäristökriisi ei ole paikallinen, vaan teknologinen ja maailmanlaajuinen ongelma, ja globaali etelä on itse asiassa se alue, joihin kehittyneiden valtioiden teknologia ja kulutus eniten vaikuttaa. Siksi olisi tarpeellista järjestää kansainvälisiä ympäristöteemaisia kulttuurivaihtoja – etenkin globaalista etelästä olevat monialaiset tutkijat ja taiteilijat voisivat edistää ekologista ajattelua taiteellisessa tutkimuksessa ja työskentelyssä.
Taideyliopiston strategian neljäs tavoite on, että ”taide on osa ekologisen kestävyyskriisin ratkaisua”. Mitä ajatuksia tämä herättää? Jos taide on tai olisi osa ratkaisua, mitä kaikkea se mielestäsi voisi tarkoittaa käytännössä?
Toisin kuin muilla aloilla, taiteessa on kyse normaalin ja nykyajan kyseenalaistamisesta. Taide itsessään ei ole ratkaisu mihinkään ongelmaan. Taiteen tavoite on ympäristölle haitallisten normien ja käytäntöjen horjuttaminen ja uudelleen arvioiminen. Taiteen avulla voimme kriittisesti kyseenalaistaa tapamme elää, työskennellä ja kuluttaa. Taideteosten pitäisi olla provokaatioita tai tarjota monipuolisen kriittisen näkökulman ympäristömme tilaan pelkkien ratkaisujen sijaan. Siksi taiteellisen tutkimuksen täytyy olla reflektiivistä ja prosessuaalista (eikä valmiita näyttelytuotteita), ja sen tulee käsitellä alati muuttuvaa ympäristöämme. Vastaavasti taideopetuksen pitäisi niin ikään kannustaa prosesseihin, kriittisyyteen ja yhteiskunnallisten normien haastamiseen.
Millainen taide on vaikuttanut sinuun? Miten? Voit kertoa jonkin esimerkin.
Teknologian kehitys on johtanut myös ekologisiin ongelmiin. Minua kiinnostaa taide, joka ottaa kantaa nouseviin, teknologiasta kumpuaviin ympäristöongelmiin. Esimerkiksi brittiläisen Unknown Fields Division -studion ”Rare Earthenware” -projekti on erinomainen esimerkki taiteen tai taiteellisen työskentelyn sekä teknologian ja ympäristövahinkojen yhteentörmäyksestä. Projektin kontekstissa tehdään maljakkoja myrkyllisestä maa-aineksesta, jonka Sisä-Mongolian älypuhelintehtaiden kemialliset päästöt ovat saastuttaneet. Teos provosoi meitä kyseenalaistamaan ympäristöhaittoja aiheuttavien modernien teknologioiden valmistuksen globaalissa etelässä, siinä missä me kehittyneissä valtioissa kuten Suomessa olemme kätevästi etäällä ympäristövahingoista. Toisin sanoen syntyy maailmanlaajuisesti kiinnostavaa taidetta, joka yhdistyy tieteeseen ja kyseenalaistaa tai pikemminkin tuo paljaaksi modernit mielihalumme, jotka ovat ristiriidassa ekologisen kestävyyden kanssa.
Voit vastata tähän kysymykseen, jos haluat tutustua Taideyliopiston ympäristöohjelmaan: mikä on sinulle tärkein asia ympäristöohjelmassa?
Monialaisen, kansainvälisen ja ekologisesti kestävän taidealan opetussuunnitelman kehittäminen on tärkeä tehtävä. Yksi tarpeellinen askel eteenpäin olisi luoda maisteri- ja tohtoriohjelmia, joissa yhdistyisi ekologinen ajattelu ja taiteellinen tutkimus. Taideyliopiston pitäisi kehittää ja käynnistää ”taiteeseen ja ekologiaan” keskittyviä opintoja kandi, maisteri- ja tohtoriohjelmissa. Osallistuisin mielelläni tällaiseen aloitteeseen.