Tutustu taiteilijaan: Lehtori Veli Kujala toivoo, että opintojen aikana voisi säilyttää soittamisen ja musiikin tekemisen ilon
Harmonikkataiteilija Veli Kujala aloitti perusopinnot Sibelius-Akatemiassa 1996 ja suoritti taiteellisen tohtorintutkinnon 2010. Sibelius-Akatemian harmonikkamusiikin lehtorina hän on työskennellyt vuodesta 2020.
Mikä on suhteesi Sibelius-Akatemiaan alun perin?
Aloitin perusopinnot 1996 ja taiteellisen tohtorintutkinnon suoritin 2010. Opettajana olen toiminut muistaakseni vuodesta 2005 ja 2020 alkaen olen ollut harmonikkamusiikin lehtorina.
Miten kuvailisit Sibelius-Akatemian työskentelyilmapiiriä ja minkälainen ympäristö tämä on opettajan näkökulmasta?
Täällä on rento meininki ja jokainen saa tehdä asioita omalla tavallaan. Lehtorina pystyn vaikuttamaan hyvin asioihin. Ja Siban loistavien kollegojen kanssa on todella kivaa tehdä töitä!
Miten kuvailisit itseäsi opettajana?
Perusajatukseni on, että saisin esille jokaisesta opiskelijasta hänen oman persoonallisen äänensä ja että hän ehkä löytäisi jo opintojensa aikana sen, mitä sitten oikeastaan haluaa musiikin maailmassa tehdä. Tietenkin on paljon perusasioita, jotka kaikkien tulee osata, mutta pyrin kannustamaan etsimiseen ja tarjoamaan ohjelmistoa monipuolisesti, jotta opiskelijat soittaisivat paljon sellaistakin, mikä ei välttämättä ole heidän mukavuusalueellaan. Musiikkia tulisi tuntea laajasti: se on mielestäni ainoa vaihtoehto löytää se “oma juttunsa”. Opintojen aikana pitäisi pystyä myös säilyttämään soittamisen ja musiikin tekemisen ilo – se toivottavasti välittyisi opetuksestani.
Harmonikkaluokalla on tällä hetkellä 13 varsinaista opiskelijaa Suomesta, Kroatiasta, Sveitsistä ja Puolasta. Lisäksi meillä on pari vaihto-opiskelijaa. Pyrin luomaan mahdollisimman hedelmällisen ja kannustavan ilmapiirin ja pitää ovet avoinna siten, että saisimme myös ulkopuolisia vaikutteita ja pysyisimme mahdollisimman hyvin ajan hermolla samalla kuitenkin historian tiedostaen. Toivoisin, että voisimme olla edelläkävijöitä esimerkiksi ohjelmiston suhteen ja tuottaa myös uusia innovaatioita!
Yleisesti harmonikkaluokkien taso maailmalla on noussut. Sibelius-Akatemian luokka on pitkään ollut yksi ihan parhaista – on tehtävä töitä, jotta myös pysyisimme siellä.
Sibelius-Akatemiassa harmonikan opiskeluun mahtuu kaikenlainen musiikki. Mistä tämä kumpuaa?
Se on pitkälti myös omaa taiteilijaprofiiliani; olen soittanut esimerkiksi oopperoissa, teattereissa, musikaaleissa ja sinfoniaorkesterien solistina sekä tehnyt yhteistyötä nykysäveltäjien, tanssijoiden, runoilijoiden, jazzmuusikoiden, pop-muusikoiden ja kansanmuusikoiden kanssa sekä elektronisen musiikin parissa. Itselleni on ollut hirveästi hyötyä myös työllistymisen näkökulmasta siitä, että on kontakteja vähän kaikkien musiikinlajien piirissä.
Monipuolisuus on ollut omassa tekemisessäni läsnä siitä lähtien kun innostuin musiikista tosissani. Ensimmäisenä minuun “kolahti” 13-vuotiaana progressiivinen rock ja aika samaan aikaan jazz. Siitä vuosi pari myöhemmin aloin kuunnella mm. Stravinskia, Mahleria ja barokkimusiikkia. Oma taiteellinen ääneni erityisesti säveltäjänä onkin eräänlainen fuusio.
Mitkä ovat ammattiharmonikansoittajan tärkeimpiä työelämätaitoja tällä hetkellä?
Varmasti yksi kaikkien muusikkojen tärkeimmistä taidoista on kyky verkostoitua. Hyvä yhteistyömentaliteetti on tärkeää, tietenkin vankka ammattitaito, nopea omaksumiskyky ja se, että pystyy hyppäämään erilaisiin ympäristöihin ja on utelias uutta kohtaan. Pyrimme kovasti kannustamaan opiskelijoita tekemään paljon kamarimusiikkia: sen kautta tutustuu muihin ja saa tärkeitä kontakteja vähän kuin itsestään.
Joskus annan opiskelijalle haasteen valmistaa tiettyä ohjelmistoa hyvinkin nopeasti, koska saattaa olla, että vastaa tulee keikkoja, joihin pitää hypätä ilman suurempia harjoitteluaikoja. Tätä mielestäni kannattaa harjoitella jo opiskeluaikana.
Mikä työssäsi on parasta tällä hetkellä?
Parasta on perustyöskentely opiskelijoiden kanssa. Se on hirveän inspiroivaa. Opin heiltä koko ajan erilaisia tapoja hahmottaa ja tehdä musiikkia. Pyrin keskustelemaan erilaisista tulkintamahdollisuuksista ja olen hyvin tyytyväinen, jos heillä on omia vahvoja näkemyksiä. Jos ei, pyrin itse antamaan heille useita ehkä vastakkaisiakin ajatuksia, joiden kautta voi lopulta löytää oman näkemyksensä.
Mikä on ollut harmonikkamaailman suurin muutos urasi aikana?
Soitin on sen nykyisessä muodossaan vieläkin melko nuori ja sen piirissä on vaikuttanut useita vahvoja henkilöitä. Parhaillaan käsillä on sukupolvenvaihdos, joka tapahtuu lähes joka paikassa yhtä aikaa, minkä myötä tiettyjen vahvojen opettajien aikaansaamien eräänlaisien koulukuntien rajat alkavat hämärtyä.
Repertuaari on kehittynyt valtavasti, koska uutta vakavasti otettavaa nykymusiikkia alettiin säveltää harmonikalle oikeastaan vasta 1960-luvulla. Säveltäjät ovat oppineet käyttämään soitinta yhä monipuolisemmin ja tänä päivänä sävelletty repertuaari on aika erilaista kuin esimerkiksi 1980-luvulla sävelletty. Uusia teoksia sävelletään valtavasti koko ajan. Pelkään hieman, että parhaat uudet teokset saattavat jäädä piiloon ja unohdutaan soittamaan vain vanhoja nykymusiikkiklassikoitamme.
Miten itse ajauduit maailmalle ja mitä kansainväliset verkostot ovat tuoneet sinulle vuosien varrella?
Ensimmäiset kansainväliset keikat soitin jazzfestivaaleilla jo historiallisen kauan toimineen Gourmet-yhtyeemme riveissä ja aika pian sen jälkeen esiinnyin myös useiden ulkomaisten orkestereiden solistina ja kamarimusiikkifestivaaleilla. Vuonna 2007 kehittämäni ¼-sävelaskelharmonikka toi minulle erityisesti harmonikansoittajien ammattipiireissä paljon kansainvälistä tunnettuutta ja osittain sen kautta taisi tulla yksi ensimmäisistä mestarikurssikutsuistani Saksasta, joita sittemmin tullut tehtyä hyvinkin tiuhaan tahtiin.
Yksi ehkä erikoisimmista yhteydenotoista tapahtui pari vuotta sitten. Minut hälytettiin alle kuukausi ennen ensi-iltaa New Yorkin Metropolitan-oopperaan Brett Deanin Hamletin produktioon. Ulkoa esitettävä materiaali vastasi vaikeustasoltaan ja kestoltaan haastavaa harmonikkakonserttoa, lisäksi harmonikansoittajan on jonkin verran näyteltävä, vaihdettava välillä vaatteet ja oltava myös montussa soittamassa orkesterin kanssa. Nopean aikataulun ja jenkkibyrokratian hitauden vuoksi jouduin menemään suoraan produktion kenraaliharjoitukseen.
Miten näet taiteen aseman yhteiskunnassa tänä päivänä? Miten taiteella voi vaikuttaa maailmaan?
Mielestäni taiteen tehtävä on herättää ajatuksia erityisesti itseisarvonsa kautta. Sävellyksen käsiohjelmateksti tai itse teoksen nimi voivat vaikuttaa siihen, miten se koetaan, mutta mikäli teos lähtee säveltäjän käsistä absoluuttisena musiikkina ilman ulkopuolista säveltäjän määrittelemää “ohjelmaa”, niin nuotit tai musiikki itse eivät oikeastaan välttämättä ota kantaa mihinkään. Taidetta voi käyttää vaikka propagandankin välineenä, sillä on hyvinvointivaikutuksia ja se voi tuottaa maallista mammonaa, mutta tärkeintä on kuitenkin sen itseisarvo. Taiteen arvo on taide itse ja tätä asiaa ei voi korostaa liikaa. Taideyliopistomme tärkein yhteiskunnallinen tehtävä onkin pitää taiteen lippua korkealla ja pyrkiä luomaan sen toiminnalle ja rahoituspohjalle mittareita, jotka perustuvat ensisijaisesti taiteeseen.
Toivoisin, että Sibelius-Akatemia voisi tulevaisuudessakin olla salliva, moniarvoinen, ympärilleen katsova, vaikuttava ja laajasti näkyvä tässä kaupungissa, Suomessa ja koko maailmassa.