Kuvataiteen opiskelija: Niin kauan kuin täällä on elämää, täällä on taidetta
Žan Gašperič opiskelee tila-aikataiteita ja viihtyy Sörnäisten kampuksen monimuotoisten yhteisöjen parissa.
Kuka olet ja mistä tiesit, että haluat opiskella Taideyliopistossa?
Olen Žan, 24 vuotta ja kotoisin Sloveniasta. Opiskelen tällä hetkellä viimeistä vuotta tila-aikataiteita kuvataiteen maisteriohjelmassa. Työskentelen žANŽAN-brändi-identiteetin alla, ja olen sekä brändin aihe että tekijä. Se on tarinavetoinen maailma, joka yhdistää vaatteita, suunnittelua ja visuaalisuutta.
Onkin hauska sattuma, että juuri tällaiset haastattelut ja yliopiston videot houkuttelivat minut alun perin tutustumaan tähän kouluun. Taideyliopisto erottui edukseen, koska sillä oli hyvin suunnitellut nettisivut, joilla esiteltiin opiskelijoiden projekteja ja kampusta ja julkaistiin haastatteluja. Niiden kautta sai käsityksen, millaiseen ympäristöön oli tulossa… ja pidin näkemästäni.
Mitä sinulle jäi mieleen hakemisesta tai pääsykokeista?
Käytin paljon aikaa kesällä erityisesti yhtenäisen, monitaiteisen työn tekemiseen portfoliotani varten. Pystyin sitä kautta tuomaan esille minua kiinnostavia eri ilmaisumuotoja, ja pitämään fokukseni selkeänä. Suhtauduin myös itse portfolioon omana itsenäisenä julkaisunaan. Panostin siihen, että se toimisi painettuna ihan omana julkisena teoksenaan myös ilman hakuprosessin kontekstia. Luulen, että sillä oli iso vaikutus siihen, miksi pääsin sisään. Akatemiaan tulee varmaan todella paljon hakemuksia, joten halusin tehdä arviointiprosessista miellyttävän ja viestiä luovaa ajatteluani selkeästi.
Mikä on parasta opinnoissasi?
Varmaan se, että voi valita kursseja ja räätälöidä oman unelmien opetussuunnitelmansa. Olen vuosien varrella suorittanut elokuvantekoon, äänisuunnitteluun ja teatteriin liittyviä kursseja (naapuriakatemiassa Teatterikorkeakoulussa) ja viime lukukautena suoritin toistaiseksi suosikkiopintojaksoni eli risografia-painomenetelmään keskittyvän kurssin. Jäin ihan koukkuun, ja tulostin noin 700 julkaisua maisterin työtäni varten.
Mikä on ollut opiskelussa haastavinta?
Kursseille ilmoittautuessa on vaikeaa tietää, mitä odottaa. Olen usein sinnitellyt kurssin loppuun toivoen, että se kehittyisi parempaan suuntaan ja saisin siitä jotain irti. Niin on todellakin käynytkin joskus, mutta minun olisi pitänyt luottaa enemmän intuitiooni ja jättää kurssi kesken silloin kun homma ei ole toiminut. Nämä tilanteet eivät ole ollut välttämättä kurssin tai opettajan syy, vaan joskus kurssi ei vaan ole minua varten.
Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimmat kokemuksesi opintojesi aikana?
On mahtavaa, että Teatterikorkeakoulu on Kuvataideakatemian naapuri. Enkä viittaa pelkästään fyysiseen kouluympäristöön, vaan myös yhteisöt ovat lähellä toisiaan ja monipuolisempia sen kautta. Pääsemme katsomaan kaikkia koulun esityksiä, ja olen saanut paljon iloa ja inspiraatiota niistä. Rakastan TeaKia (eli Teatterikorkeakoulua) ja sen tyyppejä.
Mitä haluat tehdä valmistumisen jälkeen?
Haluan luoda žANŽAN-brändin alla vaatteita ja niiden rinnalla tiettyyn aiheeseen syventyviä design-julkaisuja sekä visuaalista promomateriaalia. Ja tämä kaikki ilmentäisi yhtä yhtenäistä tyyliä. Koen, että tällä tavalla voin yhdistää mielenkiinnon kohteeni ja ilmaista omaa visuaalista kieltäni, antaa sen hengittää ja olla olemassa omillaan. Avoimiin kysymyksiin vastaaminen on vielä kesken: miten toimia kapitalistisessa, hyväksikäyttöä kannustavassa maailmassa ja miten käsitellä itse kulutuskulttuuria. En tiedä vielä tarkalleen, miltä se näyttää, mutta ainakin haluan pysyä sitoutuneena eettisyyteen niin eläimiä kuin ihmisiäkin kohtaan.
Haluaisin lanseerata yhden vaatekappaleen kerrallaan ja rakentaa sen ympärille kokonaisen identiteetin ja tarinan, ja pitäytyisin ehkä jopa yhdessä ainoassa koossa. Saa nähdä, mutta olen joka tapauksessa tosi innoissani tulevasta. Tämän rinnalla olisi hienoa työskennellä luovassa studiossa, koska suunnittelu ja visuaalisuus ovat työni ytimessä. Voi olla, että tämä on urapolkuni ainakin, kunnes žANŽAN on kannattava.
Millaisia tulevaisuuden haaveita sinulla on?
Toivoisin, että ymmärtäisimme toisiamme paremmin. Luulen, että pohjimmiltaan me kaikki haluamme samoja asioita, mutta meillä on hyvin erilaisia, joskus vastakkaisia tapoja yrittää toteuttaa toiveemme. Unelmoin maailmasta, jossa ihmisiä ajaisi eteenpäin halu rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Kuvittele tulevaisuus ilman taidetta. Miten kuvailisit tällaista maailmaa?
Ei sellaista elämää voi olla minusta olemassakaan. Taide esiintyy elämässä: arjessa, keskusteluissa, tunteissa, luonnossa, kaikissa elollisissa ja siinä mitä teemme. Minusta se on olennaista olemisellemme, yhtä olennaista kuin itse oleminen. Niin kauan kuin täällä on elämää, täällä on taidetta. En tiedä, millaista vastausta tähän kysymykseen haettiin, mutta en osaa kuvitella maailmaa ilman taidetta.
Millaisen vaikutuksen haluat taiteellasi olevan tulevaisuuteen?
Haluan sen auttavan meitä tarkastelemaan rehellisemmin omaa ajatteluamme ja toimintaamme – erityisesti eläinten kaltoinkohtelun ja laajempien väkivallan ja epäinhimillistämisen rakenteiden välisiä yhteyksiä. Luen tällä hetkellä The Sexual Politics of Meat -teosta, joka tuo esille näiden ilmiöiden yhteyden. Sama logiikka, joka pelkistää ihmiset abstraktioiksi sodassa ja kansanmurhassa, pitää joitain olentoja vähempiarvoisina rasismin nojalla tai oikeuttaa pahan tekemisen mielihyvän vuoksi, näkyy myös siinä, miten kohtelemme eläimiä. Sille on vain annettu eri nimi, ja meille opetetaan syntymästä asti pitämään sitä normaalina ja välttämättömänä.