Äärirajoilla ja uusilla poluilla: Jyrki Myllärinen uudistaa tohtorintutkinnollaan suomalaisen kitaramusiikin perinnettä
Kitarataiteilija Jyrki Myllärisen taiteellinen tohtorintutkinto tarkastelee uutta suomalaista kitaramusiikkia.
Myllärinen nostaa esiin erityisesti 1900-luvun jälkipuolelta lähtien syntynyttä korkeatasoista suomalaista kitaramusiikkia. Hän jatkotutkintojesarjansa ohjelmiston painopiste on modernistisiin ideoihin nojaavissa teoksissa, ja kokonaisuus rakentuu viiden teeman ympärille.
Viisi konserttia, viisi näkökulmaa
Myllärisen taiteellinen tohtorintutkinto koostui viidestä jatkotutkintokonsertista, joissa kuultiin kantaesityksiä useilta suomalaisilta säveltäjiltä, kuten Jouni Hirvelältä, Sami Klemolalta, Lauri Kilpiöltä, Tiina Mylläriseltä, Veli-Matti Puumalalta ja Ville Raasakalta.
Jatkotutkintokonserttien sarja tuo eri näkökulmia uuteen kitaramusiikkiin. Ensimmäisessä konsertissa Myllärinen käsitteli kitaraa “superinstrumenttina” – osana laajempia kokoonpanoja tai ääninauhan kanssa yhdistyvää ääniympäristöä. Toinen konsertti keskittyi 1970-luvun Cluster-yhtyeelle sävellettyihin teoksiin ja modernismin uuteen nousuun Suomessa.
Kolmannessa konsertissa Myllärinen tutki kitaran ilmaisun ja dynamiikan äärirajoja. Neljäs konsertti puolestaan oli omistettu kokonaan säveltäjä Jukka Tiensuun kitarateoksille, jotka muodostavat poikkeuksellisen laajan kokonaisuuden suomalaisessa musiikissa.
Sarjan päätöskonsertti nosti esiin laajamuotoiset soolokitarateokset. Mukana oli myös Myllärisen oma sävellys Circolo virtuoso neljälle kitaralle, joka syntyi osana tohtorintutkintoa Jukka Tiensuun ohjauksessa.
Esittäjän syväsukellus kiinnostavaan teokseen
Kirjallisessa työssään Myllärinen analysoi Jukka Tiensuun soolokitarateosta Drang (1998). Lähestymistapa on käytännönläheinen: Myllärinen sukelsi teokseen soittajan näkökulmasta ja pohti, miten sen monimutkaista sävelkieltä voi ymmärtää kokonaisvaltaisesti.
”Arvostan Tiensuuta säveltäjänä suuresti. Hänen rikas ja mielikuvituksellinen sointivärien käyttönsä sekä sävelkielensä leikillinen arvaamattomuus on kiehtonut minua nuoruudestani alkaen. Soittaessani Drangia huomasin esittäväni itselleni kysymyksiä, joihin en osannut antaa itseäni taiteellisesti tyydyttäviä vastauksia. Pohdin esimerkiksi sitä, miksi teos alkaa niin kuin se alkaa, ja sitä, miksi se loppuu niin kuin se loppuu. Tarve ymmärtää teosta toivomallani tavalla sai minut valitsemaan sen tutkimukseni kohteeksi. Analysoituani Drangia perinpohjaisesti huomaan ymmärtäväni Tiensuun musiikillista ajattelua ja sävelkieltä paremmin myös yleisellä tasolla. Tämä havainto ilahduttaa minua suuresti.”
Perinteisten analyysimenetelmien lisäksi Myllärinen hyödyntää niin sanottua virtuaalisen toimijuuden teoriaa. Sen avulla musiikin elementtejä tarkastellaan ikään kuin toimijoina, joilla on inhimillisiä piirteitä. Lähestymistapa tuo uudenlaisen näkökulman siihen, miten muusikko voi ymmärtää ja tulkita monitasoista nykymusiikkia.
”Tätä teoriaa ei ole uuden musiikin saralla Suomessa juurikaan harrastettu. Tavoitteenani on tuoda lihaa ja verta posttonaalisen musiikin abstraktien ilmiöiden ympärille ja tehdä niistä esittäjälle helpommin ymmärrettäviä.”
Jyrki Myllärisen tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus
29.8.2026 klo 12, Black Box, Sibelius-Akatemia
Musiikkitalo, Mannerheimintie 13
Tutkielma: Soittajan musiikkianalyyttinen näkökulma Jukka Tiensuun soolokitarateokseen Drang
Taiteellinen osuus: Suomalainen kitaramusiikki 1970-luvulta nykypäivään.