75 vuotta kirkkomusiikin korkeakoulutusta
Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin aineryhmä juhlii parhaillaan 75-vuotista taivaltaan yhdessä 30 vuotta täyttävän kirkkomusiikin opiskelijajärjestö Kimu ry:n kanssa.
Jututimme kirkkomusiikin ja urkujen aineryhmäjohtaja Timo Kiiskistä sekä kirkkomusiikin opiskelija Kikko Siltasta ja kyselimme, mitä kaikkea kirkkomusiikki on.
”Kirkkomusiikki ei ole pelkästään musiikkia kirkossa, vaan musiikkia ihmisyydestä. Siinä saa olla ihan kaikki tunteet mukana”, Siltanen kuvailee ja painottaa, että alan ytimessä ovat ennen kaikkea ihmiset.
”Kirkkomusiikki tavoittaa viikoittain valtavan määrän ihmisiä ja monesti vielä sellaisissa hetkissä, joissa ihminen on jonkin todella olennaisen äärellä: syntymän, rakkauden, menetyksen, kuoleman tai uuden elämänvaiheen.”
Pitkä perinne taipuu moneen
Kiiskinen muistuttaa, että kirkkomusiikin juuret ulottuvat syvälle länsimaisen musiikin historiaan. Vuosisatojen mittainen perinne tarjoaa edelleen valtavasti tutkittavaa, mutta tämän päivän koulutuksessa katse on vahvasti myös tulevaisuudessa.
Kirkkomusiikin opiskelija ei kouluttaudu vain yhden instrumentin taitajaksi. Opinnoissa yhdistyvät esimerkiksi urkujensoitto, laulu, musiikin johtaminen, säveltäminen ja sovittaminen. Laaja-alaisuus antaa valmiuksia työskennellä hyvin erilaisissa musiikillisissa ympäristöissä.
Kiiskinen uskoo juuri monipuolisuuden olevan yksi koulutuksen vahvuuksista tulevaisuudessa. Kirkkomusiikin osaamista tarvitaan seurakuntien lisäksi esimerkiksi lasten ja nuorten parissa, yhteisöllisessä musiikkitoiminnassa ja hoivamusiikissa.
Siltanen kuvaa tämän päivän kirkkomusiikkia ennen kaikkea monipuoliseksi ja ihmistä koskettavaksi. ”Se ei ole vain yhtä tiettyä tyyliä tai soundia. Siinä voi olla mukana perinteisesti virsiä ja urkumusiikkia, mutta myös kuoroa, gospelia, poppia ja ihan uusia sävellyksiä.”
Pitkä perinne ei ole vastakohta uudistumiselle. Kirkkomusiikin täytyy pystyä puhuttelemaan myös tämän päivän ihmisiä.
”Sen ei tarvitse kuulostaa tietynlaiselta ollakseen kirkkomusiikkia. Hyvä kirkkomusa pysäyttää, lohduttaa, herättää ajatuksia myös hengellisyydestä sekä tuo ihmiset yhteen.”
Kirkkomusiikkia kuulee silloinkin, kun ei käy kirkossa
Kirkkomusiikin vaikutus ulottuu paljon kirkon seiniä laajemmalle. Siltanen nostaa esiin elokuvat, sarjat ja pelit, joissa hyödynnetään kirkkomusiikista tuttuja soittimia, sävelmiä ja äänimaailmoja. Gregoriaanisia melodioita ja kuoromusiikin estetiikkaa voi kuulla monenlaisessa nykyisessä musiikissa.
”Kirkkomusiikki ei ole pelkkä genre, jota pitää erikseen kuunnella, vaan osa meidän yhteistä musiikillista kulttuuriamme.”
Kiiskinen puolestaan muistuttaa kirkkojen muodostavan Suomessa poikkeuksellisen laajan konserttitilojen verkoston. Pienellä paikkakunnalla kirkko voi olla paikkakunnan keskeinen konserttisali. Seurakunnat järjestävät myös musiikkitoimintaa eri-ikäisille aina muskareista yhteislauluun ja konsertteihin.
Kirkkomusiikki koskettaa ihmisiä lisäksi usein elämän erityisissä hetkissä. Siltasen mukaan kirkkomusiikki ei ole loppujen lopuksi vain musiikin tekemistä, vaan ennen kaikkea ihmisten kanssa olemista ja ihmisten kohtaamista.
”Musiikki tapahtuu aina jossain yhteydessä ja jonkun kanssa. Voi olla kyse ilosta, surusta, häistä, hautajaisista tai ihan tavallisesta sunnuntaista. Joskus kohtaaminen tapahtuu yhtä hyvin kirkkokahveilla kuin musiikin äärellä. Silloin muusikon pitää osata kuunnella ihmisiä ja keskustella. Sitä ei opi pelkästään nuoteista tai harjoitusluokassa.”
Taituruutta vai kohtaamista?
Myös Kiiskinen pohtii musiikin ja ihmisten kohtaamisen suhdetta. Korkeatasoinen muusikkous vaatii valtavasti teknistä osaamista ja harjoittelua. Silti musiikin merkitys ei hänen mukaansa palaudu taituruuteen.
”Onko tärkeämpää, että saamme kuulla hienoa teknistä tai musiikillista taituruutta, vai onko tapahtuma sosiaalinen; että musiikki oikeasti tulee lähelle ja on väline ihmisten kohtaamiseen?”
Vastaus ei ole joko–tai. Ammattitaidon täytyy olla korkealla tasolla, mutta samalla muusikon on kyettävä välittämään jotakin ihmiseltä ihmiselle.
Ajatus on kirkkomusiikin kohdalla erityisen konkreettinen. Muusikko ei työskentele vain konserttilavalla, vaan keskellä yhteisöjä ja tilanteita, joissa musiikilla voi olla ihmiselle hyvin henkilökohtainen merkitys.
Urut ovat kokonainen orkesteri – ja melkein rakennus
Yksi kirkkomusiikin näkyvimmistä symboleista on soitin, jonka mahdollisuudet ovat huomattavasti stereotypioitaan suuremmat.
”Uruilla voi tehdä älyttömän paljon”, Siltanen sanoo.
Niillä voi soittaa klassisen ja hengellisen musiikin lisäksi esimerkiksi poppia ja metallia sekä säestää laulajia ja muita soittimia. Kiiskinen vertaa suuria urkuja kokonaisen orkesterin mahdollisuuksiin: erilaiset pillit ja äänikerrat tuottavat valtavan kirjon sävyjä.
Musiikkitalon uusien urkujen äärellä ajatus konkretisoituu erityisen hyvin. Kun orkesteri soittaa niiden kanssa, urut ovat yksi osa kokonaisuutta. Kun orkesteri vaikenee, urkuri voi tuntua muuttuvan itse orkesteriksi.
Siltanen muistuttaa, että urut ovat myös fyysisesti aivan omanlaisensa soitin.
”Kyseessä ei ole pelkästään soitin vaan ihan oma ’rakennuksensa’. Isoissa uruissa pääsee kiipeämään korkealle virittäessä niitä.”
Ja jos saarna on pitkä, urkuparvella voi Siltasen mukaan myös liikkua hiljakseen urkujen ympärillä ja pitää samalla itsensä vetreänä.
Mutkakahveja ja erilaisia vahvuuksia
75-vuotiaan koulutuksen tulevaisuus rakentuu tämän päivän opiskelijoista. Sekä Kiiskinen että Siltanen nostavat esiin kirkkomusiikin opiskelijoiden yhteisön.
”Meillä on minun mielestäni hyvä pöhinä nyt tällä hetkellä”, Kiiskinen sanoo. Hänelle yksi koulutusohjelmajohtajan työn parhaista puolista on juuri opiskelijoiden kanssa toimiminen.
Opiskelijoiden arjessa yhteisöllisyydellä on myös oma paikkansa: ”Kimun mutka”, urkuluokkakäytävän mutka, jossa vaihdetaan kuulumisia ja juodaan yhdessä ”mutkakahveja”.
Siltasen mukaan erilaiset vahvuudet pikemminkin yhdistävät kuin asettavat opiskelijoita vastakkain. Yksi voi erikoistua vahvasti lauluun, toinen urkuihin tai johonkin aivan muuhun. Toisten osaamisesta opitaan, esiintymisissä kannustetaan ja ruokaseuraa löytyy helposti.
Samalla koulutus antaa tilaa rakentaa omannäköistä muusikkoutta. Siltanen on itse päässyt tekemään paljon liediä laulajien kanssa ja suorittamaan pianon A-tutkintoa.
”Parasta on yhdistelmä: saa panostaa omaan osaamisalueeseensa ollakseen siinä tosi hyvä, mutta ei tarvitse tehdä kaikkea yksin.”
Ehkä juuri siinä on myös jotakin olennaista 75-vuotiaasta kirkkomusiikin koulutuksesta. Perinne on pitkä, mutta sen tarkoitus ei ole säilyä muuttumattomana. Sukupolvet, musiikin tyylit ja yhteiskunta uudistuvat, mutta tekemisen ytimessä säilyvät musiikki ja ihmiset, sekä kysymys siitä, miten ne saadaan kohtaamaan.