Photo: Lasse Juuti
Vuosi sitten kuvan kevään avajaisten jälkeisenä päivänä puut olivat hiirenkorvilla.

Kevään ensimmäinen kimalainen

|
Blog

Viikkoo ennen avajaisia voisin tehdä vielä vaikka mitä, mutten tiedä miksi tekisin. Voisin muuttaa koko työn mutta en viitsi, ja maalata vielä vähän uusiks. Niinhän se usein on. odottaminen on aina pahinta. ja tää kirjottaminen on hankalaa. vanha tuttu juttu, että pitäis tehdä töitä tiukemmin kuin kirjottaa, ja sitten kuvailla tekemistä jotenkin järkevästi. Luin pari kirjottamisen opasta, enkä ole itse varsinaisesti päässyt edes alkuun. Luin myös neitsyen horoskoopista, että pingottamiseta voi tulla paha tapa. 

Katalogit ovat tulleet:
 

J

 

Ja Ripustushan menee kuvailematta. asiat muuttuu yleensä ripustuksessa, mut nyt ei.

tässä kuvia paketeista, niissä on enemmän väriä kuin töissä:

Unohdin kuitenkin ottaa kuvia paketeista, joten lisäsin tietokoneella väriä kuvaan vasta-avatuista kääreistä.

 

pahimman paniikin aiheutaa se, että työ olisi jotenkin muka jo valmis. Viimeistä kiinnitystä varten vaadittava viiden minuutin mittainen motivointi tuntuu mahdottomalta. Olisi liian aikaista, ja sen sijaan olen ehtinyt käydä katsomassa miten muilla menee. Monilla menee hyvin, ollaan siis pidemmällä kuin oletin. 

 

Näin Ennillä meni viime viikolla: