Viulisti-avainviulisti Emilia Lajunen tanssi tohtorintutkinnossaan arkistojen aarteita ja loi uudenlaista kehollista kansanmuusikkoutta
Lajunen syventyi taiteellisessa tohtorintutkinnossaan tanssivan muusikko-säveltäjän ilmaisuun ja nykypäivän ammattikansanmuusikon perinteenkantajuuteen.
Lajunen tarkasteli tohtorintutkinnossaan, miten muusikkous kehittyy kun muusikko soittaa ja tanssii samanaikaisesti ja minkälaisia musiikillisia ja taiteellisia ilmiöitä tähän liittyy. Keskeisiä tutkimusvälineitä olivat tanssi ja arkistotyö.
“Kansantanssissa liike muodostaa musiikille rytmin. Tanssi on pelimannille syy soittaa, ja yhteys tanssiin vaikuttaa soittoon”, Lajunen toteaa.
Kansanmuusikon monipuolinen tekijyys
Lajunen toteutti tutkinnossaan arkistosävelmiin nojautuen neljä taiteellista esitystä, joissa hän sekä soitti että tanssi tai liikkui samanaikaisesti ja musiikki syntyi improvisoiden ja säveltämällä. Esitykset toimivat taiteellisen tutkimuksen aineistona, menetelmänä ja osin tuloksena. Niissä tanssi laajensi kansanmuusikon jo valmiiksi laajaa tekijyyttä.
”Minun tekijyyteni on sitä että sävellän, sovitan, improvisoin ja nyt tanssin ja soitan samanaikaisesti, perinteestä tietoisena.”
Lajusen tutkintoon sisältyvät taiteelliset osiot olivat Artjamei – riitit ja liike (2017), Katrillia kahdessa ajassa (2018), Mytty-iltamat (2018) ja Vainaan perua (2020). Niissä Lajunen teki yhteistyötä tanssija-koreografi Outi Markkulan, äänisuunnittelija Tuuli Kyttälän, ohjaaja-käsikirjoittaja Elina Lajusen ja nukketeatteritaiteilija-muusikko Roosa Halmeen, muusikko Eero Grundströmin ja tanssin akateemikko Marjo Kuuselan kanssa. Tohtorintutkinnossa syntynyttä musiikkia voi kuulla Lajusen toisella soololevyllä Vainaan perua: Satavuotinen sakka (Nordic Notes, 2023).
“Tutkin samanaikaisen soittamisen ja tanssimisen avulla, miten muusikko ilmaisee itseään nimenomaan liikkeen ja soiton näkökulmasta, ja miten samanaikainen soitto ja liike laajentaa muusikon kehollista kokemusta. Heittäytymällä itselleni vieraampaan taiteenlajiin eli tanssiin pystyin näkemään musiikissa uusia mahdollisuuksia”.
Kehollisuus rikastaa musiikillista ilmaisua
Lajusen tutkimuksessa arkistoaineiston muovaaminen oli sekä osa luovaa prosessia että tutkimusmenetelmä. Tanssimalla arkistojen aarteita, suurelta osin Keski-Suomesta tallennettua vanhaa viuluperinnettä, Lajunen loi uudenlaista kehollista muusikkoutta. Perinne oli kuitenkin vain luovuuden lähtökohta.
”Tarkoituksenani onkin ollut uuden taiteen luominen: kansanmusiikki syntyy koko ajan uudestaan muusikon ja perinteen suhteesta”, Lajunen painottaa.
Lajusen tohtorintutkintoon sisältyvän tutkielman keskiössä ovat samanaikainen soittaminen ja tanssiminen taiteellisena menetelmänä sekä arkistotallenteet taiteen materiaalina.
”Toivoakseni voin tutkimuksellani antaa nykypäivän kansanmusiikin ammattilaiselle uuden näkökulman historiatietoiseen taiteelliseen työskentelyyn. Uskon, että tiedostetun ja harjoitetun kehollisuuden avulla muusikko voi ilmaista rikkaasti. Muusikon kehollisuudella on myös läsnäoloa, improvisaatiota ja luovuutta ruokkivia ominaisuuksia.”
Tohtorintutkintonsa jälkeen Lajunen kuvailee olevansa entistä tietoisempi, varmempi ja laaja-alaisempi kansanmuusikko.
Lisätietoja
Emilia Lajunen
emilia.lajunen@uniarts.fi
Emilia Lajusen tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus
2.12.2023 klo 12, Helsingin Musiikkitalo, Organo-sali
Tohtorintutkinnon otsikko: Kylällinen riivattuja pelimanneja – arkistotallenteet ja samanaikainen tanssiminen ja soittaminen muusikon ilmaisun laajentajina
Tutkielman tarkastajat: Musiikin tohtori Piia Kleemola-Välimäki, dosentti Petri Hoppu
Taiteelliset opinnäytteet arvioinut lautakunta: Musiikin tohtori Maija Karhinen-Ilo, Doctor of Music Lori Watson, viulutaiteilija Arto Järvelä, tanssitaiteen tohtori Soile Lahdenperä, professori Kristiina Ilmonen
Tarkastustilaisuuden valvoja: Dosentti Saijaleena Rantanen