Siba Talks toi taidekeskustelun Flow Festivalille
”Luovuuteen kuuluu aina riski. Sääntöjen rikkominen voi epäonnistua, mutta yhtä suuri riski on jatkaa vanhoilla säännöillä silloin, kun ne eivät enää toimi. Yliopiston pitää olla paikka, jossa saa olla myös liian aikaisin oikeassa.”
Viime vuonna Flow Festivalilla debytoinut pianisti ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemian opettaja Keval Shah palasi festivaalille kuratoimansa Siba Talks -keskustelusarjan kanssa. Panelisteina vierailivat Sibelius-Akatemian dekaani Kaisa Rönkkö, Lontoossa vaikuttava alalla pitkään toiminut Enki Musicin Danny Keir, PME Recordsin Head of Marketing & PR Saara Everi sekä kirjailija-tutkija-musiikintekijä Susanna Hast.
Keskustelu haastoi ajattelemaan totuttujen rajojen ulkopuolelle ja pohtimaan yliopistoa luovuuden ja riskinoton tilana. Paikkana, jota kaupalliset paineet eivät pääse rajaamaan liian ahtaaksi. Mistä löydämme tilaa luovuudelle maailmassa, jossa markkinaodotukset määrittävät yhä enemmän tekemisen ehtoja? Entä miten akateeminen maailma voisi vaikuttaa laajemminkin musiikkiekosysteemin kehitykseen?
Syntyykö luovuus tyhjyyden täyttämisestä vai teorian tuntemisesta?
Keskustelussa sukellettiin siihen, mitä luovuus eri toimijoille tarkoittaa ja millaisia muotoja se voi saada. Määritelmät liikkuivat keijupölyn, rajojen rikkomisen ja poikkeuksellisuuden välillä. Danny Keir näki luovuuden lähtökohtaisesti kulttuurin ja tunteiden välittämisenä muulle maailmalle. Everille luovuudessa on jotain lähes taianomaista: ”Luovuus on kuin keijupölyä. On taikuutta, miten artistin aivot toimivatkaan”. Näkemykset olivat osin vastakkaisiakin; luovuus voi sekä tarvita tyhjiön täytettäväkseen että vahvaa teoriapohjaa kasvaakseen eteenpäin.
Kaisa Rönkön näkökulmasta teorian tuntemisella on nimenomaan vahva kytkös luovuuden syntyyn. ”Luovuus ei synny tyhjästä. Sen pohjalla ovat säännöt, traditio, koodit, eletty elämä ja maailmankuva tai minäkuva – joko nämä tiedostaen tai tiedostamatta. En viittaa vain akateemisiin tietoihin tai sivistykseen, vaan myös alakulttuurin koodeihin ja hierarkioihin, kuten vaikka hiphopin syntyyn 1970-luvulla. Luovuus alkaa siinä hetkessä, kun huomaa, etteivät olemassa olevat vastaukset enää riitä ja on riittävästi rohkeutta venyttää rajoja tai rikkoa koodi”. Susanna Hast puolestaan kuvasi luovuutta uuden tekemisenä ja tyhjyyden täyttämisellä. Hänelle luovuus vaatii kontrollista luopumista ja tuntemattoman kanssa työskentelyä.
Teamwork makes the dream work
Keskustelussa pohdittiin, millaisia valmiuksia taiteilijan olisi tärkeää saada jo opiskeluaikanaan ja milloin puolestaan kannattaa tukeutua alan muihin luoviin ammattilaisiin. Luovuus vaatii ympärilleen rajoja, kuten aikatauluja sekä yhteisten prosessien hallintaa. Toisaalta opiskelijoille pitäisi antaa mahdollisimman paljon aikaa oman taiteilijuutensa hiomiseen ilman, että prosessiin liittyvä muu tekeminen kuormittaa jo opiskeluvaiheessa.
Keskustelussa yhdeksi tärkeimmistä taideopintojen tarjoamista mahdollisuuksista määrittyi turvallinen tila oppia oma taiteenlajinsa mahdollisimman läpikotaisin, kokeilla ja epäonnistua vapaasti. Juuri tällainen tila voi synnyttää rohkeita ideoita ja uudenlaista ajattelua, myös sellaista, jota ei vielä osata kuvitella tai opettaa.
Musiikkialan toimijoiden yhteistyö oleellista
”Yliopistosta tulee museo, jos se on suljettu kuin pyhättö eikä käy jatkuvaa dialogia ympäröivän kulttuurin kanssa, tai valitsee ne tahot, joita haluaa kuulla. Meidän on oleellista ymmärtää, mitä alakulttuureissa, markkinoilla ja yleisöissä tapahtuu, ja tuoda se dialogiin syvän taiteellisen osaamisen ja akateemisen tradition kanssa”, Rönkkö totesi.
Festareilla nähtiin hienoja esimerkkejä erilaisista luovuuksista ja siitä, mitä kriittinen suhde luoviin aloihin ja niiden markkinalogiikkaan voisi tarkoittaa. Festivaalin pääesiintyjiin kuuluvan Zara Larssonin kaltaisen kansainvälisen poptähden ympärillä toimiva koneisto on nimenomaan kaupallisesti luova; luovuutta ohjaa menestyksen jatkuva skaalaaminen markkinoiden rajaamissa puitteissa.
Toisenlaista näkökulmaa edustaa esimerkiksi Taideyliopiston alumni Aili Järvelä, joka nivoo työssään yhteen taiteellista ja musiikkiteollista luovuutta: kun hänen taiteellinen visionsa ei sellaisenaan saanut levy-yhtiön tukea, hän etsi itse keinot sen toteuttamiseen, ja nousi lopulta orkesterinsa kanssa Flow’n päälavalle.
Myös kovassa nosteessa oleva nuori popartisti Olga tarjoaa kiinnostavan vaihtoehdon viimeistellylle kansainväliselle pop-estetiikalle. Helsingin Sanomien vertaus ”kotikutoiseen” Zara Larssoniin puhuukin havaintona siitä, kuinka rosoisuus, omaehtoisuus ja riskinotto voivat itsessään olla luovan työn voimaa ja vaikuttavuutta.
Juuri tällaisten ilmiöiden ymmärtämisessä Taideyliopistolla on oma jatkuva roolinsa. Sekä luovuuden tuottajana mutta myös sen ehtojen, rakenteiden ja kaupallistumisen kriittisenä tarkastelijana ja haastajana.
“Luovuus koetaan omana aikanaan tai ensiesittämisen hetkellä hyvin usein itse asiassa häiriönä. Monet aikamme ikonisimmista uudistajista on helppo tunnistaa jälkikäteen maailmaamuuttaviksi voimiksi, mutta heille kävi huonosti, koska heidän luovuuttaan ei tunnistettu silloin, kun se vielä rikkoi normeja, ärsytti tai näytti virheeltä. Siksi yliopiston tehtävä ei ole vain synnyttää luovuutta sellaisena kuin luovuuden ymmärrämme, vaan opetella tunnistamaan sitä jo ennen kuin poikkeuksesta on tullut hyväksytty uusi tapa”, Rönkkö kiteyttää.