Professori Saana Lavaste: Koulutuksen kansainvälistyminen hyödyttää koko yhteisöä
Kansainväliset opiskelijat tuovat mukanaan erilaisia ajatuksia, näkemyksiä ja toimintakulttuureita, joista myös suomenkielinen yhteisömme hyötyy, kirjoittaa ohjauksen professorina Teatterikorkeakoulussa työskentelevä Saana Lavaste.
Tänä syksynä saa ensi-iltansa kaksi ohjauksen koulutusohjelman maisteriopiskelijoiden ohjaamaa esitystä. Toinen niistä on “Simba” Siim Maatenin englanninkielinen LOST, toinen Hallveig Kristín Eiríksdóttirin ruotsin- ja englanninkielinen Spegelsalen.
Esitykset ovat hyviä esimerkkejä ohjauksen koulutuksen kansainvälistymisestä. Ohjelmaamme otettiin ensimmäistä kertaa kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita vuonna 2020. Sen jälkeen ei-suomenkielisiä opiskelijoita on otettu sisään muutama jokaisella hakukerralla. Simba ja Hallveig kuuluvat tähän joukkoon.
Kansainvälisiä opiskelijoita on valittu ainoastaan kaksivuotiseen maisteriohjelmaan. Viisivuotiseen, sekä kandidaatin- että maisterintutkintoon johtavaan koulutukseen valitaan edelleen vain suomentaitoisia. Tällä hetkellä yhteensä 30 opiskelijastamme viisi on taustaltaan kansainvälisiä.
Joukko ei siis ole suuri, mutta opiskelijajoukon kansainvälistymisellä on silti ollut vaikutuksia ohjelmamme toimintaan. Meidän on ollut mietittävä, miten monikielisyys saadaan luontevasti osaksi toimintaamme. Ei-suomenkilisten integroitumisesta yhteisöön pitää pitää huolta, toisaalta välttää tilaisuutta, jossa ajattelumme taso laskee, koska teemme töitä yhteisellä kielellä – englannilla – joka on lopulta harvan meistä äidinkieli. Muutos on aiheuttanut myös huolta siitä, kuinka käy suomenkielisen teatterin.
Uskon kuitenkin, että olemme kansainvälistymisessä saamapuolella. Koulutusohjelmamme on pieni, ja suomalaiset teatteripiirit ovat pienet. Koulutuksellemme tekee hyvää saada lahjakkaita tekijöitä Suomea laajemmalta maantieteelliseltä alueelta. Maisteriohjelmaan hakeutuvilla kansainvälisillä opiskelijoilla on usein takanaan ura aiempien kotimaidensa teatterimaailmassa, joten he tuovat mukanaan erilaisia ajatuksia, näkemyksiä ja toimintakulttuureita, joista myös suomenkielinen yhteisömme hyötyy.
Myös suomalainen teatterikenttä muuttuu vauhdilla. Ennusteiden mukaan vuoteen 2035 mennessä joka neljäs helsinkiläinen puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea. Se luo tarvetta myös teatterille, joka ottaa huomioon yleisön erilaiset taustat.
On myös ollut ilo huomata, että Teatterikorkeakoulu houkuttelee erinomaisia hakijoita Suomen ulkopuolelta. Monella ulkomailta tulleella opiskelijallamme olisi halua myös työllistyä Suomeen valmistumisensa jälkeen. Toivottavasti heidän arvonsa ymmärretään taidekentällä.
Kuva: Cata Portin