Taidetta taiteen tekijöille
Taideyliopiston uudisrakennukseen Sörnäisissä haetaan taidetta yleisellä taidekilpailulla, jonka tulokset julkistetaan lokakuun puolivälissä. Hankkeen myötä on pohdittu, millainen julkinen taide sopii taloon, joka itse tuottaa taidetta, kertoo pääarkkitehti Asmo Jaaksi.
Miten ja millainen julkinen taide sopii taloon, joka itse tuottaa taidetta?
Kun Taideyliopiston Sörnäisiin parhaillaan nousevan uudisrakennuksen taidehankintoja on suunniteltu, päänvaivaa on aiheuttanut etenkin pääjulkisivuun haettava teos.
”Teoksen ei tulisi olla liian hallitseva tai identiteetiltään niin voimakas, että se leimaa koko rakennuksen. Pääroolissa pitäisi olla rakennuksen käyttö ja se mitä siellä tehdään, eikä niin että se alistuu jollekin todella näyttävälle julkiselle teokselle”, sanoo rakennuksen pääsuunnittelija, arkkitehti Asmo Jaaksi arkkitehtitoimisto JKMM:stä.
Taideteoksia uuteen, Taideyliopiston Kuvataideakatemian käyttöön tulevaan rakennukseen haetaan yleisellä taidekilpailulla, joka avautui kesäkuussa. Tulokset julkistetaan lokakuun puolivälissä. Sörnäisten rantatiellä Teatterikorkeakoulun vieressä olevan rakennuksen on määrä valmistua vuonna 2021.
Vaikka ”väärällä tavalla vakavat” tai autoritääriset teokset eivät rakennukseen sovi, elämyksellisiä ja vaikuttavia niiden tulisi kuitenkin olla, Jaaksi sanoo.
Siksi teosten muotoa tai sisältöä ei ole haluttu sen tarkemmin määritellä tai rajoittaa, vaan ne voivat perinteisen maalauksen tai veistoksen sijaan olla ääntä, valoa, liikkuvaa kuvaa tai vaikka performatiivisia, tapahtumallisuuteen perustuvia.
Rakennukseen jää myös paljon vapaata tilaa opiskelijoiden omille teoksille ja vaihtuville näyttelyille, Jaaksi sanoo. Tilat ovat muunneltavat ja pinnat sellaiset, että niitä voi helposti maalata ja käsitellä, ”niin että talo elää ja kukkii sen mukaan mitä siellä tehdään.”
”Olisi toivottavaakin, että toiminta rakennuksen sisällä hyvällä tavalla räjähtäisi käsiin ja toisi sinne tekemisen meiningin ja ilmeen.”
Jaaksin oman näkemyksen mukaan julkinen taide ja taiteen ja arkkitehtuurin suhde on paljon monipuolisempi kuin vain tilaan tuotu teos.
”Arkkitehtuurin ja kuvataiteen yhdistämisellä on pitkät perinteet antiikin ajoista lähtien. Modernismi hiukan näivetti sitä, kun kaikki krumeluuri pyrittiin pelkistämään pois ja tekemään rakennuksia pelkästään käyttöä varten, mutta usein arkkitehtuurissa funktionaalisuus ja puhdas estetiikka sulautuvat niin että niitä on vaikea erottaa toisistaan.”
Parhaimmillaan julkinen taide tuo arkkitehtuuriin ja ympäristöön ylimääräisen lisän, jonka avulla siitä saa vielä enemmän irti.
”Sellaiset teokset, jotka auttavat näkemään asioita uudella tavalla ja saavat maailman vähän nyrjähtämään paikoiltaan, ovat aina kiinnostavimpia.”
Esimerkkinä Jaaksi mainitsee Anish Kapoorin Cloud Gate -nimisen teoksen Chicagossa. Se on suuri, kiiltävä ja pullea kaaren muotoinen teos, jonka peilimäisestä pinnasta ympäröivät talot ja ihmiset heijastuvat.
”Paikka itsessään ei ole kovin erityinen, mutta teoksen kautta se näyttäytyy yhtäkkiä merkityksellisenä ja hienona. Se on oivaltava teos, kouluesimerkki siitä, miten todellisuutta voi kääntää kiinnostavammaksi.”
Esimerkkejä vaikuttavasta julkisesta taiteesta löytyy lähempääkin. Jaaksin suosikkeihin kuului Villu Jaanisoon Helsingin Viikissä sijainnut Kaikki on mahdollista -veistos, lähes viisimetrinen autonrenkaista tehty gorilla, joka kaksi vuotta sitten tuhopoltettiin.
Jaanisoo itse ei ottanut teoksen tuhoa kovin raskaasti.
”Hänen mukaansa siitä tuli osa teoksen tarinaa. Voi siis ajatella niinkin, että teoksen elämän pitikin loppua jossain vaiheessa. Nyt se muistetaan myös sen dramaattisesta lopusta.”
Jaaksilla on kokemusta julkiseen tilaan tehdystä taiteesta muutenkin kuin vain arkkitehdin tai kokijan näkökulmasta. Elokuussa avautui Amos Rex -taidemuseon – joka sekin on JKMM:n ja Jaaksin suunnittelema – kattona toimivalla aukiolla Kampissa Jaaksin Keidas -niminen teos.
”Teemana oli puutarha, muuten sain vapaat kädet. Se oli aika fiilispohjalta tehty juttu, ja mukavaa vaihtelua talojen suunnitteluun”, Jaaksi sanoo.
Syyskuun alkuun asti paikallaan ollut teos koostui puukehikoista ja niiden sisään istutetuista yrteistä ja muista syötävistä kasveista, joita kaupunkilaiset saivat vapaasti käydä keräämässä.
Sellaistakin voi julkisen tilan taide nykyään olla. Teos suunnitellaan, rakennetaan – ja sitten se syödään.
Teksti: Silja Ylitalo
Kuva: JKMM Arkkitehdit
Artikkeli ilmestyi alun perin Issue X -liitteessä syyskuun 2020 Image-lehden välissä.
Lue lisää
Denise Zieglerin haastattelu: Julkinen taide saa katsomaan maailmaa uudella tavalla