Ympäristödata avaa taiteelliselle tutkimukselle uusia ulottuvuuksia
Viheliäisten ongelmien maailmassa tarvitaan uusia näkökulmia, jotka vievät meitä lähemmäs kestävämpää tulevaisuutta. Samir Bhowmik ja Jussi Parikka uskovat, että taiteellinen tutkimus voi auttaa ymmärtämään ilmastokriisin monia puolia.
Ympäristökriisi on taiteelliselle tutkimukselle uutta maaperää.
”Ympäristödata on kuin avautuva ovi toisenlaiselle tavalle katsoa. Tavallisesti Kuvataideakatemiassa ei käsitellä satelliittidataa tai kaukokartoitusta. Taiteelliselle tutkimukselle tässä on mahdollisuus uusille aluevaltauksille”, Taideyliopiston tutkija Samir Bhowmik sanoo.
Bhowmik ja professori Jussi Parikka Aarhusin yliopistosta ovat tehneet pitkään yhteistyötä ympäristökysymysten ja tekoälyn parissa. Viime syksynä he suunnittelivat eri taidealojen opiskelijoille Ecological thinking -kurssin, jossa yhdistyi ekologisen ajattelun teoria ja ympäristödatan tutkimus.
Kaksikko uskoo, että taiteellinen tutkimus voi auttaa ymmärtämään ilmastonmuutoksen monia ulottuvuuksia.
”Tietoisuuden kasvattaminen ilmastokriisistä ei riitä. Kyse ei ole siitä, ettemmekö tietäisi ongelmista tarpeeksi. Sen sijaan meillä on pulaa tietoisuuden soveltamisesta käytäntöön”, Jussi Parikka toteaa.
Ilmastokriisi kytkeytyy kolonialismin perintöön
Kurssista muotoutui taiteellinen tutkimusstudio, joka käsittelee ympäristödatan, aistimisen ja saastumisen teemoja.
Ilmastokriisillä on yhteyksiä niin historialliseen kolonialismiin kuin ekologiseen (epä)oikeudenmukaisuuteen.
“Saastuminen liittyy poliittisena teemana kolonialismin kontekstissa valtataisteluun alkuperäisväestön maiden käyttämisestä ja pilaamisesta, mutta toisaalta saastuminen voidaan nähdä myös toisin päin niin, että maailma ei ole koskaan varsinaisesti puhdas, vaikka etnonationalistit niin väittäisivät”, Parikka sanoo.
Vaikka aihepiiristä kiinnostuneiden joukko on vielä pieni, on se sitäkin sitoutuneempi.
Bhowmikin mukaan oli innostavaa löytää opiskelijoita, jotka olivat todella motivoituneita työskentelemään ympäristökriisin parissa.
”Osa opiskelijoista koki, että tämä oli heille paras kurssi ikinä.”
Ekologisuus kiinnostaa taidekentällä
Ecological thinking -kurssi on osa Helsinki Biennaalin yhteistyötä Jussi Parikan vetämän Critical Environmental Data -tutkimusryhmän kanssa.
Kurssin näyttely avautuu Kuvataideakatemian Kuva/tila -galleriassa 12.6. Se linkittyy Helsinki Biennaalin lisäksi myös Taideyliopiston Tutkimuspaviljonki-tapahtumaan, jossa esitellään ja tehdään taiteellista tutkimusta tunnetuksi.
Jussi Parikka korostaa, että tapahtumakytkösten lisäksi tutkimusstudio on olemassa myös itsenäisesti ja toimii esimerkkinä tutkimusjohtoisesta opetusmuodosta.
Parikan ja Bhowmikin tutkimus on kansainvälisesti tunnettua, ja ekologisuus kiinnostaa taidekenttää. Framen Helsinki Biennaalin kutsumat kuraattorit toivoivat pääsevänsä näkemään näyttelyn, ja heille ollaankin järjestämässä etukäteiskurkistusta ennen avajaisia.
Aiheella on nostetta, mutta samalla se on myös välttämätön muutos kohti uudenlaisia kysymyksiä muunlajisten tai ympäristön oikeuksista.
”Aihe on hyvin ajankohtainen, eikä se ole vielä saavuttanut suosionsa huippua. Kansainvälistä keskustelua ympäristötaiteesta ja kuratointikäytännöistä kyllä käydään laajasti, mutta taideinstituutit, taideyliopistot mukaan lukien, ovat hitaita toimimaan. Minkä pitää muuttua, jotta päästään sanoista tekoihin?” Parikka kysyy.
Bhowmik lupaa, että opintokokonaisuus Taideyliopistossa tulee jatkumaan pienemmässä mittakaavassa myös jatkossa.
”Jatkamme hiljaisemmin ilman Biennaalia, mutta sisällöllisesti yhtä tuottoisasti.”
Lue lisää As you may sense -ryhmänäyttelystä
Tutustu Ecological thinking -kurssin projekteihin kurssin blogissa