Tutustu taiteilijaan: ”Olen saanut oman ääneni säveltäjänä kuuluviin uteliaisuudella ja tinkimättömyydellä”

Tiistaina 21.9. klo 19 Musiikkitalon Camerata -salissa kuullaan Johanna Tarkkasen S u p e r s y m m e t r y -konsertti, joka tutkii itselle soittamisen tilaa. Konsertti päättää Kesän nuoret taiteilijat -konserttisarjan

Kuvakollaasi. Keskellä on kuva Tarkkasesta ja sivuilla on kaksi luontokuvaa.
Ilkka Saastamoinen, Johanna Tarkkanen

Millainen olet artistina? Kuvaile itseäsi viidellä sanalla

En tiedä, osaanko tässä kuvailla millainen olen artistina, mutta voisin yhdistää kysymysten vastaukset niin, että sellaiset piirteet persoonassani, jotka ovat kantaneet musiikkia mukanani ja auttaneet juuri tämän musiikin sävellystyössä ovat kokonaisvaltaisuus, pitkäjänteisyys, henkisyys ja tietynlainen aatteellisuus. Lisäksi koen, että uteliaisuudella ja tinkimättömyydellä olen saanut oman ääneni säveltäjänä kuuluviin.

Millaista on päästä esiintymään liveyleisölle koronan tuoman tauon jälkeen?

Kun soitan musiikkia yleisölle, koen, että en esiinny, vaan välitän jotakin. On toki upeaa ja aivan korvaamatonta päästää kokemaan musiikkia yhdessä, livenä pitkästä aikaa.

Tutkit musiikissasi itselle soittamisen tilaa, joka on myös tutkimusaiheesi MuTri -tohtorikoulussa. Mistä sait idean tähän tutkimusaiheeseen?

Noin 15 vuotta sitten elämäni ikään kuin pysähtyi. Jouduin ajattelemaan kaiken sen, mikä oli siihen asti ollut itsestään selvää, uudelleen. Olin ennen tätä vaihtanut alaa, eikä musiikin ammattilaisuus ollut enää vaihtoehto. Pysähdyksen jälkeen hakeuduin kuitenkin huomaamattani ja luonnollisesti musiikin parantavan voiman äärelle ja löysin ensimmäisen instrumenttini 5-kielisen kanteleen uudelleen. Tästä alkoi pitkä ja hedelmällinen polku pienkanteleen hiljaisen äänen ja voisiko sanoa itämerensuomalaisen runonlauluperinteen hengessä soittaminen, milloin missäkin kannon nokassa tai kiven kolossa. Olen ollut muun muassa New Yorkin Manhattanilla paloportailla ja Detroitin hylättyjen rakennusten pihoilla kanteleeni kanssa – itsekseni. Vähitellen huomasin soittavani musiikkia pääasiallisesti vain itselleni ja itseäni kuunnellen. Pääinstrumentille pianolle ajatus siirtyi vasta, kun uskaltauduin hakemaan Sibelius-Akatemialle ja kansanmusiikin aineryhmään. Opettajinani tällä polulla ovat olleet muun muassa Eero Grundström, Timo Alakotila, Sinikka Kontio ja Arja Kastinen. Ilman heitä tätä teosta ”Supersymmetry” ei olisi olemassa.

Mihin kuulijan kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota 21.9. tiistain S u p e r s y m m e t r y -konsertissa?

Tuo onkin vähän vaikeampi artikuloida. Tutkin teoksessa itselle soittamisen tilaa. Eli luon musiikilla ikään kuin tilan, jossa voi tietoisesti tarkkailla tai havainnoida ”olevaista”. Toivoisin, että konsertin kuulijalla voisi olla sellainen rauha sydämessään, että tämä konsertti antaisi myös hänelle mahdollisuuden rentoutua mielen mahdilta ja vain katsella rauhassa ikään kuin sisään päin – olla musiikin sylissä. Voisi puhua myös meditatiivisesta mielentilasta. Toisaalta teoksessa tapahtuu paljon sellaista mielellekin kovin kiintoisaa, että huomio voi hetkeksi revetä moneenkin suuntaan, ja mieli voi väsyä. Kehottaisinkin kuulijaa keskittymään aluksi hyvään oloon omassa kehossa ja hengitykseen. Antaa musiikin sitten päättää mihin huomio lopulta kiinnittyy. Olkoon teoksen mahdollistama henkilökohtainen musiikillinen matka sitten se erityisen tärkeää kullekin kuulijalle juuri omanlaisensa.

Konserttivinkkisi loppuvuodelle?

Tulee mielen kaksi konserttia tai asiaa. Ensimmäisenä aion itse mennä kuuntelemaan Sarah Palun Ikivirta-konserttia joulukuussa ja toiseksi nautin paljon ihan tavallisista arkisista äänistä. Joskus voi vaikka pysähtyä kuuntelemaan pesukoneen syklimäistä huminaa tietoisesti ja ajatella sitä musiikkina – Olla vain tässä hetkessä ja ajatella olevansa konsertissa, jonka oma elämä kullakin hetkellä tarjoaa. Kiitos tästä haastattelusta.