Teatterikorkeakoulun alumni Iiris Laisi: ”Ympäristökriisit läpileikkaavat kaiken”
”En halua taiteessani olla vain eskapistinen, vaikea tai abstrakti, vaan käyttää aikaani ja positiotani suoremmin poliittiseen taiteeseen ja toimintaan. On tärkeää tuoda esiin ekokriisin rakenteelliset yhteydet ja osoittaa sormella rohkeasti niitä, jotka voivat muuttaa asioita tai jotka ylläpitävät nykytilaa. Pyrkimykseni on luoda uskoa siihen, että ihmiset haluavat muutosta ja muuttua itse.” Lue Iiris Laisin haastattelu.
Miten ekologisen kestävyyden teemat, kysymykset tai käytännöt näkyvät tai ovat näkyneet omassa työskentelyssäsi tai opiskelussasi?
Kulttuurimme ja yhteiskuntamme eivät ole ekologisesti kestäviä vaan perustuvat ylikulutukselle, fossiilisille polttoaineille ja globaalille sorrolle. Toimin Elokapinassa ja koen, että ekologinen kestävyys on jotain, jota kohti me aktivistit pyrimme. Monesti opiskelupäiväni tuntuvat olevan erillään ja irrallaan tästä todellisuudesta ja toivon, että näihin asioihin suunnattaisiin enemmän huomiota, aikaa ja resursseja. Ilmasto on kuumentunut jo yli yhden asteen ja maailmalla ympäristökriisien vaikutukset näkyvät esimerkiksi tulvina, jotka pakottavat miljoonat ihmiset pois kodeistaan.
Opintojeni aikana ekokriisiä ja yhteiskunnallisuutta taiteessa on käsitelty hyvin vähän. Tanssitaiteessa on paljon potentiaalia kestävämmän, toisenlaisen olemisen tavan tutkimisena, mutta jos tekemistä ei kytketä tällaiseen ”toisin olemisen” tarkasteluun, tuntuu siltä, että harjoitan taitojani vain näyttämöä tai virtuoottista tanssitaidetta, en kestävää maailmaa kohti. Myös avoimesti yhteiskunnallinen ja kantaaottava taide voi olla hieno taidekokemus.
Tanssin lisäksi kirjoittaminen on minulle tärkeä itseilmaisun muoto. Haluan omassa tekemisessäni ja taiteessani olla poliittinen ja yhteiskunnallinen ja tuoda esiin myös konflikteja. En halua taiteessani olla vain eskapistinen, vaikea tai abstrakti, vaan käyttää aikaani ja positiotani suoremmin poliittiseen taiteeseen ja toimintaan. On tärkeää tuoda esiin ekokriisin rakenteelliset yhteydet ja osoittaa sormella rohkeasti niitä, jotka voivat muuttaa asioita tai jotka ylläpitävät nykytilaa. Pyrkimykseni on luoda uskoa siihen, että ihmiset haluavat muutosta ja muuttua itse.
Miksi ekologinen kestävyys on mielestäsi tärkeää tai kiinnostavaa omassa työskentelyssäsi tai opiskelussasi?
Ympäristökriisit läpileikkaavat kaiken. Ilman toimivia ekosysteemejä ei ole minun tai kenenkään muun elämää eikä myöskään taidetta.
Me elämme näissä kriiseissä ja olemme osa niitä. Taiteilijan rooli on siitä harvinainen, että meillä on monia muita enemmän vapautta ja autonomiaa sen suhteen, mihin voimme suunnata oman ja kollektiivisen huomion. Kellään ei pitäisi olla varaa olla epäpoliittinen, todellisuudesta irrallaan oleva taiteilija. Jokaisen teoksen ei tarvitse tai kannatakaan käsitellä ympäristökriisejä, mutta jokainen julkisuudessa toimiva taiteilija voisi käyttää näkyvyyttään kriisien kollektiivisen tiedostamisen edistämiseen ja kestävämpää maailmaa rakentavien toimijoiden tukemiseen.
Mikä Taideyliopiston rooli ympäristöasioissa on tai tulisi olla?
Taideyliopiston päätehtävä on koulutus, ja toivoisin että opiskelijoita ohjattaisiin myös muuhun kuin yksilölliseen taiteilijuuteen ja oman tekemisen brändäämiseen. Olisi hyvä tehdä tilaa yhteiselle huolen kantamiselle, hoivalle, opitun jakamiselle ja kollektiiviselle toimijuudelle. Tarvittaisiin lisää kursseja ja opetusta, joiden yhteydessä tarkasteltaisiin ympäristökriisejä ja niiden systeemisiä taustoja soveltavasti ja kokonaisvaltaisesti. Ympäristökriisit johtuvat rasismista, kapitalismista ja eurosentrismistä.
Taideyliopisto voisi myös ottaa nykyistä enemmän julkisesti kantaa ja antaa tukensa tahoille, jotka kamppailevat fossiilikapitalismia vastaan. Esimerkiksi Elokapina on julkaissut avoimen kirjeen ja toimintakutsun kulttuuri-instituutioille.
Taideyliopiston strategian neljäs tavoite on, että ”taide on osa ekologisen kestävyyskriisin ratkaisua”. Mitä ajatuksia tämä herättää? Jos taide on tai olisi osa ratkaisua, mitä kaikkea se mielestäsi voisi tarkoittaa käytännössä?
Keinot ympäristökriisien hillitsemiseksi ovat jo olemassa, eikä mitään uutta tarvitse keksiä. Nyt tarvitaan erityisesti poliittista painetta näiden keinojen käyttöönotolle, ja siinä Taideyliopistokin voisi osaltaan olla mukana nykyistä vahvemmin. Neutraalina pysytteleminen ei ole osa kestävyyskriisien ratkaisua.
Taideyliopiston omat tavoitteet voisivat myös olla kunnianhimoisempia. Esimerkiksi hiilineutraaliuden tavoitevuosi voisi olla aiemmin, mieluiten nyt heti.
Mitä mieltä olet Taideyliopiston ympäristöohjelmasta?
Kannatan ympäristöohjelman edustamaa asiaa, mutta se on mielestäni liian hidas ja riittämätön. Tarvitaan lisää konkretiaa, nopeutta ja kunnianhimoa. Toimenpide keskinäisen yhteistyön tukemisesta on erityisen hyvä, mutta kaipaisin siihenkin vielä enemmän konkretiaa: mitä tehdään ja miten?
Minkälainen taide on vaikuttanut sinuun?
Suurimman vaikutuksen minuun ovat tehneet avoimen poliittiset teokset. Nuorempana esimerkiksi Noora Dadun Minun Palestiinani oli tosi tärkeä, samoin Veriruusut Kom-teatterissa. Nämä teokset ovat olleet syitä, joiden takia olen halunnut hakea opiskelemaan tanssitaidetta – niissä on ollut voimaa, ne ovat vaikuttaneet kehooni ja ajatteluuni ja siihen minkä puolesta haluan elämässäni toimia. Myös Pina Bauschin esitys Tanssin talossa oli tosi vaikuttava, vaikka ei käsitellytkään ilmastokriisiä.
Brasilialaisen Gabriela Carneiro da Cunhan teos Altamira 2042 oli myös hyvin merkittävä, ja innoitti minua tarkastelemaan aika armottomankin kriittisesti omia opintojani. Teos käsitteli sitä, miten alkuperäiskansojen puolustamia maita, metsiä ja vettä tuhotaan. Teoksessa todellinen tapahtuma, tilanne, paikka, ihmiset ja kokemukset tuotiin tänne ja suomalaisinakin pystyimme osallistumaan kokemukseen siitä, että tämä ei käy päinsä. Opiskelujeni kautta sain tavata kaksi taitelijaa teoksen työryhmästä, kun he pitivät workshopin, ja olen tosi kiitollinen siitä. Toivoisin, että tällaiset asiat voisivat olla opintojemme ytimessä, eikä vain rajoitetusti saatavilla harvoille kiinnostuneille opiskelijoille.