Tanssijantaiteen opiskelija: Koulutuksessa on ymmärtäväinen ja opiskelijoita kuunteleva ilmapiiri
Haastattelussa tanssijantaiteen maisteriopiskelijat Johanna Karlberg ja Sanni Kriikku.
Opiskelette molemmat tällä hetkellä toista vuotta tanssijantaiteen maisteriohjelmassa. Mistä olette kotoisin ja missä olette opiskelleet tätä ennen?
Sanni Kriikku: Olen Helsingistä ja olen opiskellut aiemmin tanssinopettajaksi Savonia-ammattikorkeakoulussa Kuopiossa, josta valmistuin 2016. Osana näitä opintoja olin vuoden vaihdossa Oslo National Academy of the Artsissa. Valmistuttuani olin töissä freelancerina kunnes aloitin tanssijantaiteen MA-opinnot 2019.
Johanna Karlberg: Tulen Kirkkonummelta. Lukion jälkeen opiskelin Karjaalla Västra Nylands folkhögskolanissa ja sen jälkeen kolme vuotta Rivierassa Outokummussa. Valmistumisen jälkeen vuodesta 2016 työskentelin freelancerina apurahoilla tanssitaiteen parissa ja tein myös vähän kulttuurituotannon opintoja Yrkeshögskolan Arcadassa, minkä jälkeen aloitin tanssitaiteen BA-opinnot 2018. Vuoden jälkeen hain kuitenkin MA-opintoihin. Niihin voi hakea suoraan ilman BA-tutkintoa, kun on vähintään 60 opintopistettä korkeakouluopintoja ja riittävästi näyttöä kentältä.
Miksi halusit juuri tähän ohjelmaan opiskelemaan?
J: Kandiopinnoissa minulle selkeni se mihin suuntaan olin menossa. Tanssi- ja esitystaide rakentuu paljon esiintyjien varaan, esiintyjä luo dramaturgiaa ja kuljettaa sitä – tämä kiinnosti minua. Miellän itseni esiintyjä-tekijäksi. Fyysinen tekeminen ja soolotyöskentely on minulle mielekästä, se kun tekee ja esiintyy itse. Tätä olen saanut harjoitella näissä opinnoissa paljon.
S: Koululutuksen käyneiden kavereiden kertomuksista sain positiivisen kuvan opinnoista. Olen aina tuntenut vetoa esiintymiseen ja lisäksi tämä on ainutlaatuinen paikka luoda kontakteja.
Miten koulutus on vastannut odotuksia? Onko tullut yllätyksiä?
S:Lähdin liikkeelle aika avoimin mielin. Yllättävää on ollut ehkä se, että opinnoissa keskitytään paljon myös esityksen kysymyksiin, eikä pelkästään tanssijantaidollisiin asioihin. Tanssitaidetta tarkastellaan eri näkökulmista, ja meillä on ollut yhteisiä kursseja mm. koreografian ja LAPS:n opiskelijoiden kanssa. Opiskeluarjessa tapahtuvat oppimisen ja uuden löytämisen hetket ovat kivoja omanlaisiaan yllätyksiä.
J: Olen pitänyt opintojen rakenteesta, siitä että on työpajamaisia viikkoja taiteilijoiden kanssa. Minusta meillä olisi voinut olla vielä enemmän puhetta esiintyjäntyöstä tosi konkreettisella tasolla. On kiinnostavaa tarkastella esim. mitä kehossani tapahtuu kun minua katsotaan, mitä kehoni viestii?
Mikä on ollut haastavaa?
S: Opiskelun ja kentällä toimimisen samanaikaisuus on välillä ollut tosi kuluttavaa.
J: Minulle opinnoissa itsen kuuntelun harjoittelu on ollut isossa roolissa. Tanssijan ammatissa tyypillisesti ei halua tulla leimatuksi vaikeaksi, ja siten helposti suostuu kaikenlaiseen ja ylittää sekä antaa muiden ylittää omia rajoja liian paljon. On tärkeää oppia pitämään itsestään huolta ja tietämään milloin kannattaa tehdä mitäkin, ja milloin kannattaa sanoa ei. Olen joutunut esim. neuvottelemaan koulun ulkopuolisista projekteistani jonkin verran koulun kanssa, mutta koen että kaikki on ollut mahdollista, koska olen osannut perustella miksi ne ovat minulle tarpeellisia juuri osana opintojani.
Millaista ohjelmaan oli hakea?
J & S: Hakeminen oli tosi rentoa. Pääsykokeet sisälsivät soolotehtäviä ja erilaisia tanssijantaiteen ja esiintyjäntyön tunteja. Koulutuksessa on yleisesti ottaen ymmärtäväinen ja opiskelijoita kuunteleva ilmapiiri.
Millaisia vinkkejä antaisitte hakemista harkitseville ja hakeville?
J: Maisteriin hakiessa olisi ehkä hyvä olla jo joku suunta, tietää vähän mitä haluaa ja mitkä on omat taiteelliset kiinnostuksen kohteet. Pääsykokeissa on hyvä olla avoin ja rehellinen, suhtautua tehtäviin omana itsenään. Ja muista ja luota että raati on sinun puolella ja että he haluavat nähdä sinun osaamista ja taitoa. Yhtä lailla niin kuin sinä olet hakemassa kouluun, he hakevat opiskelijoita tänne, se on molemmin puolinen arviointitilanne.
S: Pääsykokeisiin voisi valmistautua esimerkiksi käymällä erilaisilla ammattilaistunneilla ja kursseilla, sekä reflektoimalla sitä, mikä itselle on tanssitaiteessa tärkeää. Minua auttoi pääsykokeissa se, että rajasin laajoilta tuntuvat tehtävät itselleni selkeiksi. Sooloa valmistellessani pohdin, kuinka muutamalla lauseella sanoisin siitä oleelliset asiat. Osasin odottaa, että omaa tekemistä pyydetään reflektoimaan sanallisesti. Ja vaikka on hyvä pystyä avaamaan omaa ajattelua, ei tarvitse yrittää olla siinä millään lailla valmis. Tänne ollaan tulossa oppimaan ja olemaan prosessissa.