Simo Kellokumpu on koreografi joka päätyi tutkimaan lukemista
Post doc -tutkija ja lehtori Simo Kellokummun taiteelliseen tutkimukseen kuuluva teos on parhaillaan esillä Förändringens koreografi -ryhmänäyttelyssä Ruotsin Kiirunassa. Teos käsittelee “hyperlukemisen, avaruuden ja science fictionin välisiä suhteita”.
Konstmuseet i Norrissa Kiirunassa, Pohjois-Ruotsissa, avautui torstaina Hampus Berganderin kuratoima ryhmänäyttely Förändringens koreografi. Näyttelyssä on mukana myös tutkija-koreografi Simo Kellokummun esitysinstallaatio EXOXƎ, jonka hän on toteuttanut yhdessä kuvataiteilija Thomas Westphalin ja ohjaaja-tutkija Vincent Roumagnacin kanssa.
Esitysintallaatio liittyy Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa lehtorina ja post doc -tutkijana työskentelevän Kellokummun tutkimusprojektiin, joka on puolestaan jatkoa hänen 2019 valmistuneelle väitöstutkimukselleen. Siinä hän tarkasteli koreografian praktiikkaa ja pyrki laajentamaan sitä koreolukemisen käsitteen avulla.
Kellokumpua kiinnosti lukemisen ja kirjoittamisen välinen dynamiikka koreografin ammatissa. Sen pohtiminen johdatteli hänet väitöstutkimuksen aikana hyperlukemisen käsitteen äärelle.
”Kirjailija James S. Sosnoski lanseerasi vuonna 1999 termin hyperlukeminen, jolla tarkoitetaan yleisesti ottaen tietokoneavusteista lukemista. Esimerkkejä siitä ovat internetin selailu ja tietokoneen näytöllä eri sovellusten välillä pomppiminen”, Kellokumpu selittää.
Kellokumpu haluaa tutkia, millaisen ruumiin nämä digitalisaation tuomat muutokset tuottavat. Siksi hän tarkastelee taiteessaan esimerkiksi silmänliikkeitä tietokoneavusteisesti luettaessa.
”Aihe on ajankohtainen, koska digitaalisten alustojen myötä lukeminen ja kirjoittaminen muuttuvat. Tämä on herättänyt myös keskustelua siitä, mitä tapahtuu lukutaidolle.”
Taiteellinen tutkimus tarjoaa ekosysteemin
Kellokumpu hakeutui aikanaan taiteellisen tutkimuksen pariin, koska koki, että halusi pohtia sellaisia kysymyksiä, joiden pohtimiselle ei ollut tilaa tiukan aikataulutetussa produktiomaailmassa. Hän oli valmistunut koreografiksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 2003 ja toiminut sen jälkeen vuosia tanssin kentällä niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Hiljalleen hänelle kuitenkin kävi yhä selvemmäksi, että hän haluaa laajentaa ja purkaa ajatuksiaan siitä, mitä koreografia on.
Taiteellinen tutkimus tarjosi kontekstin, jossa tuo pohdinta oli mahdollista. Kellokumpu hakeutui tekemään väitöstutkimusta Teatterikorkeakoulun Esittävien taiteiden tutkimuskeskukseen Tutkeen. Se tarjosi paikan, jossa Kellokummun oli mahdollista purkaa osiin taiteellisen työnsä peruskäsitteet: liike, paikka ja ruumis.
”Minulle taiteellinen tutkimus on tarkoittanut ekosysteemiä: vertaiskeskusteluita, mahdollisuutta keskittyä pitkäkestoisiin prosesseihin, ja taiteen jakamista myös akateemisilla alustoilla niiden tiedontuotannolliset vaatimukset huomioon ottaen.”
Taiteellisen tutkimuksen prosessit ovat usein hitaita, eikä mitään välitöntä hyötyä ole välttämättä osoitettavissa. Kellokummun mielestä projektit kuitenkin vievät taiteenalan ajattelua eteenpäin korvaamattomalla tavalla. Heijastukset taidekenttään ja muuhun yhteiskuntaan tulevat usein viiveellä.
”Hyviä esimerkkejä tästä ovat vaikkapa Tuija Kokkosen ja Anette Arlanderin pioneerityöt, jotka ovat vasta vuosia myöhemmin tulleet osaksi valtavirtaa.”
Metafyysistä pelleilyä
EXOXƎ-teoksessa Kellokumpu tarkastelee ruumiillisuutta maailmankaikkeuden kehityshistorian sekä hyperlukemisen silmien liikkeen näkökulmasta. Tuloksena on installaatio, johon kuuluu videoita ja veistoksellisia elementtejä. Alkuperäiseen teokseen kuului myös esityksellinen elementti, joka nyt toteutetaan videon avulla.
Teos seisoo Kiirunassa omilla jaloillaan, eli Kellokumpu ei tuo esiin sen yksityiskohtaisia liitoskohtia tutkimusprojektiinsa, eikä odota, että katsoja olisi perillä tutkimuksen lähtökohdista.
”Teos käsittelee hyperlukemisen, avaruuden ja science fictionin välisiä suhteita. Ehkä sen voi tiivistää herättävän katsojan pohtimaan omaa paikantumistaan Maa-planeetalla. Viittaan joskus taiteeseeni sanalla ’metafyysinen pelleily’”, Kellokumpu sanoo.
Monet Kellokummun teoksista ovat olleet pitkäkestoisia. Ne ovat voineet tapahtua vaikkapa Twitterissä tai koostua vuoden aikana toteutetuista kävelyistä.
Projektin kantava ajatus on ollut tarkastella, miten ihminen sopeutuu digitaalisiin ympäristöihin, ja miten projisoida tämä kehitys spekulatiiviseen tulevaisuuteen. Tarkastelun tapa on usein ollut taiteellinen työ tai vaikkapa yhdessä muiden taiteilija-tutkijoiden kanssa toteutetut työpajat. Ilman taiteen praktiikan mukana oloa jotain olennaista tiedosta jäisi saavuttamatta. Juuri siinä Kellokumpu näkee taiteellisen tutkimuksen ytimen.