Nykytaiteen historian ja teorian opiskelija: Tavoittelen yhteisöllisen taiteen avulla dialogia muiden kanssa
Lue Tuija Huovisen haastattelu.
Kuka olet ja mistä tiesit, että haluat opiskella Taideyliopistossa?
Olen Tuija Huovinen ja opiskelen toista vuotta Kuvataideakatemian nykytaiteen historian ja teorian kandiohjelmassa. Ennen opintoihin hakemista työskentelin lähes 10 vuotta varhaiskasvatuksen opettajana. Vaikka nautin tuolloisesta työstäni, olin pitkään tuntenut tarvetta ravistautua ja alkaa yhdistellä erilaisilla tavoilla minulle merkityksellisiä asioita. Kun sitten sattumalta näin mainoksen taiteen erilaisiin välittäjärooleihin valmistavasta koulutusohjelmasta ja tunsin voimakasta liikutusta, päätös hakemisesta tuntui heti oikealta.
Mitä sinulle jäi mieleen hakemisesta tai pääsykokeista?
Muistan, kuinka paljon erilaisia tunteita hakuprosessiin sisältyi. Samaan hetkeen saattoi sisältyä kihelmöivää jännitystä, iloa ja rauhaa itselleni merkityksellisen polun löytämisestä, mutta myös torjutuksi tulemisen pelkoa. Olen kiitollinen, että uskalsin käydä erilaisia tunteita läpi läheisteni kanssa: kielteinen päätös ei olisi ollut häpeän tai lannistumisen paikka.
Ennen valintakokeeseen kuulunutta haastattelua muistan tehneeni rauhoittavia hengitysharjoituksia. Toistelin mielessäni ystäväni sanoja siitä, että opiskelijavalinnassa katsotaan ennen kaikkea sisäisen motivaation ja potentiaalin osoittamista.
Mikä on opiskelussa parasta?
Minulle opinnoissa erityisen merkitykselliseltä on tuntunut yhteisö ja ihmiset, joihin olen saanut tutustua. Yhdessä kokeileminen, ajatusten jakaminen ja kysyminen on ollut oppimisen kannalta olennaista ja mielekästä. Opintoihin on kuulunut runsaasti mielenkiintoisia, taidetta eri tulokulmista lähestyviä vierailijaluentoja sekä tutustumista kotimaisen taidekentän erilaisten toimijoiden toimintaperiaatteisiin.
Olen saanut kokea ja lukea valtavia määriä kutkuttavia, koskettavia ja ajankohtaisia teoksia, joita olen voinut käydä läpi niin itsenäisesti kuin myös läheiseksi tulleen ryhmämme kanssa.
Mikä on ollut opiskelussa haastavinta?
Opiskelu koostuu luennoista ja itsenäisestä työskentelystä. Vastuunotto omasta aikataulusta on tärkeää, jotta tehtäviin pystyy paneutumaan kunnolla eikä työ kasaannu uuvuttavaksi. Vaikka olen jatkuvasti mielenkiintoisten tapahtumien, näyttelyiden ja kirjallisuuden ympäröimä, haluan suhtautua rakkaudella myös lepoon ja palautumiseen.
Mieleenpainuvimpia kokemuksia opintojesi aikana?
Erilaiset keskustelut, kysymykset, monipuoliset tehtävänannot, vierailut ja vierailijaluennot ovat syventäneet ymmärrystäni ja osaamistani tiedon moninaisuudesta ja rikkaudesta sekä innostaneet yhdistämään ja luomaan sitä lisää. Tämän syksyn inspiroivampia kursseja on ollut vapaavalintainen Infrastructures of collaboration, jonka keskiössä on yhteisöllisen työskentelemisen valta-, vastuu- ja toimintarakenteet sekä kollektiivinen päätöksenteon prosessi.
Mitä ennakkoluuloja sinulla oli opinahjostasi ja mitä ajattelet niistä nyt?
Tiesin Taideyliopiston olevan kotimaassa ja kansainvälisestikin arvostettu taideoppilaitos, jonka opetus on korkeatasoista. Olen edelleen samaa mieltä.
Vakiintuneiden ja perinteisiin nojaavien instituutioiden, kuten Taideyliopiston, koko yhteisön tulee pystyä kriittisesti ja rakentavasti tarkastelemaan muun muassa länsimaisen taideopetuksen ja -historian kolonialistisia, rasistisia ja väkivaltaisia juuria ja perinteitä. Koen tärkeäksi pyrkiä radikaalisti ja rakkaudellisesti kohti yhdenvertaisempaa ja turvallisempaa maailmaa.
Mitä haaveilet tekeväsi valmistumisesi jälkeen?
Pidän haaveita elämän jatkumisen kannalta hyvin merkityksellisinä, sillä niiden potentiaali on valtava. Haaveiden kautta on mahdollista turvallisesti leikkiä ja haastaa, kuvitella mahdollisia maailmoja ja tulevaisuuksia. Yhdessä toisten kanssa tuota energiaa voi alkaa kanavoida kestäväksi ja vastuulliseksi toiminnaksi. Siksi haaveilulla soisi olevan enemmän tilaa ja arvostusta.
Yhteisöllinen ja dialoginen tapa työskennellä, reflektoida ja kasvaa on minulle tärkeää. Luultavasti tulen työskentelemään kirjoittamisen, taiteellisen tutkimuksen ja yleisötyön parissa. Taiteesta saan voimaa ja lohtua pirstaleisessa maailmassa.
Oletko ollut mukana kansainvälisissä projekteissa, oletko käynyt vaihdossa?
Kuvataideakatemialla on laaja kansainvälinen verkosto. Tänä syksynä olin kaksi viikkoa akatemian Berliinin residenssissä, jossa syvennyimme työparini kanssa performanssitaiteesta kirjoittamiseen. Vaihtomahdollisuus kiinnostaa minua myös ja kouluikäisen lapsen vanhempana olen iloinen, että lyhyemmätkin vaihtojaksot ovat mahdollisia.