Maritta Manner haluaa kasvattaa rohkeita musiikkiteatterintekijöitä
Taideyliopiston uudessa musiikkiteatterin maisteriohjelmassa etsitään vahvuuksia.
Manner on sekä Taideyliopiston että TAMKin alumni. Musiikki ja teatteri ovat kulkeneet mukana lapsuudesta asti, ja vuosien varrella hän on työskennellyt monenlaisissa tehtävissä eri puolilla kenttää. Uudessa musiikkiteatterin maisteriohjelmassa hän vastaa produktioiden musiikillisesta johtamisesta. Vaikka työ painottuu opetukseen, yhteys käytännön tekemiseen säilyy vahvana.
– Musiikki on ollut minulle aina jonkinlainen kotipesä. Toisaalta samalla minulla on ollut tarve myös muunlaiseen, laajempaan ilmaisuun. Ehkä juuri siksi musiikkiteatteri tuntuu omalta paikalta.
Taideyliopiston musiikkiteatterin maisteriohjelma käynnistyi syksyllä 2026. Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun yhteinen koulutus on ensimmäinen laatuaan Suomessa ja samalla ainoa musiikkiteatterin maisteriohjelma Pohjoismaissa. Osaltaan uusi ohjelma viimeistelee koulutuspolun, jota tähän saakka on voinut kulkea musiikkiopistoista kandidaatin tutkintoon mutta ei vielä ylempää korkeakoulututkintoa. Koulutuksen vahvistuminen vahvistaa koko suomalaisen musiikkiteatterin rakenteita ja asemaa.
Erilaisuudesta syntyy vahva ensemble
Ensimmäiset viikot uuden opiskelijaryhmän kanssa ovat vakuuttaneet Mannerin siitä, että ohjelmaan on löytynyt oikeanlainen joukko.
– Heillä on hyvin erilaisia vahvuuksia. Se tekee ryhmästä rikkaan ja on ollut hienoa nähdä, mitä kaikkea ihmiset tuovat yhteiseen työskentelyyn. Monipuolisuus on olennainen osa musiikkiteatterin ydintä ja on rikkaus, että opiskelijoiden taustat ja samalla heidän vahvuutensa ovat erilaiset. Yhden vahvuus on analyyttisyys, toisella on vahva ohjelmistotuntemus, kun taas joku tulee ajatelleeksi jotain sellaista, mihin muut eivät keksi kiinnittää huomiota.
Mannerin mukaan tavoitteena on nimenomaan rakentaa jokaisen opiskelijan omien vahvuuksien varaan. Kun ensimmäinen opiskelijaryhmä rakentaa parhaillaan omaa paikkaansa uudessa maisteriohjelmassa, Manner toivoo heidän vievän mukanaan ennen kaikkea luottamuksen omaan osaamiseensa.
– Olisin todella iloinen, jos opiskelijat valmistuessaan tietäisivät ja tuntisivat missä ovat hyviä ja taitavia. Liian helposti keskitymme niihin asioihin, joita emme vielä osaa.
Ajatus näkyy myös pedagogiikassa; jos opiskelija kokee epäonnistuneensa yhdessä asiassa, huomio pyritään tietoisesti kääntämään myös onnistumisiin.
– Jos yksi kohta menee pieleen, usein muistamme vain sen. Todellisuudessa yhdeksän muuta asiaa on voinut onnistua erinomaisesti. Joskus pyydämme opiskelijaa yhtä “epäonnistumista” vastaan kertomaan kolme asiaa, jotka menivät hyvin.
Työelämä tarvitsee moniosaajia
Musiikkiteatterin kenttä kehittyy jatkuvasti ja tuotannot ovat monimuotoisia, ja esiintyjiltä odotetaan yhä laajempaa osaamista.
Manner näkee kehityksen myös työmarkkinoilla: monipuolisuudesta voi olla hyötyä työllistymisessä. Se voi tarkoittaa laulutaidon, näyttelijäntyön ja tanssin lisäksi instrumenttiosaamista tai vaikkapa akrobatiaa. Olennaista on jokaisen kyky tuoda työryhmään jotakin omaa.
– Pyrimme siihen, että ohjelmisto on mahdollisimman rikasta. Tehdään vanhaa, tehdään uutta, tehdään suomalaista, kansainvälistä ja erilaisia tyylilajeja. Musiikkiteatteri on paljon muutakin kuin suuret musikaalituotannot suurissa teattereissa.
Yksi ohjelman erityispiirteistä on kaksikielisyys. Ruotsi kuuluu opetukseen luontevana osana arkea, ja opiskelijoiden joukossa on tällä hetkellä yksi äidinkieleltään ruotsinkielinen, muutama ruotsia sujuvasti puhuva ja loput ovat hyvin motivoituneita oppimaan. Myös opettajakunnassa toimii ruotsiksi työskenteleviä ammattilaisia. Manner toivoo, että opiskelijat näkisivät kielitaidon ennen kaikkea mahdollisuutena.
– Suomen ruotsinkielinen teatterikenttä on valtava voimavara. Esimerkiksi Svenska Teatern on merkittävä työllistäjä.
Pitkän kehityksen seuraava askel
Manner haluaa nostaa vahvasti myös esiin sen työn, jota Suomessa on musiikkiteatterin kentällä pitkään jo tehty.
Musiikkiteatterin koulutus ei ole syntynyt tyhjästä. Taustalla on vuosien kehitystyö musiikkiopistoissa, ammattiopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Ilman sitä emme olisi tässä tilanteessa. Tänä päivänä kentälle valmistuu osaavia nuoria tekijöitä, koulutusrakenteet vahvistuvat ja yhteistyö lisääntyy. Meillä on valtavan taitavia pedagogeja ja ihmisiä, jotka tekevät tätä työtä suurella intohimolla.