Lavastuksen professori Liisa Ikonen: Nykypäivän näyttämö voi sijaita lähes missä tahansa
Aalto-yliopistosta siirtynyt esittävien taiteiden lavastuksen koulutusohjelma aloittaa lukuvuotensa ensimmäistä kertaa Taideyliopistossa. Haastattelussa ohjelman professori Liisa Ikonen.
Millaisissa tunnelmissa aloitat lukuvuoden?
Ilmassa on kieltämättä suurta juhlan tuntua, kun vuosikymmenten mittainen keskustelu lavastuskoulutuksen kotipaikasta on päättynyt ja liitymme osaksi esittävien taiteiden, teatterin ja tanssin koulusta ja niiden muodostamaa yhteisöä! Tämä on merkittävä asia myös Teatterikorkeakoulun muiden koulutusohjelmien opiskelijoille. Yhteistoiminta alkaa nyt uudenlaiselta ja inklusiivisemmalta perustalta, johon lavastusopiskelijat eivät tule enää ulkopuolelta. Tällä on varmasti suuri vaikutus siihen, miten eri alojen opiskelijat ajattelevat tulevaisuudessa esityksen, tilan ja skenografian yhteyksiä, ja millaiseksi tulevaisuuden esityskieli heidän työskentelyssään kehittyy.
Koulutuksen sijoittuminen Taideyliopistoon avaa mahdollisuuden myös akatemioiden väliseen yhteistoimintaan ja ristiin opiskeluun. Tässä on aivan valtava potentiaali.
Mitkä teemat puhuttavat lavastuksen alalla juuri nyt?
Tällä hetkellä käydään paljon keskustelua ekologisista kysymyksistä eli siitä, miten voisimme löytää ekologisesti kestävämpiä työskentelytapoja ja materiaaleja. Kysymys on tärkeä, sillä taiteenalamme perinteessä materiaalisuus on vahvasti läsnä. Aiemmin tuhlaileva ja näyttävä materiaalien käyttö saatettiin nähdä jopa arvona, mutta nyt myös skenografiaa on alettu ajatella uudella tavalla ja suhteessa rajallisiin luonnonvaroihin. Yksi kiinnostava kysymys onkin ekologisen kriisin vaikutus teosten estetiikkaan.
Monet pysyvästi ”ajankohtaiset” teemat lavastuksen alueella liittyvät näyttämön ja esitysympäristöjen uudelleen ajattelemiseen ja haastamiseen. Näyttämö voi tänä päivänä sijaita lähes missä tahansa ja esittäminen ja ei-esittäminen voivat sekoittua vastaanottajan kokemuksessa keskenään. Toisaalta lavastus on laajentunut myös esitystaiteen rajojen ulkopuolelle ja toimii erilaisissa skenografian alan osaamista soveltavissa ympäristöissä, kuten museo-, näyttely- ja tapahtumasuunnittelun tai vaikkapa kaupunkisuunnittelun alueilla.
Ajankohtaisista teemoista puhuttaessa ei voi olla mainitsematta digitaalisella alueella tapahtuvaa kehitystä. Skenografinen tila ei ole vain kehollinen ja aistittava, vaan se voi olla yhtä lailla immateriaalinen ja todellistua esimerkiksi AR, VR tai MR -maailmoissa. Kun lavastuskoulutus asettuu nyt osaksi esityssuunnittelun VÄL-kokonaisuutta (valo, ääni, lavastus), avautuu kiinnostavia tulevaisuuden näkymiä myös tämän alueen toiminnalle.
Millainen olet esityskävijänä? Millaisiin asioihin kiinnität huomiota?
Voin katsoa esityksiä hyvin eri tavoin virittyneenä ja erilaisiin asioihin huomiota kiinnittäen. Kokemus on kuitenkin aina kokonaisvaltainen ja siihen vaikuttavat myös monet ympäröivät seikat, kuten päivän kiireet ja muut mieltä vaivaavat asiat ym. Parasta on, kun huomaan unohtaneeni ulkopuolisen ja sen, mitä olin tietoisesti huomioimassa, ja havahdun siihen, että elän esityksen maailmaa.
Terveisesi uusille opiskelijoille?
Vastaanottamasi opiskelupaikka tukee kasvamista yksilölliseksi ja omaääniseksi taiteilijaksi, mutta avaa samalla oven kollektiiviseen taiteelliseen työskentelyyn ja yhdessä ajattelemiseen. Onneksi Olkoon!