Kansainvälisyys on peili – vierailu Haagissa haastoi katsomaan musiikkikoulutusta uudella tavalla
Kun kolme Taideyliopiston Sibelius-Akatemian opettajaa kutsuttiin arvioimaan tutkintokonsertteja Haagin konservatorioon, he kohtasivat erilaisia arviointikulttuureja, rohkeita ohjelmistovalintoja ja yllättäviä taiteellisia yhdistelmiä.
Vanhan musiikin taideopettaja Elina Mustonen, klassisen laulun lehtori Hanna-Leena Haapamäki sekä sellomusiikin lehtori ja jousten aineryhmän johtaja Erkki Lahesmaa vierailivat keväällä 2025 Haagin kuninkaallisessa konservatoriossa (Koninklijk Conservatorium Den Haag) arvioimassa tutkintokonsertteja.
Vierailu on yksi esimerkki IN.TUNE-yliopistoallianssin yhteistyöstä, jossa kahdeksan eurooppalaista taideyliopistoa kehittää yhdessä tulevaisuuden koulutusta, korkeatasoista tutkimusta ja joustavaa liikkuvuutta oppilaitosten välillä.
Kokemus tarjosi Mustoselle, Haapamäelle ja Lahesmaalle paitsi näkymän toisen huippukorkeakoulun arkeen myös peilin omille käytännöille. Haastattelussa he kuvaavat, millaisia näkökulmia ja oivalluksia vierailu herätti kansainvälisestä arviointityöstä.
Miltä tuntui päästä seuraamaan ja arvioimaan opiskelijoiden loppututkintoja kansainvälisessä ympäristössä?
Elina: Olin arvioimassa cembalon ja varhaisten kosketinsoittimien maisteri- ja kandikonsertteja vanhan musiikin osastolla. Arvioitsijana saa tiiviin läpileikkauksen siitä, mitä juuri nyt tapahtuu toisessa musiikkikorkeakoulussa.
On myös inspiroivaa kuulla, miten kollegat ja entiset opiskelukaverit puhuvat ja ajattelevat asioista tällä hetkellä. Vaikka aikaa muuhun kuin arviointityöhön jää vähän, nämä kohtaamiset tuovat omaan työhön paljon energiaa.
Hanna-Leena: Toimin arvioitsijana laulumusiikin osastolla yhteensä kymmenessä tutkinnossa sekä kandi- että maisteritasoilla. Tiesin etukäteen, että viikosta tulisi intensiivinen, mutta hyvä perehdytys ja selkeä arviointikriteeristö auttoivat valmistautumisessa.
Lautakunnan ainoana ulkopuolisena jäsenenä tehtäväni oli avata keskustelu kussakin arviointitilanteessa. Lauluopettajien kollegiossa oli hyvä yhteishenki ja keskustelu oli rakentavaa.
Erkki: Kokemus sellistien loppututkintojen arvioitsijana oli hyvin mieltä avartava ja inspiroiva. On aina mielenkiintoista tutustua erilaisiin korkeakouluympäristöihin ja kuulla sikäläisten opiskelijoiden esityksiä ja opettajien arviointeja. Vaikka elämme hyvin globalisoituneessa ja yhdenmukaisessa maailmassa, jokaisen maan koulutusjärjestelmässä on tietyt omaleimaisuudet.
Miten yhteistyö sai alkunsa?
Elina: Meillä on ollut vastaavanlaista yhteistyötä Haagin konservatorion kanssa aiemminkin, vuosina 2014–2016, jolloin arvioin myös alempia tutkintoja sekä tohtorintutkintoja. Vuonna 2019 olin mukana Purcellin Fairy Queen -oopperan valmistelussa, jossa sain hyödyntää näyttelijäntyön kokemustani ja erityisosaamistani Shakespearen aikakauden näyttelijäntyön ja musiikin välisestä yhteydestä.
Hanna-Leena: Lied-musiikin lehtorimme Keval Shah’n Haagin-yhteydet johtivat yhteydenottoon – saimme kuulla, että laulumusiikin osaston johtaja on kiinnostunut yhteistyöstä Taideyliopiston kanssa.
Erkki: Haagin konservatorion johtaja Martin Prchal kutsui minut loppututkintojen arvostelulautakuntaan. Hän on itsekin sellisti, ja olen tuntenut hänet vuosikausia.
Miten Sibelius-Akatemian tutkintojen arviointiprosessi vertautuu Haagin konservatorion käytäntöihin?
Elina: Suurin ero on se, että emme vanhan musiikin aineryhmässä anna numeroarviota, vaan pelkästään suullista palautetta. Haagissa jokainen lautakunnan jäsen täytti ensin arviointilomakkeen numeroarvioineen ennen yhteistä keskustelua. Numerot käytiin anonyymisti läpi, niiden pohjalta laskettiin keskiarvo, ja lopuksi opiskelija sai tiiviin kirjallisen yhteenvedon.
Meillä opiskelija on mukana koko palautekeskustelun ajan. Ensin kysymme opiskelijan omaa näkemystä suorituksestaan, jonka jälkeen käymme dialogia, jossa palautetta syvennetään yhdessä. Kollegiaalinen ja kunnioittava ilmapiiri on kuitenkin läsnä molemmissa malleissa – opiskelijaa kuunnellaan arvostavasti.
Myös lautakunnan kokoonpano eroaa siinä, että meillä arvioijina toimii pääasiassa oman talon opettajia, kun taas Haagissa kutsutaan mielellään asiantuntijoita muista maista. He toivovat mukaan ulkopuolisen näkökulmaa – sellaista, jonka itsekin toin tilanteeseen.
Hanna-Leena: Haagissa palautetilaisuus on huomattavasti tiiviimpi kuin Sibelius-Akatemiassa. Kuten Elina kuvasi, siellä lautakunta käy keskustelun ensin suljettujen ovien takana ja kutsuu opiskelijan paikalle kuulemaan yhteenvedon. Meillä opiskelija on mukana koko palautekeskustelun ajan ja käymme jopa 45 minuutin mittaisen dialogin opiskelijan kanssa.
Haagin konservatorion arviointiprosessiin oli helppo sujahtaa mukaan, koska arviointikohteet olivat hyvin samanlaiset. Tekniset ja taiteelliset osa-alueet, vuorovaikutus ja esiintyminen ovat arvioinnin ytimessä molemmissa paikoissa, vaikka meillä osa-alueita jäsennetään hieman eri tavoin.
Eroja oli myös lautakunnan roolituksessa. Meillä arvosanasta päätetään vasta opiskelijan poistuttua palautekeskustelusta ja ilman oman opettajan vaikutusta. Haagissa myös opiskelijan oma opettaja oli mukana arvosanan muodostamisessa.
Erkki: Perusperiaatteiltaan arviointi tapahtuu hyvin samankaltaisesti. Suurimpina eroina ovat Haagissa ulkopuolinen sensori ja hallintoon kuuluvan henkilön käyttäminen kootun palautteen antamisessa opiskelijalle. Sibelius-Akatemiassahan lautakunnan jäsenet antavat itse suoran palautteen opiskelijalle.
Mitä piirteitä pidit erityisen vaikuttavina opiskelijoiden esityksissä tai arviointiprosessissa?
Elina: Haagin vanhan musiikin osasto on selvästi meitä suurempi, ja soittimien kirjo on laaja. Maisterikonsertit olivat pidempiä kuin Suomessa: yhden illan aikana opiskelija saattoi soittaa jopa viittä tai kuutta eri instrumenttia, sekä soolona että yhtyeen kanssa.
Konsertit oli suunniteltu kokonaisteoksiksi. Valot, siirtymät ja lavaratkaisut muodostivat harkitun dramaturgian, jossa jokainen yksityiskohta tuki kokonaisuutta. Yhdessä konsertissa opiskelija yhdisti musiikin luontevasti matematiikkaan ja tietojenkäsittelyyn, ei päälle liimaten, vaan niin että soittaminen pysyi silti kirkkaana fokuksena.
Haagissa opiskelijoille annetaan tilaa ja työkaluja toteuttaa rohkeasti omannäköisiään ideoita, aina valaistuksesta sisältökonsepteihin asti. Se kannattelee luovuutta, antaa eväitä työelämään ja tekee konserteista todellisia elämyksiä. Tällaista ajattelua haluan vahvistaa myös omien opiskelijoideni kanssa.
Hanna-Leena: Avarakatseinen ohjelmistosuunnittelu näkyi myös laulumusiikin tutkinnoissa. Sisältöä ei ollut rajattu tyylien tai kielten mukaan; ainoastaan konsertin kestolle oli asetettu raami, joka oli pidempi kuin meillä.
Opiskelija sai rakentaa kokonaisuuden täysin omista kiinnostuksistaan ja vahvuuksistaan käsin, jolloin yksilöllinen taiteilijaprofiili nousi esiin jo kandivaiheessa. Ohjelmissa kuului ja näkyi vokaalikamarimusiikin monet eri kokoonpanot, vanhan musiikin teokset yhdessä periodisoittimien kanssa, runsaasti lauluyhtyerepertuaaria sekä taiteiden välisiä elementtejä – esimerkiksi tanssia, elektronisia äänitehosteita ja valosuunnittelua.
Kuten Elina totesi, tällainen kokonaisuuksien rakentaminen vastaa hyvin työelämän todellisuuteen. Harva laulaja työllistyy yksinomaan oopperaan, liediin tai konserttisolistiksi, vaan työ vaatii joustavuutta, verkostoitumista ja kykyä toimia erilaisissa kokoonpanoissa.
Toisaalta täysin vapaa konserttiformaatti mahdollistaa sen, että joidenkin laulumusiikin keskeisten ydinalueiden osaamisen esittelemistä pystyy välttelemään.
Erkki: Jatkan samalla linjalla kuin Elina ja Hanna-Leena: Opiskelijoiden konserttiohjelmat olivat todella kekseliäitä, kirjavia ja yksilöllisiä. Kuulin monta teosta ensimmäistä kertaa elämässäni. Myös erilaisten kamarimusiikkikokoonpanojen käyttäminen samassa konsertissa ilahdutti ja antoi monipuolisen kuvan opiskelijasta.
Millaisia ajatuksia vierailu herätti kansainvälisestä yhteistyöstä musiikkikoulutuksessa?
Elina: Vanhan musiikin aineryhmässä olemme vaalineet aktiivisia yhteyksiä eri puolille maailmaa jo vuosikymmeniä – tämä vierailu oli jälleen yksi hieno ikkuna kansainväliseen kenttään. Yhteistyö on kannatettavaa, kun se syntyy tarpeesta.
Vierailut tarjoavat tuoreita ideoita, joita on helppo soveltaa omaan opetukseen. Samalla oman erityisosaamisen jakaminen hyödyttää koko musiikkikorkeakoulun kansainvälistä yhteisöä – se on selkeä win–win.
Kannustan myös opiskelijoita kansainväliseen yhteistyöhön, josta he saavat arvokasta pääomaa. Suurin osa lähteekin jossain vaiheessa vaihtoon ammentamaan uudenlaisia näkökulmia ja impulsseja omaan kehitykseensä.
Hanna-Leena: Olin aiemmin osallistunut Haagin konservatorion Artist as Teacher -koulutukseen ennen kuin siitä tuli IN.TUNE-allianssin yhteinen kurssi, mutta nyt toimin ensimmäistä kertaa ulkopuolisena arvioitsijana.
Kokemus vahvisti käsitystäni siitä, että Suomella on paljon annettavaa. Musiikkikoulutusjärjestelmämme on hyvin rakennettu taiteen perusopetuksesta alkaen, ja arviointijärjestelmämme ja sen käytänteet ovat selkeät ja systemaattiset. Sain kiitosta tiiviistä ja jäsennellystä palautteenantotavastani – se on mielestäni yksi niistä asioista, joissa suomalainen musiikkikoulutuksen loogisesti ja pedagogisesti rakentuva malli näkyy.
Erkki: Kansainvälistä yhteistyötä pitäisi tehdä normaalien opettajavaihtojen lisäksi myös esimerkiksi opetussuunnitelmien kehittämisessä, yhteisten opintojaksojen laatimisessa ja asiantuntijoiden käyttämisessä vaikkapa juuri arviointityössä.
Miten vierailu vaikutti omaan opettajuuteesi – tai näkemyksiisi tutkintojen arvioinnista?
Elina: Olen jo pitkään ajatellut, että numeroarvioinnista luopuminen pakottaa hyvällä tavalla terävöittämään, miten annamme suullista palautetta. Olen myös nähnyt tilanteita, joissa opiskelijalle jää mieleen ainoastaan arvosana – ei sitä edeltävä keskustelu.
Taidealalla arviointi on väistämättä erilaista kuin lajeissa, joissa “hypätään korkeutta tai pituutta”. Siksi numeron antaminen tuntuu usein keinotekoiselta. Haagissa palaute oli kuitenkin kannustavaa ja arvostavaa, mutta en tullut kysyneeksi, millaista lisäarvoa numeroarvioinnin ajatellaan tuovan siellä.
Hanna-Leena: Kaipaisin meilläkin sitä, että opiskelijat voisivat hyödyntää ja esitellä enemmän omia kiinnostuksen kohteitaan ja vahvuuksiaan jo opintojen aiemmissa vaiheissa. Tällä hetkellä tarkoin raamitetut tasosuoritusvaatimukset ohjaavat vahvasti tasokonserttien suunnittelua, ja vapaus oman taiteilijaprofiilin ja ohjelmiston suhteen koittaa vasta maisterikonserteissa. Oli silmiä avaavaa nähdä, miten muualla suhtaudutaan ohjelmistosuunnitteluun: kansainvälisissä ympäristöissä taidemusiikin kenttä nähdään huomattavasti eurooppalaista traditiota laajemmin.
Monikulttuurisissa oppilaitoksissa opiskelijat tuovat ohjelmistoihin oman taustansa ja kulttuurinsa musiikkia – myös maista, joiden taidemusiikista meillä tiedetään hyvin vähän. Taidemusiikin maailma avautuu aivan eri tavalla.
Haluan jatkossakin lähteä tällaiseen yhteistyöhön, jos vain tulee tilaisuus. Toimiminen kansainvälisessä arviointiyhteistyössä antaa arvokasta palautetta siitä, mitä meillä tehdään hyvin ja mitä me vastavuoroisesti voimme saada muilta oman toimintamme kehittämiseen.
Erkki: Joka ainoa vierailu vaikuttaa omaan opettajuuteen, koska aina saa kuulla uusia ja yksilöllisiä opiskelijoita, joiden arvioimisessa ja opettamisessa täytyy käyttää luovuutta. Hyvin tärkeänä oman ammatillisen kasvun lähteenä ovat myös keskustelut ja pohdinnat sikäläisten kollegojen kanssa.
* * *
IN.TUNE
IN.TUNE on kahdeksan eurooppalaista yliopistoa yhdistävä allianssi musiikin ja taiteen alalla. Allianssissa toimivat yliopistot kehittävät yhdessä taidekoulutuksen ja tutkimuksen laatua, vaikuttavuutta ja kansainvälistä kilpailukykyä pitkällä aikavälillä. Euroopan komissio on myöntänyt IN.TUNE:lle rahoituksen vuosille 2024-2027.
Lue lisää allianssista täällä.
