Verkkotapahtuma: Katja Thomsonin väitöstilaisuus
Väitöskirja: Reciprocal Integration in a Musical Thirdspace: An Ethnographic Study with Refugee Musicians and Higher Music Education Students
Vastaväittäjä: prof. Sidsel Karlsen
Väitöskirjan tarkastajat: prof. Sidsel Karlsen, prof. Eva Sæther
Kustos: Prof. Heidi Westerlund
Tilaisuus on englanninkielinen.
Ohjelma
Tilaisuuden avaus: prof. Heidi Westerlund
Lectio praecursoria
Vastaväittäjän lausunto: prof. Sidsel Karlsen
Keskustelu
Väitöskirjan tarkastus
Vastaväittäjän loppulausunto: prof. Sidsel Karlsen
Tilaisuuden päätös: prof. Heidi Westerlund
Väitöskirjan tiivistelmä
Viime vuosien poliittisista levottomuuksista aiheutuva maahanmuutto Eurooppaan on tuonut erilaisuuden kanssa elämiseen liittyviä haasteita. Yhteiskunnallisena toimijana myös musiikin korkeakoulutus on vastuussa siitä, että näihin haasteisiin vastataan esimerkiksi kehittämällä koulutukseen uusia toimintamalleja. Tämä väitöskirja tarkastelee sitä, miten musiikin korkeakoulutus voi luoda jaettuja musiikillisia tiloja pakolaistaustaisille muusikoille ja musiikkikorkeakoulujen opiskelijoille ja opettajille, sekä miten tällaiset tilat voivat mahdollistaa vastavuoroisen integraation ja edesauttaa pakolaistaustaisten muusikoiden osallisuutta Suomessa. Tutkimus tehtiin puolentoista vuoden ajan toimineesta World In Motion (WIM) -yhtyeestä, jonka perustajajäsen ja johtaja väitöskirjatutkija oli. Yhtyeen toiminnan keskiössä olivat kulttuurikeskus Caisassa pidetyt avoimet työpajat, joihin osallistui Lähi-Idästä ja Euroopan eri maista kotoisin olevia laulajia ja instrumentalisteja sekä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian perusopiskelijoita. Yhtyeessä erilaisista musiikillisista taustoista tulevat muusikot sävelsivät ja sovittivat musiikkia kollaboratiivisesti sekä esiintyivät julkisissa tilaisuuksissa.
Tutkimuksessa yhtye nähdään musiikkikorkeakoulun käynnistämänä sosiaalisena innovaationa, jonka avulla pyritään vastaamaan maahanmuuton haasteisiin musiikin keinoin. Tutkimuksen keskeisenä teoreettisena lähtökohtana on kaupunkitutkija Edward Sojan käsite kolmas tila (Thirdspace). Musiikillisen tilan trialektiikalla eli havaitun, koetun ja eletyn tilan kolminaisuudella tarkoitetaan tässä vuorovaikutusta, joka syntyy yhtyeen toiminnan mahdollistavien 1) todellisten fyysisten tilojen, 2) mielikuvituksesta ammentavien, kokeiluun perustuvien musiikillisten prosessien ja 3) yhtyetyöskentelyn sosiaalisten seuraamusten välille. Homi Bhabhan kolmannen tilan käsitteen (third space) valossa puolestaan tarkastellaan yhtyeessä käytävää musiikillista ja sosiaalista neuvottelua sekä yksilöiden ja ryhmän identifikaatioprosesseja, joita kollaboratiivinen musisointi käynnistää ja ylläpitää. Tutkimuksessa omaksutun sosiokonstruktionistisen lähtökohdan oletuksena on, että yhtyeen muusikot tuottavat mielikuvia vaihtoehtoisista sosiaalisista systeemeistä osallistuessaan neuvotteluun kollaboratiivisessa musisoinnissa. Metodologisesti tutkimus edustaa kriittistä etnografista tapaustutkimusta, jossa tutkimusyhtyeen johtajana ja jäsenenä toimiva tutkija on ns. omassa ympäristössään toimiva etnografi (at-home ethnographer). Tutkimusaineisto sisältää havainnointia sekä kuuden osallistujan ja kuuden Sibelius-Akatemian opiskelijan puolistrukturoidut haastattelut. Yhtyeen luovia prosesseja ja päätöksentekoa analysoitaessa hyödynnetään myös nuotinnoksia ja tallenteita musiikista, jota yhtye sävelsi ja sovitti viikoittaisissa työpajoissa ja esitti neljässä tapahtumassa. Tutkimuseettisten kysymysten vuoksi tutkijan harjoittama kriittinen refleksiivisyys nousi keskeiseksi käytännön työskentelyssä ja aineiston analyysissa.
Tutkimustulokset osoittavat, kuinka tutkimusprosessin aikana luotiin kolmas, eletty musiikillinen tila, jossa muusikoiden olemassa oleva musiikillinen osaaminen, tieto ja pyrkimykset tulivat osaksi yhteistyötä vastavuoroisella ja tulevaisuuteen suuntautuvalla tavalla. Etnografinen analyysi havainnollistaa, millaista musiikillista neuvottelua kollaboratiivinen työskentely edellytti sekä miten musiikkiyhteistyöhön osallistuminen voi mahdollistaa pakolaisina maahan saapuneiden musiikin ammattilaisten ja harrastajien kiinnittymisen muusikon identiteetin jakavaan verkostoon. Tutkimus argumentoi, että kollaboratiivinen musisointi tukee uuteen yhteiskuntaan asettumista etenkin vuorovaikutuksen ja ihmissuhteiden rakentumisen näkökulmasta, ja näin edesauttaa pakolaisina saapuneiden yksilöiden tulevaisuudennäkymien ja toimijuuden rakentumista. Musiikkiyhteistyön tarkastelu spatiaalisena taiteellisena praktiikkana laajentaa aiempaa ymmärrystä osallistavasta, sosiaalisesti sitoutuneesta taiteesta sekä interkulttuurisesta taiteellisesta ja pedagogisesta toiminnasta musiikin korkeakoulutuksessa.
Tutkimuksessa nousee esiin tarve totuttujen opetus- ja oppimistapojen uudelleenjärjestelylle, jota sosiaalisesti sitoutunut, interkulttuurinen musiikkiyhteistyö edellyttää. Samalla se haastaa musiikkikorkeakoulun opettajat ja opiskelijat kohtaamaan vieraalta tuntuvia asioita, kuten esimerkiksi globaaleja ja paikallisia poliittisia jännitteitä ja niihin liittyviä epämukavuuden tunteita. Tutkimus kannustaa musiikin korkeakoulutusta luomaan uusia musiikillisia kolmansia tiloja, joiden kautta tulevaisuuden muusikot ja musiikkikasvattajat saavat valmiuksia toimia musiikin taiteellisten, pedagogisten ja sosiaalisten ulottuvuuksien risteyskohdissa.
Lisätiedot
Katja Thomson
katja.thomson@uniarts.fi
Vastaväittäjä: prof. Sidsel Karlsen
Väitöskirjan tarkastajat: prof. Sidsel Karlsen, prof. Eva Sæther
Kustos: Prof. Heidi Westerlund
Tilaisuus on englanninkielinen.
Ohjelma
Tilaisuuden avaus: prof. Heidi Westerlund
Lectio praecursoria
Vastaväittäjän lausunto: prof. Sidsel Karlsen
Keskustelu
Väitöskirjan tarkastus
Vastaväittäjän loppulausunto: prof. Sidsel Karlsen
Tilaisuuden päätös: prof. Heidi Westerlund
Väitöskirjan tiivistelmä
Viime vuosien poliittisista levottomuuksista aiheutuva maahanmuutto Eurooppaan on tuonut erilaisuuden kanssa elämiseen liittyviä haasteita. Yhteiskunnallisena toimijana myös musiikin korkeakoulutus on vastuussa siitä, että näihin haasteisiin vastataan esimerkiksi kehittämällä koulutukseen uusia toimintamalleja. Tämä väitöskirja tarkastelee sitä, miten musiikin korkeakoulutus voi luoda jaettuja musiikillisia tiloja pakolaistaustaisille muusikoille ja musiikkikorkeakoulujen opiskelijoille ja opettajille, sekä miten tällaiset tilat voivat mahdollistaa vastavuoroisen integraation ja edesauttaa pakolaistaustaisten muusikoiden osallisuutta Suomessa. Tutkimus tehtiin puolentoista vuoden ajan toimineesta World In Motion (WIM) -yhtyeestä, jonka perustajajäsen ja johtaja väitöskirjatutkija oli. Yhtyeen toiminnan keskiössä olivat kulttuurikeskus Caisassa pidetyt avoimet työpajat, joihin osallistui Lähi-Idästä ja Euroopan eri maista kotoisin olevia laulajia ja instrumentalisteja sekä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian perusopiskelijoita. Yhtyeessä erilaisista musiikillisista taustoista tulevat muusikot sävelsivät ja sovittivat musiikkia kollaboratiivisesti sekä esiintyivät julkisissa tilaisuuksissa.
Tutkimuksessa yhtye nähdään musiikkikorkeakoulun käynnistämänä sosiaalisena innovaationa, jonka avulla pyritään vastaamaan maahanmuuton haasteisiin musiikin keinoin. Tutkimuksen keskeisenä teoreettisena lähtökohtana on kaupunkitutkija Edward Sojan käsite kolmas tila (Thirdspace). Musiikillisen tilan trialektiikalla eli havaitun, koetun ja eletyn tilan kolminaisuudella tarkoitetaan tässä vuorovaikutusta, joka syntyy yhtyeen toiminnan mahdollistavien 1) todellisten fyysisten tilojen, 2) mielikuvituksesta ammentavien, kokeiluun perustuvien musiikillisten prosessien ja 3) yhtyetyöskentelyn sosiaalisten seuraamusten välille. Homi Bhabhan kolmannen tilan käsitteen (third space) valossa puolestaan tarkastellaan yhtyeessä käytävää musiikillista ja sosiaalista neuvottelua sekä yksilöiden ja ryhmän identifikaatioprosesseja, joita kollaboratiivinen musisointi käynnistää ja ylläpitää. Tutkimuksessa omaksutun sosiokonstruktionistisen lähtökohdan oletuksena on, että yhtyeen muusikot tuottavat mielikuvia vaihtoehtoisista sosiaalisista systeemeistä osallistuessaan neuvotteluun kollaboratiivisessa musisoinnissa. Metodologisesti tutkimus edustaa kriittistä etnografista tapaustutkimusta, jossa tutkimusyhtyeen johtajana ja jäsenenä toimiva tutkija on ns. omassa ympäristössään toimiva etnografi (at-home ethnographer). Tutkimusaineisto sisältää havainnointia sekä kuuden osallistujan ja kuuden Sibelius-Akatemian opiskelijan puolistrukturoidut haastattelut. Yhtyeen luovia prosesseja ja päätöksentekoa analysoitaessa hyödynnetään myös nuotinnoksia ja tallenteita musiikista, jota yhtye sävelsi ja sovitti viikoittaisissa työpajoissa ja esitti neljässä tapahtumassa. Tutkimuseettisten kysymysten vuoksi tutkijan harjoittama kriittinen refleksiivisyys nousi keskeiseksi käytännön työskentelyssä ja aineiston analyysissa.
Tutkimustulokset osoittavat, kuinka tutkimusprosessin aikana luotiin kolmas, eletty musiikillinen tila, jossa muusikoiden olemassa oleva musiikillinen osaaminen, tieto ja pyrkimykset tulivat osaksi yhteistyötä vastavuoroisella ja tulevaisuuteen suuntautuvalla tavalla. Etnografinen analyysi havainnollistaa, millaista musiikillista neuvottelua kollaboratiivinen työskentely edellytti sekä miten musiikkiyhteistyöhön osallistuminen voi mahdollistaa pakolaisina maahan saapuneiden musiikin ammattilaisten ja harrastajien kiinnittymisen muusikon identiteetin jakavaan verkostoon. Tutkimus argumentoi, että kollaboratiivinen musisointi tukee uuteen yhteiskuntaan asettumista etenkin vuorovaikutuksen ja ihmissuhteiden rakentumisen näkökulmasta, ja näin edesauttaa pakolaisina saapuneiden yksilöiden tulevaisuudennäkymien ja toimijuuden rakentumista. Musiikkiyhteistyön tarkastelu spatiaalisena taiteellisena praktiikkana laajentaa aiempaa ymmärrystä osallistavasta, sosiaalisesti sitoutuneesta taiteesta sekä interkulttuurisesta taiteellisesta ja pedagogisesta toiminnasta musiikin korkeakoulutuksessa.
Tutkimuksessa nousee esiin tarve totuttujen opetus- ja oppimistapojen uudelleenjärjestelylle, jota sosiaalisesti sitoutunut, interkulttuurinen musiikkiyhteistyö edellyttää. Samalla se haastaa musiikkikorkeakoulun opettajat ja opiskelijat kohtaamaan vieraalta tuntuvia asioita, kuten esimerkiksi globaaleja ja paikallisia poliittisia jännitteitä ja niihin liittyviä epämukavuuden tunteita. Tutkimus kannustaa musiikin korkeakoulutusta luomaan uusia musiikillisia kolmansia tiloja, joiden kautta tulevaisuuden muusikot ja musiikkikasvattajat saavat valmiuksia toimia musiikin taiteellisten, pedagogisten ja sosiaalisten ulottuvuuksien risteyskohdissa.
Lisätiedot
Katja Thomson
katja.thomson@uniarts.fi