Emil Holmströmin tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus
Tohtorintutkinnon otsikko: Katsaus Ferruccio Busonin Klavierübungiin
- Tutkielman tarkastajat: Tomi Mäkelä & Matti Raekallio
- Taiteelliset opinnäytteet arvioinut lautakunta: Tuija Hakkila, Annikka Konttori-Gustafsson (pj), Ivari Ilja, Hannu Pohjannoro, Anu Lampela (konsertit 1-3)
- Tarkastustilaisuuden valvoja: Anu Lampela
Ohjelma
- Tilaisuuden avaus
- Lectio praecursoria
- Musiikkiesitys lection aikana: Ferrucio Busoni: Fantasia contrappuntistica, BV 256 (1912) (Emil Holmström, piano)
- Lausunto taiteellisesta opinnäytteestä: Annikka Konttori-Gustafsson
- Lausunto tutkielmasta: Tomi Mäkelä & Matti Raekallio
- Keskustelu
- Loppulausunnot
- Yleisökysymykset
- Tilaisuuden päätös
Tutkinnon taiteellinen kokonaisuus
Taiteellisen tohtorintutkintoni konserttien ohjelmisto ja kirjallisen työn aihe kulkevat käsi kädessä. Tutkielmassani pohdin, miten pianonsoittoon liittyviä oivalluksia Ferruccio Busonin kokoelmasta Klavierübung voisi soveltaa käytännössä. Konserteissani kävin läpi Busonin omaa ohjelmistoa ja hänen mahdollista reittiään näiden oivallusten pariin. Tutkinnon mottona on ollut Busoni-sitaatti: ”Bach on pianonsoiton perusta, Liszt sen huippu. Ne tekevät sinulle Beethovenin mahdolliseksi”.
Lause havainnollistaa varsin selkeästi hänen käsitystään pianonsoiton tekniikan historiallisesta kehityksestä, eikä ole sattumaa, että pianonsoittoa tutkivat työnsä ennen Klavierübungia liittyivät Bachin ja Lisztin tuotantoon. Koska nämä säveltäjät sekä pianistisesti että esteettisesti kiinnostivat Busonia koko hänen uransa aikana, päätin käyttää tätä yhteyttä konserttien runkona. Tähän Bach – Beethoven – Liszt -linjaan yhdistin Busonin keskeistä pianotuotantoa, mutta myös vastapainoja käyttäen hyväksi muita Busonin kiinnostuksen kohteita.
Ensimmäinen konsertti oli johdanto, joka esitteli Busonin esteettisiä kokeiluja: sen tarkoitus oli asettaa Busonin sävellystuotanto siihen 1900-luvun alun kontekstiin, johon se kuuluu ja jossa sen merkitys on parhaiten ymmärrettävissä. Neljä seuraavaa konserttia esittelivät sitten sitä pianistista dieettiä, joka tulkintani mukaan johti Klavierübungin poikkeuksellisiin johtopäätöksiin, tai Busonin kuoleman jälkeen syntyneitä teoksia, joiden pianistiset ratkaisut saavat lisävalaistusta busoniaanisista käytännöistä. Näistä konserteista toinen liittyi nimenomaisesti Busonin omaan ohjelmistoon, kun taas kolmannessa ja neljännessä konsertissa esittelin Busonin kokeilevaa asennetta koskettimiston äärellä. Pyrkiessään ratkaisemaan perinteisiä soittoteknisiä ongelmia uusin keinoin, hän päätyi oivaltamaan koordinaatiota ja mentaalista harjoittelua edistäviä keinoja ennen näkemättömillä tavoilla. Nämä keksinnöt johtivat harjoituksiin, joiden säveliköt kiinnostavasti muistuttavat – ja joissa harjoitettavat periaatteet myös soveltuvat selkiyttämään – sitä soitannollisesti epäkätevän oloista musiikkia, jota alkoi syntyä Schönbergin ympärillä ja joka Boulezin ja Stockhausenin kautta johti aikamme säveltäjien tuottamiin, soittajan näkökulmasta erittäin monimutkaisiin lopputuloksin. Viidennen konsertin tarkoitus oli kerätä langanpäitä yhteen tutkinnon mottona olevaa sitaattia mukailevaksi loppuhuipennukseksi.
Tutkielman tiivistelmä
Taiteellisen tohtorintutkintoni kirjallinen osuus käsittelee Ferruccio Busonin soittoteknisiä harjoituksia kokoelmassa Klavierübung. Busoni on yksi musiikinhistorian merkittävimpiä pianisteja ja tutkielmani selvittää niitä soittotekniikkaan liittyviä havaintoja ja periaatteita, joita hän uransa aikana keräsi ja joita hän jätti jälkipolville ensisijaisesti Klavierübungin harjoitusten muodossa.
Työn materiaalina on ollut valikoima näitä harjoituksia, Busonin kirjoittamia pianonsoittoa käsitteleviä tekstejä, aiheeseen liittyvää tutkimusta ja muutama esimerkki keskeisestä pianokirjallisuudesta. Tutkimusmetodi on ollut tämän materiaalin pohjalta soittaa itse harjoituksia ja tehdä harjoittelutilanteessa syntyneistä havainnoista johtopäätöksiä sekä luetun tiedon, että vuosien aikana kertyneen soittokokemuksen perusteella. Testimielessä olen soveltanut oivaltamiani Busonin periaatteita konserttitoiminnassani vastaantulleisiin perusohjelmiston teoksiin ja analysoinut näistä teoksista valikoitujen kohtien harjoitteluprosessia. Tutkimuksen tarkoitus on ollut luoda käsitys siitä, miten Busonin harjoituksia kannattaa lähestyä ja soittaa, ja mitä ne soittoteknisesti implikoivat.
Tärkein tutkimusprosessista nouseva havainto on Busonin pyrkimys yksinkertaistaa soittotilanteen fyysistä suoritusta erittäin poikkeuksellisin keinoin. Yleensä keinot itsessään eivät ole poikkeuksellisia, mutta niiden soveltaminen käytäntöön on. Keinoja ovat esimerkiksi kuvioiden ryhmittäminen, koskettimiston hahmottaminen otteiden sekä asemien mukaan ja nuottitekstin mielikuvituksellinen mentaalinen uudelleensommittelu. Näiden keinojen soveltamiseen Busoni on antanut suunnan kirjaamalla nuotteihin poikkeuksellisia sormijärjestyksiä ja usein myös sommittelemalla sävelkulut sellaisiksi, että ne pakottavat yhteen tiettyyn sormijärjestykseen tai yhteen tiettyyn tapaan kuljettaa kättä koskettimistolla. Yksinkertaistamisen päämääränä voi nähdä esityksen aikana tapahtuvan ajatustyön minimoimisen sekä ajatuksen ideaalisesta soittotilanteesta, jossa soiton ohjaaminen tapahtuu pelkästään kuulemisen kautta ja tietoinen fysiikan kontrollointi on tarpeetonta.
Emil Holmström
Emil Holmström esiintyy solistina ja kamarimuusikkona, yhtyemuusikkona tai lajirajoja rikkovissa tapahtumissa. Häneen törmää säännöllisesti suomalaisilla festivaaleilla ja konserttisarjoissa, ja hän on esiintynyt mm. Sinfonia Lahden, Lapin kamariorkesterin, Radion sinfoniaorkesterin ja Tapiola Sinfoniettan solistina. Hän on Lohjan kaupunginorkesterin taiteellinen partneri. Holmströmin tämänhetkisiä kiinnostuksen kohteita ovat 1800-luvun flyygelit ja aikamme musiikki koko rikkaudessaan. Uutta musiikkia hän esittää yhtyeissään Uusinta Ensemble ja defunensemble, sekä vieraillessaan Avanti!:ssa. Opintonsa hän suoritti Sibelius-Akatemialla Erik. T. Tawaststjernan johdolla täydentäen niitä Pariisissa Marie-Françoise Bucquet’n oppilaana. Hän on myös opiskellut sävellystä Veli-Matti Puumalan ja satsioppia Olli Väisälän oppilaana.
Holmström on aktiviinen tapahtumien järjestäjä ja hän on ollut mukana perustamassa ja suunnittelemassa Klassinen Hietsu -konserttisarjaa, jolle vuonna 2021 myönnettiin valtionpalkinto. Vuodesta 2019 hän on puuhannut Bösendorfer – 1882 -konserttisarjaa, jossa hän sukeltaa ystävineen 1800-luvun saksalaiseen ohjelmistoon sitä häiriköivin maustein. Holmström on viime vuosina äänittänyt Beachin, Brahmsin, Schumannin ja Straussin sonaatteja viulisti Eriikka Maalismaan ja sellisti Markus Hohdin kanssa. Periodisoittimilla äänitetyt levyt ovat keränneet kiitosta Suomessa ja ulkomailla, ja Schumannin viulusonaattien kokonaislevytys voitti klassisen musiikin Emma-palkinnon vuonna 2019. Vuonna 2022 hän aloitti pestin PianoEspoo-festivaalin taiteellisena johtajana ja vuodesta 2023 hän suunnittelee myös Meri ja Musiikki -festivaalia Inkoossa.
Lisätietoja
Emil Holmström
emilholmstrom@gmail.com
- Tutkielman tarkastajat: Tomi Mäkelä & Matti Raekallio
- Taiteelliset opinnäytteet arvioinut lautakunta: Tuija Hakkila, Annikka Konttori-Gustafsson (pj), Ivari Ilja, Hannu Pohjannoro, Anu Lampela (konsertit 1-3)
- Tarkastustilaisuuden valvoja: Anu Lampela
Ohjelma
- Tilaisuuden avaus
- Lectio praecursoria
- Musiikkiesitys lection aikana: Ferrucio Busoni: Fantasia contrappuntistica, BV 256 (1912) (Emil Holmström, piano)
- Lausunto taiteellisesta opinnäytteestä: Annikka Konttori-Gustafsson
- Lausunto tutkielmasta: Tomi Mäkelä & Matti Raekallio
- Keskustelu
- Loppulausunnot
- Yleisökysymykset
- Tilaisuuden päätös
Tutkinnon taiteellinen kokonaisuus
Taiteellisen tohtorintutkintoni konserttien ohjelmisto ja kirjallisen työn aihe kulkevat käsi kädessä. Tutkielmassani pohdin, miten pianonsoittoon liittyviä oivalluksia Ferruccio Busonin kokoelmasta Klavierübung voisi soveltaa käytännössä. Konserteissani kävin läpi Busonin omaa ohjelmistoa ja hänen mahdollista reittiään näiden oivallusten pariin. Tutkinnon mottona on ollut Busoni-sitaatti: ”Bach on pianonsoiton perusta, Liszt sen huippu. Ne tekevät sinulle Beethovenin mahdolliseksi”.
Lause havainnollistaa varsin selkeästi hänen käsitystään pianonsoiton tekniikan historiallisesta kehityksestä, eikä ole sattumaa, että pianonsoittoa tutkivat työnsä ennen Klavierübungia liittyivät Bachin ja Lisztin tuotantoon. Koska nämä säveltäjät sekä pianistisesti että esteettisesti kiinnostivat Busonia koko hänen uransa aikana, päätin käyttää tätä yhteyttä konserttien runkona. Tähän Bach – Beethoven – Liszt -linjaan yhdistin Busonin keskeistä pianotuotantoa, mutta myös vastapainoja käyttäen hyväksi muita Busonin kiinnostuksen kohteita.
Ensimmäinen konsertti oli johdanto, joka esitteli Busonin esteettisiä kokeiluja: sen tarkoitus oli asettaa Busonin sävellystuotanto siihen 1900-luvun alun kontekstiin, johon se kuuluu ja jossa sen merkitys on parhaiten ymmärrettävissä. Neljä seuraavaa konserttia esittelivät sitten sitä pianistista dieettiä, joka tulkintani mukaan johti Klavierübungin poikkeuksellisiin johtopäätöksiin, tai Busonin kuoleman jälkeen syntyneitä teoksia, joiden pianistiset ratkaisut saavat lisävalaistusta busoniaanisista käytännöistä. Näistä konserteista toinen liittyi nimenomaisesti Busonin omaan ohjelmistoon, kun taas kolmannessa ja neljännessä konsertissa esittelin Busonin kokeilevaa asennetta koskettimiston äärellä. Pyrkiessään ratkaisemaan perinteisiä soittoteknisiä ongelmia uusin keinoin, hän päätyi oivaltamaan koordinaatiota ja mentaalista harjoittelua edistäviä keinoja ennen näkemättömillä tavoilla. Nämä keksinnöt johtivat harjoituksiin, joiden säveliköt kiinnostavasti muistuttavat – ja joissa harjoitettavat periaatteet myös soveltuvat selkiyttämään – sitä soitannollisesti epäkätevän oloista musiikkia, jota alkoi syntyä Schönbergin ympärillä ja joka Boulezin ja Stockhausenin kautta johti aikamme säveltäjien tuottamiin, soittajan näkökulmasta erittäin monimutkaisiin lopputuloksin. Viidennen konsertin tarkoitus oli kerätä langanpäitä yhteen tutkinnon mottona olevaa sitaattia mukailevaksi loppuhuipennukseksi.
Tutkielman tiivistelmä
Taiteellisen tohtorintutkintoni kirjallinen osuus käsittelee Ferruccio Busonin soittoteknisiä harjoituksia kokoelmassa Klavierübung. Busoni on yksi musiikinhistorian merkittävimpiä pianisteja ja tutkielmani selvittää niitä soittotekniikkaan liittyviä havaintoja ja periaatteita, joita hän uransa aikana keräsi ja joita hän jätti jälkipolville ensisijaisesti Klavierübungin harjoitusten muodossa.
Työn materiaalina on ollut valikoima näitä harjoituksia, Busonin kirjoittamia pianonsoittoa käsitteleviä tekstejä, aiheeseen liittyvää tutkimusta ja muutama esimerkki keskeisestä pianokirjallisuudesta. Tutkimusmetodi on ollut tämän materiaalin pohjalta soittaa itse harjoituksia ja tehdä harjoittelutilanteessa syntyneistä havainnoista johtopäätöksiä sekä luetun tiedon, että vuosien aikana kertyneen soittokokemuksen perusteella. Testimielessä olen soveltanut oivaltamiani Busonin periaatteita konserttitoiminnassani vastaantulleisiin perusohjelmiston teoksiin ja analysoinut näistä teoksista valikoitujen kohtien harjoitteluprosessia. Tutkimuksen tarkoitus on ollut luoda käsitys siitä, miten Busonin harjoituksia kannattaa lähestyä ja soittaa, ja mitä ne soittoteknisesti implikoivat.
Tärkein tutkimusprosessista nouseva havainto on Busonin pyrkimys yksinkertaistaa soittotilanteen fyysistä suoritusta erittäin poikkeuksellisin keinoin. Yleensä keinot itsessään eivät ole poikkeuksellisia, mutta niiden soveltaminen käytäntöön on. Keinoja ovat esimerkiksi kuvioiden ryhmittäminen, koskettimiston hahmottaminen otteiden sekä asemien mukaan ja nuottitekstin mielikuvituksellinen mentaalinen uudelleensommittelu. Näiden keinojen soveltamiseen Busoni on antanut suunnan kirjaamalla nuotteihin poikkeuksellisia sormijärjestyksiä ja usein myös sommittelemalla sävelkulut sellaisiksi, että ne pakottavat yhteen tiettyyn sormijärjestykseen tai yhteen tiettyyn tapaan kuljettaa kättä koskettimistolla. Yksinkertaistamisen päämääränä voi nähdä esityksen aikana tapahtuvan ajatustyön minimoimisen sekä ajatuksen ideaalisesta soittotilanteesta, jossa soiton ohjaaminen tapahtuu pelkästään kuulemisen kautta ja tietoinen fysiikan kontrollointi on tarpeetonta.
Emil Holmström
Emil Holmström esiintyy solistina ja kamarimuusikkona, yhtyemuusikkona tai lajirajoja rikkovissa tapahtumissa. Häneen törmää säännöllisesti suomalaisilla festivaaleilla ja konserttisarjoissa, ja hän on esiintynyt mm. Sinfonia Lahden, Lapin kamariorkesterin, Radion sinfoniaorkesterin ja Tapiola Sinfoniettan solistina. Hän on Lohjan kaupunginorkesterin taiteellinen partneri. Holmströmin tämänhetkisiä kiinnostuksen kohteita ovat 1800-luvun flyygelit ja aikamme musiikki koko rikkaudessaan. Uutta musiikkia hän esittää yhtyeissään Uusinta Ensemble ja defunensemble, sekä vieraillessaan Avanti!:ssa. Opintonsa hän suoritti Sibelius-Akatemialla Erik. T. Tawaststjernan johdolla täydentäen niitä Pariisissa Marie-Françoise Bucquet’n oppilaana. Hän on myös opiskellut sävellystä Veli-Matti Puumalan ja satsioppia Olli Väisälän oppilaana.
Holmström on aktiviinen tapahtumien järjestäjä ja hän on ollut mukana perustamassa ja suunnittelemassa Klassinen Hietsu -konserttisarjaa, jolle vuonna 2021 myönnettiin valtionpalkinto. Vuodesta 2019 hän on puuhannut Bösendorfer – 1882 -konserttisarjaa, jossa hän sukeltaa ystävineen 1800-luvun saksalaiseen ohjelmistoon sitä häiriköivin maustein. Holmström on viime vuosina äänittänyt Beachin, Brahmsin, Schumannin ja Straussin sonaatteja viulisti Eriikka Maalismaan ja sellisti Markus Hohdin kanssa. Periodisoittimilla äänitetyt levyt ovat keränneet kiitosta Suomessa ja ulkomailla, ja Schumannin viulusonaattien kokonaislevytys voitti klassisen musiikin Emma-palkinnon vuonna 2019. Vuonna 2022 hän aloitti pestin PianoEspoo-festivaalin taiteellisena johtajana ja vuodesta 2023 hän suunnittelee myös Meri ja Musiikki -festivaalia Inkoossa.
Lisätietoja
Emil Holmström
emilholmstrom@gmail.com