Anna Pulli-Huomo: Ranskalainen liturginen urkumusiikki suomalaisessa jumalanpalveluksessa
- Koko tutkimuksen otsikko: Venez Esprit-Saint, et envoyez-nous du ciel un rayon de votre lumière – ranskalaisen liturgisen urkumusiikin soveltaminen suomalaisessa jumalanpalveluksessa
- Tutkielma: Jumalanpalvelus urkurin silmin, korvin, jaloin, sormin
- Taiteelliset osiot arvioinut arvostelulautakunta: musiikin tohtori Peter Peitsalo (puheenjohtaja), professori Sverker Jullander, professori emeritus Erkki Tuppurainen, musiikin tohtori Ville Urponen (muut paitsi 2. tilaisuus), professori Olli Porthan (2. tilaisuus), musiikin tohtori Kati Hämäläinen (2. tilaisuus)
- Tutkielman tarkastajat: MuT Marianne Gustafsson Burgmann, TT Mika K T Pajunen
- Tarkastustilaisuuden valvoja: Professori Timo Kiiskinen
Ohjelma Johanneksenkirkossa klo 12.00
- Anna Pulli-Huomo, urut
- Inka Kinnunen, kanttori
Tohtorintutkintoni tarkastustilaisuus alkaa Lectio praecursorian musiikkiosuudella. Johanneksenkirkon musiikillinen hetki luo katsauksen tutkintoni taiteelliseen osioon, joka on rakentunut ranskalaisesta 1800–1900-lukujen urkumusiikista. Urkurina olen tässä hetkessä niin solistina, improvisoijana kuin säestäjänä. Valitut musiikit muodostavat liturgisesti yhtenäisen, mutta läsnäolijan vapaasti tulkittavan kokonaisuuden.
– Jeanne Demessieux: Les Eaux (Vedet), sarjasta Sept Méditations sur le Saint Esprit, osa II (Maa oli muodoton ja tyhjä, pimeys peitti kuilun, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä., 1. Mooseksen kirja)
– Olivier Messiaen: Les Mains de l’Abîme, kokoelmasta Livre d’Orgue (Syvyys antaa äänensä, kohottaa kätensä korkealle, Hab. 3:10 / 1938)
– Virsi 228: 2,4
2. Ihmiseksi tänne syntyi
kuningasten kuningas.
Itsensä nyt meille antaa
Jeesus, Herra laupias.
Taivaan leipää lapsillensa
murtaa Kaikkivaltias.
4. Kerubitkin siivillänsä
verhoavat kasvojaan,
Kristukselle lakkaamatta
huutavat he kiitostaan:
Halleluja, halleluja,
aamen, aamen ainiaan!
– Charles-Marie Widor: Cantilène, teoksesta Symphonie romane, op. 73, osa III. (Tiedämme: on Kristus noussut kuolleista todella. Victimae laudes paschali –sekvenssi). Veni Sancte Spiritus et emitte / Saavu Henki taivaasta -helluntain sekvenssi
Saavu, Henki, lähetä luoksemme nyt ylhäältä säde valon taivaisen.
urut: Saavu, isä köyhien, saavu, tuoja lahjojen, saavu valo sydänten.
Paras lohduttajamme, hellä vieras sielumme, virvoittaja suloinen.
urut: Lepo työssä raskaassa, lohduttaja itkussa, viilentäjä kuumuuden.
Valo kaikkein autuain, täytä sydän uskovain, valaise myös salainen.
urut: Ilman pyhää voimaasi ihminen jää tyhjäksi puuttuessa puhtauden.
Tahriintunut puhdista, kuivettunut kostuta, haavoitettu paranna.
urut: Kovettunut pehmitä, kylmentynyt nyt lämmitä, eksynyttä paimenna.
Anna uskollisille, sinuun turvautuville pyhät lahjat seitsemän.
urut: Anna uskon vahvistus, lähdön hetkeen lohdutus, riemu taivaan elämän. Aamen
– Jeanne Demessieux: Veni creator, op. 8
Oi Pyhä Henki, Herramme
elämän lähde, Luojamme
nyt täytä meidät armolla
ja voimallasi vahvista.)
Ohjelma Helsingin musiikkitalon Organo-salissa klo 13.15
Tarkastustilaisuuden avaus
Lectio praecursoria
Lausunnot tutkinnon opin- ja taidonnäytteestä
Keskustelu
Loppulausunto
Yleisön kysymykset
Tarkastustilaisuuden päätös
Kahvitarjoilu
Tutkinnon taiteellinen kokonaisuus
Tohtorintutkintoni taiteellisen osion ovat muodostaneet viisi jumalanpalvelusta viidessä eri kirkossa viisien erilaisten urkujen äärellä. Kaksi tilaisuuksista on olleet seurakuntien omia sunnuntaimessuja, yksi vesper eli iltarukous ja kaksi erikseen järjestettyjä iltamessuja. Tutkimuksen musiikillisena viitekehyksenä on ollut ranskalainen 1800–1900-lukujen urkumusiikki ja liturgisena viitekehyksenä on suomalainen evankelisluterilainen jumalanpalvelus. Jumalanpalvelusten lähtökohtana on siis ollut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon käytössä oleva kirkkokäsikirja sekä valittuihin kirkkovuoden pyhiin liittynyt ranskalainen urkumusiikki.
Ensimmäisen ja viidennen opin- ja taidonnäytetilaisuuden musiikki oli pääosin sävelletty 1930–1950-luvuilla, ajanjaksoon, johon kuuluvat myös toisen maailmansodan vuodet. Vesperissä, joka oli tutkinnon toinen tilaisuus, tavoitteenani oli luoda historiallinen katsaus ancien régimen aikaan, minkä vuoksi kokosin illan musiikin Ranskan barokin ajan urkuteoksista. Kolmannessa ja neljännessä tilaisuudessa musiikki oli sävelletty 1800–1900-luvun vaihteessa. Kolmannessa korostui urkujen yhteissoitannollinen rooli, kun taas neljännessä ja viidennessä tilaisuudessa messun pääteoksena olivat suuret urkuteokset – urkusinfonia ja urkusarja. Taiteellisen osion messuissa käytetyt virret ja messusävelmät olen sovittanut kunkin tilaisuuden soivaan maailmaan sopivaksi. Erityisesti kolmannessa ja viidennessä tilaisuudessa olen käyttänyt myös improvisaatiota välineenäni.
Kirkkovuoden kulussa ensimmäinen tilaisuus toteutettiin loppupuolella helluntaijaksoa, jonka pyhäpäivien evankeliumitekstien ”aiheina ovat Jeesuksen opetukset, elämä kristittynä Pyhän Hengen johdatuksessa ja kirkon todistus uskostaan”. Toisen ja viidennen tilaisuuden keskiössä oli helluntai, jolloin juhlitaan Pyhän Hengen saamista ja kristillisen kirkon syntymistä. Kolmas tilaisuus toteutettiin pääsiäistä edeltäneellä paastonajalla. Neljännen jumalanpalveluksen sisällöllinen teema rakentui pääsiäisen ympärille. Kaikissa tilaisuuksissa oli jaossa käsiohjelma, jossa oli yksityiskohtaisesti kerrottu tilaisuuden kulku sekä jumalanpalveluksen musiikki taustoineen ja mahdollisine teksteineen Raamatusta.
Taiteellisen osion opin- ja taidonnäytetilaisuuksien myötä urkuimprovisaation rooli osana urkuriuttani kasvoi merkittävästi. Löysin improvisaatiosta välineen luoda kokonaisuuksia jumalanpalveluksen musiikkiin. Innostuin niin kutsutuista musiikillisista sanoista eli erilaisista musiikillisista elementeistä, joita poimin solistisista urkuteoksista. Rakensin näistä sanoista improvisaatioitteni lähtökohtia niin virsien alkusoitoissa kuin messusävelmien säestyksissäkin, minkä kautta löysin luovuuden osana liturgista kontekstia.
Minulle on taiteellisen osion myötä noussut entistä tärkeämmäksi huomioida jumalanpalveluksen urkurina kyseinen tilanne, sisältö ja yhteisö, joiden parissa työskentelen. Konkreettisimmillaan se näyttäytyy muun muassa urkurin tavassa soittaa hengittävästi, mihin vaikuttavat soittimen hallinta, kyky kuunnella tilannetta, mikrotason rytmin käsittely sekä intuitio kirkkotilasta ja läsnä olevasta yhteisöstä. Hengittävä soitto on taito, johon muusikon tulee jatkuvasti kiinnittää huomiota.
Tutkielman tiivistelmä
Tutkielmani kuuluu Taideyliopiston Sibelius-Akatemian taiteelliseen tohtorintutkintoon kirkkomusiikin alalla. Tohtoritutkinnon aihe on ”Venez Esprit-Saint, et envoyez-nous du ciel un rayon de votre lumière – ranskalaisen liturgisen urkumusiikin soveltaminen suomalaisessa jumalanpalveluksessa”. Tutkinnon taiteellinen osio koostui vuosina 2017–2022 toteutetuista kahdesta seurakunnan päämessusta, kahdesta iltamessusta ja yhdestä vesperistä.
Tutkielman aiheena on urkurin suhde suomalaiseen evankelisluterilaiseen jumalanpalvelukseen. Lähestyn aihetta taiteellisen tutkimuksen keinoin. Tutkimusmenetelmäni on perustunut autoetnografiseen tutkimusotteeseen. Pääkysymyksenä on, minkälaisin eri tavoin urkuri on vuorovaikutuksessa jumalanpalveluksessa ja suhteessa jumalanpalvelukseen. Kysymykseen haen vastausta alakysymysten kautta. Miten minä urkurina ymmärrän suomalaisen evankelisluterilaisen jumalanpalveluksen? Mikä on suhteeni urkurina suomalaisen evankelisluterilaisen jumalanpalveluksen traditioon ja tähän aikaan? Mikä on roolieni kautta suhteeni jumalanpalveluksen yhteisöön ja tilanteeseen? Mikä on urkurina suhteeni jumalanpalveluksessa koettuun osallisuuden kokemukseen? Tutkimusmateriaalina ovat tutkimukseni taiteellisen osion jumalanpalvelusten omaa työskentelyäni kuvaavat tapausesimerkit sekä niissä käyttämäni ranskalainen 1800–1900-lukujen urkumusiikki.
Lähestyn tutkimusaihettani kolmesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin olen taiteilijalähtöisen sekä musiikinteologisen tutkimuksen välinein peilannut kolmea messun läpi kulkevaa niin kutsuttua säiettä pohtien, miten minä urkurina ymmärrän suomalaisen evankelisluterilaisen jumalanpalveluksen tässä ajassa. Toiseksi olen tapausesimerkeillä kuvannut, kuinka voin urkurina huomioida jumalanpalveluksen sisällön, yhteisön ja tilanteen solistin, rekisteröijän, säestäjän, sovittajan, improvisoijan ja työryhmän jäsenen roolien kautta. Kolmantena näkökulmana olen laajentanut vuorovaikutuksen käsitettä jumalanpalveluksessa dialogisuuden suuntaan eli avautumiseen toiselle ja toisen kokemukselle erityisesti taiteen välityksellä. Urkurina voin eri roolieni ja päätösteni myötä vahvistaa monimuotoista vuorovaikutusta jumalanpalveluksessa käyttämällä muun muassa improvisointia välineenäni. Erityisesti musiikillisiksi sanoiksi kutsumani toistettavat ja tunnistettavat musiikilliset elementit vahvistavat vuorovaikutusta jumalanpalveluksen musiikin suhteen. Vieraasta kirkkokunnasta ja kulttuurista lähtöisin olevan musiikin runsas käyttö jumalanpalveluksessa nähdään tässä tutkimuksessa luovana prosessina, jonka kokeminen osana yhteisöä voi vahvistaa osallisuuden kokemusta sattumanvaraisessa yhteisössä. Tutkimus laajentaa siten myös osallisuuden käsitteen merkitystä liturgisessa kontekstissa.
Tutkimus syventää suomalaista jumalanpalvelustutkimusta musiikin tekijän ja erityisesti urkurin kokemuksen ja kehollisuuden näkökulmasta. Se nostaa esille monitieteellisen jumalanpalvelustutkimuksen ja 2000-luvun aikana hiljaiseloon jääneen musiikinteologisen tutkimuksen merkityksen. Tutkielman runsaat kuvaukset urkumusiikin käytöstä viidessä erilaisessa jumalanpalveluksessa antavat kiinnostuneille myös näkökulmia musiikin rooleista sekä toteutuksesta liturgisessa ympäristössä.
Anna Pulli-Huomo
Anna Pulli-Huomo (s. 1977) on valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta sekä kirkkomusiikin että esittävän säveltaiteenkoulutusohjelmasta opettajinaan mm. Markku Hietaharju ja Pekka Suikkanen. Hän on täydentänyt opintojaan myös professori Christophe Mantoux’n ohjauksessa Strasbourgissa ja Pariisissa. Urkurina Pulli-Huomo on konsertoinut soolokonsertein Suomessa, Ruotsissa, Ranskassa, Saksassa, Puolassa sekä Itävallassa. Hän tekee säännöllisesti yhteistyötä monien kuorojen, laulajien ja instrumentalistien kanssa.
Anna Pulli-Huomo työskentelee musiikin ja moniammatillisen jumalanpalveluselämän kouluttajana Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikössä Kirkkohallituksessa. Hän on toiminut aikaisemmin kanttorina Espoonlahden seurakunnassa sekä johtavana kirkkomuusikkona Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa. Pulli-Huomon tohtoriopintoja on tukenut Suomen Kulttuurirahaston Kanneljärven Summien rahasto.
Lisätietoja
Anna Pulli-Huomo
anna.pulli-huomo@uniarts.fi
- Koko tutkimuksen otsikko: Venez Esprit-Saint, et envoyez-nous du ciel un rayon de votre lumière – ranskalaisen liturgisen urkumusiikin soveltaminen suomalaisessa jumalanpalveluksessa
- Tutkielma: Jumalanpalvelus urkurin silmin, korvin, jaloin, sormin
- Taiteelliset osiot arvioinut arvostelulautakunta: musiikin tohtori Peter Peitsalo (puheenjohtaja), professori Sverker Jullander, professori emeritus Erkki Tuppurainen, musiikin tohtori Ville Urponen (muut paitsi 2. tilaisuus), professori Olli Porthan (2. tilaisuus), musiikin tohtori Kati Hämäläinen (2. tilaisuus)
- Tutkielman tarkastajat: MuT Marianne Gustafsson Burgmann, TT Mika K T Pajunen
- Tarkastustilaisuuden valvoja: Professori Timo Kiiskinen
Ohjelma Johanneksenkirkossa klo 12.00
- Anna Pulli-Huomo, urut
- Inka Kinnunen, kanttori
Tohtorintutkintoni tarkastustilaisuus alkaa Lectio praecursorian musiikkiosuudella. Johanneksenkirkon musiikillinen hetki luo katsauksen tutkintoni taiteelliseen osioon, joka on rakentunut ranskalaisesta 1800–1900-lukujen urkumusiikista. Urkurina olen tässä hetkessä niin solistina, improvisoijana kuin säestäjänä. Valitut musiikit muodostavat liturgisesti yhtenäisen, mutta läsnäolijan vapaasti tulkittavan kokonaisuuden.
– Jeanne Demessieux: Les Eaux (Vedet), sarjasta Sept Méditations sur le Saint Esprit, osa II (Maa oli muodoton ja tyhjä, pimeys peitti kuilun, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä., 1. Mooseksen kirja)
– Olivier Messiaen: Les Mains de l’Abîme, kokoelmasta Livre d’Orgue (Syvyys antaa äänensä, kohottaa kätensä korkealle, Hab. 3:10 / 1938)
– Virsi 228: 2,4
2. Ihmiseksi tänne syntyi
kuningasten kuningas.
Itsensä nyt meille antaa
Jeesus, Herra laupias.
Taivaan leipää lapsillensa
murtaa Kaikkivaltias.
4. Kerubitkin siivillänsä
verhoavat kasvojaan,
Kristukselle lakkaamatta
huutavat he kiitostaan:
Halleluja, halleluja,
aamen, aamen ainiaan!
– Charles-Marie Widor: Cantilène, teoksesta Symphonie romane, op. 73, osa III. (Tiedämme: on Kristus noussut kuolleista todella. Victimae laudes paschali –sekvenssi). Veni Sancte Spiritus et emitte / Saavu Henki taivaasta -helluntain sekvenssi
Saavu, Henki, lähetä luoksemme nyt ylhäältä säde valon taivaisen.
urut: Saavu, isä köyhien, saavu, tuoja lahjojen, saavu valo sydänten.
Paras lohduttajamme, hellä vieras sielumme, virvoittaja suloinen.
urut: Lepo työssä raskaassa, lohduttaja itkussa, viilentäjä kuumuuden.
Valo kaikkein autuain, täytä sydän uskovain, valaise myös salainen.
urut: Ilman pyhää voimaasi ihminen jää tyhjäksi puuttuessa puhtauden.
Tahriintunut puhdista, kuivettunut kostuta, haavoitettu paranna.
urut: Kovettunut pehmitä, kylmentynyt nyt lämmitä, eksynyttä paimenna.
Anna uskollisille, sinuun turvautuville pyhät lahjat seitsemän.
urut: Anna uskon vahvistus, lähdön hetkeen lohdutus, riemu taivaan elämän. Aamen
– Jeanne Demessieux: Veni creator, op. 8
Oi Pyhä Henki, Herramme
elämän lähde, Luojamme
nyt täytä meidät armolla
ja voimallasi vahvista.)
Ohjelma Helsingin musiikkitalon Organo-salissa klo 13.15
Tarkastustilaisuuden avaus
Lectio praecursoria
Lausunnot tutkinnon opin- ja taidonnäytteestä
Keskustelu
Loppulausunto
Yleisön kysymykset
Tarkastustilaisuuden päätös
Kahvitarjoilu
Tutkinnon taiteellinen kokonaisuus
Tohtorintutkintoni taiteellisen osion ovat muodostaneet viisi jumalanpalvelusta viidessä eri kirkossa viisien erilaisten urkujen äärellä. Kaksi tilaisuuksista on olleet seurakuntien omia sunnuntaimessuja, yksi vesper eli iltarukous ja kaksi erikseen järjestettyjä iltamessuja. Tutkimuksen musiikillisena viitekehyksenä on ollut ranskalainen 1800–1900-lukujen urkumusiikki ja liturgisena viitekehyksenä on suomalainen evankelisluterilainen jumalanpalvelus. Jumalanpalvelusten lähtökohtana on siis ollut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon käytössä oleva kirkkokäsikirja sekä valittuihin kirkkovuoden pyhiin liittynyt ranskalainen urkumusiikki.
Ensimmäisen ja viidennen opin- ja taidonnäytetilaisuuden musiikki oli pääosin sävelletty 1930–1950-luvuilla, ajanjaksoon, johon kuuluvat myös toisen maailmansodan vuodet. Vesperissä, joka oli tutkinnon toinen tilaisuus, tavoitteenani oli luoda historiallinen katsaus ancien régimen aikaan, minkä vuoksi kokosin illan musiikin Ranskan barokin ajan urkuteoksista. Kolmannessa ja neljännessä tilaisuudessa musiikki oli sävelletty 1800–1900-luvun vaihteessa. Kolmannessa korostui urkujen yhteissoitannollinen rooli, kun taas neljännessä ja viidennessä tilaisuudessa messun pääteoksena olivat suuret urkuteokset – urkusinfonia ja urkusarja. Taiteellisen osion messuissa käytetyt virret ja messusävelmät olen sovittanut kunkin tilaisuuden soivaan maailmaan sopivaksi. Erityisesti kolmannessa ja viidennessä tilaisuudessa olen käyttänyt myös improvisaatiota välineenäni.
Kirkkovuoden kulussa ensimmäinen tilaisuus toteutettiin loppupuolella helluntaijaksoa, jonka pyhäpäivien evankeliumitekstien ”aiheina ovat Jeesuksen opetukset, elämä kristittynä Pyhän Hengen johdatuksessa ja kirkon todistus uskostaan”. Toisen ja viidennen tilaisuuden keskiössä oli helluntai, jolloin juhlitaan Pyhän Hengen saamista ja kristillisen kirkon syntymistä. Kolmas tilaisuus toteutettiin pääsiäistä edeltäneellä paastonajalla. Neljännen jumalanpalveluksen sisällöllinen teema rakentui pääsiäisen ympärille. Kaikissa tilaisuuksissa oli jaossa käsiohjelma, jossa oli yksityiskohtaisesti kerrottu tilaisuuden kulku sekä jumalanpalveluksen musiikki taustoineen ja mahdollisine teksteineen Raamatusta.
Taiteellisen osion opin- ja taidonnäytetilaisuuksien myötä urkuimprovisaation rooli osana urkuriuttani kasvoi merkittävästi. Löysin improvisaatiosta välineen luoda kokonaisuuksia jumalanpalveluksen musiikkiin. Innostuin niin kutsutuista musiikillisista sanoista eli erilaisista musiikillisista elementeistä, joita poimin solistisista urkuteoksista. Rakensin näistä sanoista improvisaatioitteni lähtökohtia niin virsien alkusoitoissa kuin messusävelmien säestyksissäkin, minkä kautta löysin luovuuden osana liturgista kontekstia.
Minulle on taiteellisen osion myötä noussut entistä tärkeämmäksi huomioida jumalanpalveluksen urkurina kyseinen tilanne, sisältö ja yhteisö, joiden parissa työskentelen. Konkreettisimmillaan se näyttäytyy muun muassa urkurin tavassa soittaa hengittävästi, mihin vaikuttavat soittimen hallinta, kyky kuunnella tilannetta, mikrotason rytmin käsittely sekä intuitio kirkkotilasta ja läsnä olevasta yhteisöstä. Hengittävä soitto on taito, johon muusikon tulee jatkuvasti kiinnittää huomiota.
Tutkielman tiivistelmä
Tutkielmani kuuluu Taideyliopiston Sibelius-Akatemian taiteelliseen tohtorintutkintoon kirkkomusiikin alalla. Tohtoritutkinnon aihe on ”Venez Esprit-Saint, et envoyez-nous du ciel un rayon de votre lumière – ranskalaisen liturgisen urkumusiikin soveltaminen suomalaisessa jumalanpalveluksessa”. Tutkinnon taiteellinen osio koostui vuosina 2017–2022 toteutetuista kahdesta seurakunnan päämessusta, kahdesta iltamessusta ja yhdestä vesperistä.
Tutkielman aiheena on urkurin suhde suomalaiseen evankelisluterilaiseen jumalanpalvelukseen. Lähestyn aihetta taiteellisen tutkimuksen keinoin. Tutkimusmenetelmäni on perustunut autoetnografiseen tutkimusotteeseen. Pääkysymyksenä on, minkälaisin eri tavoin urkuri on vuorovaikutuksessa jumalanpalveluksessa ja suhteessa jumalanpalvelukseen. Kysymykseen haen vastausta alakysymysten kautta. Miten minä urkurina ymmärrän suomalaisen evankelisluterilaisen jumalanpalveluksen? Mikä on suhteeni urkurina suomalaisen evankelisluterilaisen jumalanpalveluksen traditioon ja tähän aikaan? Mikä on roolieni kautta suhteeni jumalanpalveluksen yhteisöön ja tilanteeseen? Mikä on urkurina suhteeni jumalanpalveluksessa koettuun osallisuuden kokemukseen? Tutkimusmateriaalina ovat tutkimukseni taiteellisen osion jumalanpalvelusten omaa työskentelyäni kuvaavat tapausesimerkit sekä niissä käyttämäni ranskalainen 1800–1900-lukujen urkumusiikki.
Lähestyn tutkimusaihettani kolmesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin olen taiteilijalähtöisen sekä musiikinteologisen tutkimuksen välinein peilannut kolmea messun läpi kulkevaa niin kutsuttua säiettä pohtien, miten minä urkurina ymmärrän suomalaisen evankelisluterilaisen jumalanpalveluksen tässä ajassa. Toiseksi olen tapausesimerkeillä kuvannut, kuinka voin urkurina huomioida jumalanpalveluksen sisällön, yhteisön ja tilanteen solistin, rekisteröijän, säestäjän, sovittajan, improvisoijan ja työryhmän jäsenen roolien kautta. Kolmantena näkökulmana olen laajentanut vuorovaikutuksen käsitettä jumalanpalveluksessa dialogisuuden suuntaan eli avautumiseen toiselle ja toisen kokemukselle erityisesti taiteen välityksellä. Urkurina voin eri roolieni ja päätösteni myötä vahvistaa monimuotoista vuorovaikutusta jumalanpalveluksessa käyttämällä muun muassa improvisointia välineenäni. Erityisesti musiikillisiksi sanoiksi kutsumani toistettavat ja tunnistettavat musiikilliset elementit vahvistavat vuorovaikutusta jumalanpalveluksen musiikin suhteen. Vieraasta kirkkokunnasta ja kulttuurista lähtöisin olevan musiikin runsas käyttö jumalanpalveluksessa nähdään tässä tutkimuksessa luovana prosessina, jonka kokeminen osana yhteisöä voi vahvistaa osallisuuden kokemusta sattumanvaraisessa yhteisössä. Tutkimus laajentaa siten myös osallisuuden käsitteen merkitystä liturgisessa kontekstissa.
Tutkimus syventää suomalaista jumalanpalvelustutkimusta musiikin tekijän ja erityisesti urkurin kokemuksen ja kehollisuuden näkökulmasta. Se nostaa esille monitieteellisen jumalanpalvelustutkimuksen ja 2000-luvun aikana hiljaiseloon jääneen musiikinteologisen tutkimuksen merkityksen. Tutkielman runsaat kuvaukset urkumusiikin käytöstä viidessä erilaisessa jumalanpalveluksessa antavat kiinnostuneille myös näkökulmia musiikin rooleista sekä toteutuksesta liturgisessa ympäristössä.
Anna Pulli-Huomo
Anna Pulli-Huomo (s. 1977) on valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta sekä kirkkomusiikin että esittävän säveltaiteenkoulutusohjelmasta opettajinaan mm. Markku Hietaharju ja Pekka Suikkanen. Hän on täydentänyt opintojaan myös professori Christophe Mantoux’n ohjauksessa Strasbourgissa ja Pariisissa. Urkurina Pulli-Huomo on konsertoinut soolokonsertein Suomessa, Ruotsissa, Ranskassa, Saksassa, Puolassa sekä Itävallassa. Hän tekee säännöllisesti yhteistyötä monien kuorojen, laulajien ja instrumentalistien kanssa.
Anna Pulli-Huomo työskentelee musiikin ja moniammatillisen jumalanpalveluselämän kouluttajana Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikössä Kirkkohallituksessa. Hän on toiminut aikaisemmin kanttorina Espoonlahden seurakunnassa sekä johtavana kirkkomuusikkona Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa. Pulli-Huomon tohtoriopintoja on tukenut Suomen Kulttuurirahaston Kanneljärven Summien rahasto.
Lisätietoja
Anna Pulli-Huomo
anna.pulli-huomo@uniarts.fi