Tanssitaiteen merkitys ja vastaanotto sota-ajan viihteenä  

Aino Kukkosen hanke tuo uutta tietoa suomalaisen tanssin historiasta ja avaa tanssitaiteilijan työtä poikkeusoloissa.

Esittely

Aino Kukkonen selvittää post doc -tutkimushankkeessaan, millainen oli esittävän tanssin ja ammattitanssijoiden rooli Puolustusvoimien organisoimassa jatkosodan viihdytystoiminnassa.

Viihdytysohjelmaa sota-aikana esittivät teatteri-, elokuva-, ja musiikkitähdet, mutta myös suuri joukko ammattitanssijoita. Samaan aikaan Suomessa oli voimassa julkisten tanssitilaisuuksien järjestämiskielto, joka koski myös ravintoloita. Tavallisten ihmisten tanssiminen oli rikos, josta tuomittiin sakkoihin ja ihmisiä jopa ammuttiinkin tanssimisen takia. Tämä ristiriista on yksi hankkeen tutkimuskohteista.

Jatkosodan aikaista viihdytystoimintaa on tarkasteltu jonkin verran musiikin, teatterin, radion, elokuvan ja kirjallisuuden alueilla. Suomalaisen tanssin historiaa ei ole vielä kirjoitettu, ja sodan aikaista tanssikieltoa koskeva kirja (Tikka & Nevala, 2020) ei käsittele Puolustusvoimien organisoimia tanssiesityksiä ja kiertueita. Tutkimushankkeen kautta avautuu uusia näkökulmia viihdytystoiminnan motiiveihin ja keinoihin.

Tutkimushankkeessa kyseenalaistetaan eri alojen väliset hierarkiat ja rajat. Perinteisesti historiantutkimus on tarkastellut eri genrejä kuten balettia, modernia tanssia ja populaaritanssia erikseen, mutta käytännössä rajat ovat aina liikkuvia.

Tanssijatar Iris Salin kiertueella Uhtuan suunnalla vuonna 1942. SA-kuvan tietojen mukaan hän esitti asemiehille viihdytysohjelmassaan mustalaistanssin.
Tanssijatar Iris Salin kiertueella Uhtuan suunnalla vuonna 1942. SA-kuvan tietojen mukaan hän esitti asemiehille viihdytysohjelmassaan mustalaistanssin.

Ajankohta

09/2023-08/2025

Rahoittaja

Suomen Kulttuurirahasto

Yhteyshenkilöt

  • Aino Kukkonen

    Vieraileva tutkija, Tutkimusinstituutti, Tutkimus ja tohtorikoulutus
    aino.kukkonen@uniarts.fi