Taiteelliset työskentelytavat voivat rohkaista kuvittelemaan uusia näkökulmia tulevaisuuteen
Taide on oiva väline mahdollisten tulevaisuuksien kuvitteluun. Taiteen menetelmät tarjoavat elämyksiä, jotka voivat luoda emotionaalisia yhteyksiä kuviteltuihin tulevaisuuksiin, sanovat Taideyliopiston tutkijat Kai Lehikoinen ja Satu Tuittila.
Taide voi edistää tulevaisuuden ajattelua monin tavoin, kuten inspiroimalla vaihtoehtoisia tulevaisuuksia scifi-kirjojen ja -elokuvien kautta, kiteyttämällä tulevaisuuden skenaarioita taiteellisissa kuvituksissa ja esittämällä kysymyksiä, jotka haastavat käsityksemme tulevaisuudesta.
Monitieteisenä alana tulevaisuudentutkimus lainaa menetelmiä eri tieteenaloilta. Se kuitenkin usein sivuuttaa taiteen potentiaalin.
Taideyliopiston tutkijat Kai Lehikoinen ja Satu Tuittila ovat tutkineet, miten taiteellisia työskentelytapoja voidaan käyttää kuviteltujen tulevaisuuksien työpajoissa. Heidän tutkimuksensa pyrkii lisäämään ymmärrystä siitä, miten eri taiteen muodot voivat auttaa meitä hahmottamaan tulevaisuutta.
Tapaustutkimus kahdeksassa Euroopan maassa
Lehikoinen ja Tuittila tarkastelivat ja luokittelivat valittuja taiteen menetelmiä ja arvioivat niiden potentiaalia tulevaisuus-työpajoissa taidekorkeakoulutuksen kontekstissa. Menetelmiä kokeiltiin laajasti taidekorkeakouluissa ja yhdessä kesäkoulussa kahdeksassa Euroopan maassa.
Tutkijat luokittelivat taiteelliset työskentelytavat useisiin tyyppeihin, mukaan lukien visuaaliset, teknologiariippuvaiset, kerrontapohjaiset, ääni- ja musiikkipohjaiset, ruumiilliset, interaktiiviset ja esittävät sekä pelit.
”Jokainen kategorioista tarjoaa yksilöllisiä tapoja ilmaista ja tutkia tulevaisuuden skenaarioita. Ne tarjoavat myös monia muita etuja, kuten saavutettavuuden, sanattoman ilmaisun ja kyvyn luoda immersiivisiä kokemuksia”, sanoo yliopistotutkija Kai Lehikoinen Taideyliopistosta.
Tekoäly luovan toimijan roolissa
Monen menetelmän vahvuus on kyky ilmaista ideoita ja tunteita ilman sanoja, mikä edistää tulevaisuuskuvien kokonaisvaltaista ja mielikuvituksellista tarkastelua.
Tutkijat käyttävät esimerkkinä leikattuja kuvia, jotka on koottu sommitelmaksi. Ne toimivat visuaalisina metaforina jatkopohdintaa varten. Leikesommitelmat, lyhytelokuvat ja live-roolipelit yhdistävät visuaalisia, kuulonvaraisia ja tuntoaistin elementtejä ja rikastuttavat täten tulevaisuuden kuvantamisprosessia.
Live-roolipelit ja moniaistiset kävelyt erottuivat muista immersiivisyydellään. Ne tarjoavat osallistujille kokemuksellista oppimista ja syvällisempiä oivalluksia tulevaisuuskuvista.
Lisäksi ääni- ja musiikkipohjaiset menetelmät sekä mielikuvituksellinen aikamatkailu ovat erinomaisia luomaan affektiivisia yhteyksiä kuviteltuihin tulevaisuuksiin, herättämään tunteita ja tunnelmia.
Kirjoittajat huomauttavat, että tekoälypohjaisesta kuvanteosta puuttuu konkreettinen, fyysinen ja aistillinen vuorovaikutus materiaalien kanssa. Lisäksi se jättää suuren osan luovasta toiminnasta tekoälylle. Tekoälyä käyttävä henkilö säilyttää vain osan luovaa toimijuuttaan komentojen kautta, jolloin komentojen luovuus riippuu hänen taidoistaan.
Jotkut menetelmät, kuten yhteisöllinen tarinankerronta ja lautapelit, nojaavat voimakkaasti kieleen ja saattavat aiheuttaa haasteita muille kuin äidinkieltään puhuville. Toiset menetelmät, kuten live-roolipelit, voivat olla monimutkaisia, mikä saattaa edellyttää tukielementtejä osallistujan motivaation ylläpitämiseksi.
Taide monitahoisena käsitteenä
Tulevaisuuden taiteellisten visioiden tulkinta on monimutkainen prosessi, johon kieli, kulttuuri ja päättely vaikuttavat. Tutkijat kannattavat pohtivaa ja analyyttistä lähestymistapaa ja kehottavat välttämään subjektiivisia tulkintoja. Tutkimus korostaa taiteen menetelmien monipuolisuutta, joita voidaan käyttää tehokkaasti eri organisaatiokonteksteissa.
Lehikoinen ja Tuittila kuitenkin muistuttavat, että fasilitaattorien on huolellisesti punnittava kunkin menetelmän vahvuuksia ja haasteita valitessaan itselleen sopivinta. He huomauttavat myös, että käsitykset taiteellisesta arvosta voivat vaihdella osallistujien kesken, mikä voi vaikuttaa sitoutumiseen.
”On tärkeää tunnistaa, että taide on monitahoinen käsite. Taiteeseen perustuvan työn tulisi tulevaisuuden työpajoissa jatkua myös viestintänä, ideoiden tutkimisena ja emotionaalisena resonanssina”, Kai Lehikoinen sanoo.
Vertaisarvioitu artikkeli ”Arts-based approaches for futures workshops: Creating and interpreting artistic futures images” on julkaistu lehdessä Futures & Foresight Science.