Musiikkiterapia kehittää vuorovaikutusta
Musiikki kiinnostaa psykoterapeutteja hoitomuotona sen sanattoman vuorovaikutuksellisuuden vuoksi, sanoo Taideyliopiston dosentti Sami Alanne, joka kokosi musiikkiterapian historian, tutkimuksen ja menetelmät yksiin kansiin.
Musiikkiterapia on vakiintunut hoitomuoto, jonka juuret ovat 1900-luvun alun psykoanalyysitutkimuksissa. Omana alanaan se sai alkunsa 1940–50-luvulla Yhdysvalloissa. Sen menetelmät eivät ole ajan saatossa juuri muuttuneet, mutta uutta tietoa on saatu vastikään siitä, miten aivojen alueita voidaan ymmärtää psykologiassa ja terapiassa.
”Musiikki puhuttelee mieltä ja aivoja ja elää potilaan ja terapeutin välisessä suhteessa”, tiivistää musiikkiterapeutti, psykoanalyytikko ja tutkija Sami Alanne musiikin terapeuttisen vaikutuksen.
Musiikkiterapia voi auttaa esimerkiksi asiakkaita, joilla ei ole kielellisiä valmiuksia sanalliseen psykoterapiaan.
Sami Alanteen maaliskuussa 2023 ilmestynyt kirja ”The Theory and Practice of Psychodynamic Music Psychotherapy” on alansa englanninkielinen perusteos. Siihen sisältyvät uusimmat psykoanalyysiin, neuropsykiatriaan ja musiikkiin liittyvät kehityspsykologiset teoriat ja sovellukset.
Uudet tutkimustulokset vahvistavat Freudin teorioita
Alanteen teoksessa käydään läpi koko musiikkiterapian kehityskaari yli sadan vuoden takaa aina uusiin neurologisiin löydöksiin.
Uudet geeneihin ja aivoihin liittyvät tutkimustulokset sopivat Alanteen mukaan hyvin yhteen myös psykoanalyysin perustajan Sigmund Freudin teorioiden kanssa ja vahvistavat psykoanalyysin merkitystä.
Nykyisin niin psykoanalyysissä kuin musiikkipsykoterapiassa korostetaan asiakkaan ja terapeutin välistä suhdetta.
”Merkitykset eivät lähde vain analyytikosta vaan tiedostamattomasta syntyvät merkitykset syntyvät vuorovaikutuksessa. Tähän suuntaan on mennyt myös psykoanalyysi. Vuorovaikutus tässä ja nyt korostuu.”
Uusin aivotutkimus osoittaa, että musiikin alueella voidaan kehittää vuorovaikutusta ja että musiikki toimii monilla aivojen alueilla.
”Varhaislapsuuden kokemuksiin, kiintymystunteisiin ja varhaiseen vuorovaikutukseen liittyvät aivojen alueet aktivoituvat musiikin avulla.”
Musiikkiterapia sopii niin lapsille kuin vanhuksille
Alanteen teoksesta käy ilmi tutkimustiedon lisäksi myös, miten musiikkiterapiaa voi hyödyntää terapeutin työssä.
Tutkimuksen mukaan musiikkiterapia on tehokas apu esimerkiksi lapsiasiakkaille, joilla on vaikeita kehitys- tai käytösongelmia, koska musiikin aktiivinen tekeminen auttaa keskittymään. Lisäksi musiikki tai improvisaatio, johon ei liity taitovaatimuksia, on motivoivaa toimintaa, koska siinä on mahdollista onnistua.
Huume-, alkoholi- tai muista riippuvaisuuksista kärsiville addiktiosta tulee tapa käsitellä hankalia tunteita tai välttää tuntemasta niitä. Musiikki voi tarjota positiivisen tavan tunteiden käsittelyyn.
Aina musiikki ei ole vain terapeuttista. Se voi myös aiheuttaa pelkoa tai pakokauhua esimerkiksi pakolaisissa ja turvapaikanhakijoissa, Alanne kirjoittaa. Musiikkia saatetaan käyttää osana kidutusta tai vihollisen pelottelemiseksi sotatilanteessa. Jo natsi-Saksassa keskitysleirin vangeille soitettiin tauotta musiikkia osana heidän psykologista murtamistaan.
Kotimaastaan paenneiden kanssa työskennellessään terapeutin pitääkin olla kulttuurisesti sensitiivinen ja huomata, mikäli asiakkaan aiemmin positiivinen yhteys omaan kulttuuritaustaansa onkin muuttunut pelon vuoksi negatiiviseksi.
”Psykodynaamisen musiikkiterapian ytimessä on syvä inhimillinen ymmärrys ja eetos musiikista, ihmisestä ja kulttuurista sekä niiden välisestä suhteesta, joita ei voida pelkistää objektiiviseksi tutkimukseksi, algoritmeiksi ja tilastoiksi”, Alanne muistuttaa kirjan lopussa.