Mistä puhumme, kun puhumme musiikista

Pessi Parviainen pohtii väitöskirjassaan musiikki-sanan etymologiaa, historiaa ja kulttuurisia käytäntöjä, joihin se liitetään. Parviaisen taiteellinen tutkimus ”When nothing is called music: towards ecological composition” koostuu kirjallisesta tutkimuksesta ja elokuvallisesta tutkimuksesta ”Töölönlahti, a parable in landscape”.

Still-kuva Pessi Parviaisen väitöstutkimuksen taiteellisesta osiosta, joka on essee-elokuva nimeltä "Töölönlahti: a Parable in Landscape”. Kuvaaja Pessi Parviainen.

Pessi Parviainen (s. 1977) pohtii tutkimuksessaan, mihin lopulta tarvitsemme musiikin käsitettä, kun meillä on konkreettisia sanoja, kuten soitto ja laulu.

”Taidekäsityksemme ja tapamme sanallistaa taidetta muokkaavat ajatteluamme. Kreikkalainen muusaa tarkoittava sana, josta musiikki on johdettu, on alun perin uskonnollinen käsite. Sen sijaan muinaishepreassa, jolla Raamatun vanha testamentti kirjoitettiin, ei ole musiikki-sanaa. Muinaishepreassa on sen sijaan lukuisia konkreettisia sanoja, kuten soitto ja laulu, jotka eivät arvota äänen tuottamista. Emme voi poistaa kieleen liittyviä kulttuurisia ja käsitehistoriallisia merkityksiä, mutta voimme tulla niistä tietoisiksi”, Parviainen toteaa.

Hänen ajatteluunsa ovat vaikuttaneet merkittävästi sävelletyn teatterin tutkimus, kielifilosofia sekä kognitiivinen kielitiede, ennen muuta Lera Boroditsky, joka tunnetaan lingvistisen relativismin käsitteestä. Taiteilijana Parviaisella on monipuolinen tausta; hän on tehnyt taidetta kuvanveistosta musiikkiin ja teatteriin.

”Opiskelin kuvanveistoa Turun piirustuskoulussa ja innostuin soitinrakentamisesta. Olen aina soittanut bändeissä ja osallistunut performansseihin. Opiskelin poikkitaiteellisessa maisteriohjelmassa Simon Fraser Universityn nykytaiteen laitoksella Vancouverissa Kanadassa. Siellä osallistuin kokeellisen sävelletyn teatterin tekemiseen, joka poikkeaa musiikkiteatterin perinteestä.”

Parviaisen tutkimus syntyi Esittävien taiteiden tutkimuskeskuksessa (Tutke) Teatterikorkeakoulussa. Hän pohtii soittamista ja laulamista osana näyttämöesitystä tai osana esimerkiksi kaupunkitilaa.   

”Jos emme kutsuisi mitään musiikiksi, se vapauttaisi meidät käsitteen mukanaan tuomasta taakasta ja vapauttaisi luovuutemme. Käsitteet vaikuttavat ajatteluun ja tekemiseen. Kuka vain voi soittaa tai laulaa, eikä tarvitse olla muusikko tehdäkseen niin. Esitän tutkimuksessani, että taiteellista toimintaa koskeva diskurssi hyötyisi suuresti, jos siinä vältettäisiin dogmaattisten käsitteiden, kuten musiikin, käyttö.”

Parviainen uskoo, että taiteellinen tutkimus lisää ymmärrystä taiteentekemisestä yhdistämällä ei-kielellistä ja kielellistä tutkimusta.

”Taiteellista tutkimusta tarvitaan juuri silloin, kun taiteen tekemisessä on asioita, joille pitää löytää sanoja. Soitto ja laulu tapahtuvat ihmisten keskellä, osana yhteiskuntaa, eikä niiden pitäisi sulkeutua erilliseen, tehottomaan taiteen linnakkeeseensa. Monenlainen luovuus kuuluu osaksi yhteisöä ja yritysmaailmaa.”

Essee-elokuvassaan Töölönlahti, a parable in landscape Parviainen kuvaa esimerkiksi junan saapumista Helsingin rautatieasemalle veturinkuljettajan hytistä nähtynä ja kuultuna. Junan ääni toistuu myöhemmin, kun ylikulkusillalla soittava rumpali matkii ympäristön ääniä, kuten lumen narskuntaa ohikulkijoiden askelten alla ja sillan alta ajavan junan rytmiä. Elokuva koostuu muun muassa dokumentaarisista pätkistä erilaisista tapahtumista Töölönlahden rannalla ja niiden äänimaailmasta, vanhoista filminpätkistä, katuvilinästä ja erilaisten instrumenttien soittamisesta eri paikoissa Töölönlahden ympärillä.

”Elokuvassa neljä soittajaa suhtautuu Töölönlahden maisemaan omilla tavoillaan. Kun kirjoitan säveltämisen ekologiasta, tarkoitan soittamista ja laulamista esitysympäristö huomioiden, suhteessa siihen. Katutilassa tämä korostuu, kun äänimaisema on monipuolinen yhdistelmä ihmisen ja luonnon tuottamaa ääntä”, Parviainen kertoo.

Tutkimusta ovat rahoittaneet Koneen säätiö, Helsingin kaupunki, Risto Mäenpään säätiö, sekä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu.

Elokuvan voi katsoa Youtubesta.

Teksti: Päivi Brink

Pessi Parviaisen väitöstutkimus tarkastetaan julkisesti perjantaina 23. lokakuuta 2020 klo 12 Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Tilaisuus on englanninkielinen.