Risto Isomäen kolumni: Taiteilijan vastuu tulevaisuuden maailmassa
On mahdollista, että koko ihmislajin eloonjääminen riippuu taiteilijoista ja taiteesta, kirjoittaa tieteiskirjailija Risto Isomäki.
On ikuisuuskysymys, pitääkö taiteen ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin tai saako se tehdä niin. Minun mielestäni taidetta ei kannata tehdä, ellei työhön liity tiettyä intohimoa. Usein se tarkoittaa puhumista siitä, mitä taiteilija itse pitää tärkeänä. Suuri osa parhaasta taiteesta onkin aina noussut oman aikansa yhteiskunnallisista epäkohdista ja kamppailuista. Me vain emme näe menneiden aikakausien ajattomia ja kanonisoituja mestariteoksia poliittisina, koska emme osaa lukea sitä viitekehystä, johon ne ovat omana aikanaan sijoittuneet.
Olisi väärin asettaa taiteelle mitään maailmanparannusvelvoitteita. Taiteilijalla pitää olla sekä oikeus tuoda esille tärkeinä pitämiään asioita että oikeus olla tekemättä niin. Maailman kannalta olisi kuitenkin totta kai tärkeää, että ainakin osa taiteilijoista hahmottaisi maailman parantamisen tai pelastamisen osaksi omaa rooliaan. On jopa mahdollista, että koko lajimme eloonjääminen riippuu tästä.
Maailma on muuttunut yhä monimutkaisemmaksi samalla kun yhteiskuntien ja poliittisten päätöksentekojärjestelmien kyky käsitellä monimutkaista informaatiota on heikentynyt pelottavalla tavalla. Ellemme pysty käymään keskustelua suurimmista ongelmistamme, meille käy väistämättä huonosti, vaikka teoriassa meillä ei enää pitäisi olla mitään hätää – kaikkiin suurimpiin ongelmiimmehan on jo olemassa tekniset ratkaisut.
Me emme osaa reagoida sellaiseen, mitä emme emotionaalisella tasolla pidä todellisena. Jos annamme ilmastonmuutoksen päästä niin pitkälle, että Jäämeren pohjan klatraatit vapauttavat metaaninsa ilmakehään, seurauksena voi olla eräänlainen täystuho, tai ainakin totaalinen kaaos. Meidän on kuitenkin paljon helpompi pelätä kylällä nähtyä sutta, koska sen muodostama mikroskooppisen pieni uhka on ymmärrettävämpi kuin Jäämeren pohjalla eli käytännössä Marsissa sijaitsevat jäästä ja metaanista muodostuvat kerrostumat.
Taiteella voisi olla suuri ja ehkä jopa ratkaiseva merkitys näiden ihmiskunnan umpikujien avaamisessa. Taide voi luoda tilan, jossa keskusteluyhteys ja ihmisten välinen ymmärrys ovat mahdollisia. Se voi myös auttaa meitä kuvittelemaan, mitä nykyisestä arkitodellisuudestamme hyvin kaukana olevat uhkakuvat saattaisivat toteutuessaan käytännössä tarkoittaa. Toisin sanoen taide voi olla viimeinen toivomme.
Risto Isomäki
Taideyliopiston vuosikertomuksessa julkaistu kolumni perustuu juhlapuheeseen, jonka Risto Isomäki piti Taideyliopiston lukuvuoden avajaisissa 5.9.2018.