Perttu Pölösen kolumni: Historian paras aika olla taiteilija
”Paras tapa ruokkia luovuuttaan on ympäröidä itsensä mahdollisimman eri tavoin ajattelevilla ihmisillä”, kirjoittaa säveltäjä, yrittäjä ja keksijä Perttu Pölönen.
Jos kappaleeni soi radiossa, saan enemmän kuunteluita kuin Mozart koko elämänsä aikana. Voin ladata YouTubeen konserttitallenteen ja myydä keikkoja toiselle puolelle maailmaa. Vertailun vuoksi: konsertoidakseen naapurimaan hovissa Mozartin piti matkustaa viikkotolkulla hevoskärryssä. Tavoitan sosiaalisen median kautta enemmän ihmisiä kuin yksikään taiteilija historiassa, vaikka hänellä olisi ollut maan suurimmat painokoneet ja lehdet puolellaan. Olisihan Mozartillakin varmasti ollut faneja muilla mantereilla, mutta minkäs mahtoi.
Jos Mozart olisi syntynyt 1900-luvun loppupuolella, olisi hän nyt todennäköisesti Hollywoodissa säveltämässä elokuvamusiikkia ja hänellä olisi nettisivut. Elämme mahdollisuuksien renessanssia, jossa digitaaliset työkalut ovat avanneet taiteilijoille uuden maailman samalla kun yleisö on kasvanut tuhansista miljooniin. Tiedonsaanti, yhteistyö, julkaiseminen, mainostaminen ja esimerkiksi aktivismi ovat uskomattomia etuoikeuksia, joita varten edellisten sukupolvien piti tehdä paljon enemmän työtä.
Taiteilijoilla on tänään mahdollisuus olla monipuolisempia kuin koskaan ennen. Olen itse koulutukseltani säveltäjä, mutta olen perustanut tähän mennessä kolme yritystä ja opiskellut eksponentiaalisia teknologioita Piilaaksossa NASAn tutkimuskeskuksessa. En ole ammentanut mistään niin paljon ideoita taiteeseeni kuin teknologiasta, tieteestä ja yritysmaailmasta. Työskentely koodarien, juristien, yrittäjien ja opettajien kanssa on opettanut minulle yhden asian myös taiteen tekemisestä. Jos olen jumissa, se johtuu siitä, että ympärilläni on liikaa samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Eteenpäin pääsen, kun saan impulsseja erilaisilta ihmisiltä. Uskon, että luovuus on oman sielun kasvattamista jakamalla sitä muille.
Meillä 2010-luvun taiteilijoilla on ennennäkemättömät mahdollisuudet luoda moni- puolinen ja kiinnostava ura taiteilijana, jos avaamme itsemme sellaisillekin aloille, joiden emme koe liittyvän taiteeseen – esimerkiksi yritysmaailmalle.
Taiteilijan työhön liittyy ajatus, että taide on kutsumus ja vaatii tekijältään täyden omistautumisen. Rivien välistä on saattanut lukea, että aikaa ei jää muuhun. Itse kuitenkin uskon, että epämukavuusalueelle astuminen on taiteen uudistumisen edellytys. Jos taiteilija ei kykene tutkimaan jotain sellaista, mitä kohtaan hänellä on negatiivisia tunteita, hänen kehittymisensä on jo aikaa sitten pysähtynyt.
Emme saa menettää uteliaisuuttamme ja rohkeuttamme ylittää rajoja, sillä nyt siihen on paremmat mahdollisuudet kuin koskaan ennen. Jos syntyisit uudestaan, mihin vuoteen haluaisit syntyä? Mieti tarkkaan.
Perttu Pölönen
Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta valmistunut säveltäjä, yrittäjä ja keksijä.
Teksti on julkaistu alun perin Taideyliopiston vuosikertomuksessa.