Mikko Pelttarin kolumni: Älä toivo taiteelta pelastusta
Ilmastokriisi muuttaa ”kaiken” ja haastaa siksi ajattelumme rajat. Siihen, mihin tiede ei osannut vastata, tietokirjailija Mikko Pelttari huomasi etsivänsä vastausta taiteesta.
”Ei ole totta”, sanottiin ennen, kun vastustettiin ilmastopolitiikkaa. Ympäristötutkijat sitten vetosivat mittauksiin ja fysiikan lakeihin.
Nyt ilmiö tunnetaan kyllin hyvin. Ilmaston lämpenemisen syy on yhteiskuntien aineenvaihdunta. Silti vain lämpenee, koska faktapuhe ei lopeta hiilen ja öljyn polttamista.
Pohdin näitä, kun kirjoitin taannoin kirjaa ilmastolukutaidosta. Kirjan pääajatus on, että yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ymmärrys on vähintään yhtä tärkeätä ilmastokriisin ratkaisemiseksi kuin luonnontiede on sen selittämiseksi. Ei kuitenkaan samalla tavalla tärkeätä, vaan tuo tärkeys on sotkuisempaa.
Kaipaan usein johdatusta tässä hetteikössä. Esimerkiksi kirjailija Margaret Atwoodin kirkkaan kiteytyksen kaltaista: ”Se ei ole ilmastonmuutos, se on kaikenmuutos.” Joko kaikki muuttuu romahtaen, tai omaehtoisesti – niin, että eletään ihan toisin.
Mutta miten muutetaan ”kaikki”? Millainen on maailma, joka ei lämpene ja jossa haluaa elää? Pitäisi saada vastauksia. Jos tiede ei utuisiin kysymyksiin vastaa, ehkä taide sitten, huomaan ajattelevani.
Tuntuisi falskilta olettaa, että taide pelastaa maailman. Silti toivon taiteelta paljon, vaikken ihan ymmärrä miksi. Siksi kysyin apua heiltä, jotka ymmärtävät taidetta paremmin.
Mietin, että ehkä korostaessani taiteen tärkeyttä vähättelen sitä, mitä taide on. Mitä taiteen merkityksestä jää yleensä näkymättömiin? Taiteilija Henna Lainisen mukaan taiteen tärkeys näkyy, kun kurkotetaan johonkin, josta saa hankalasti otetta.
”Eräs taiteen merkitys ympäristökriisissä voisikin olla vasta syntymässä olevien kokemusten sanoittaminen, jotta kokemuksesta tulee tunnistettua ja jaettua”, Laininen sanoo.
Laininen tietää, mistä puhuu, sillä hänen teoksissaan on esimerkiksi yhteistoimin sanoitettu ilmastotunteita, toteutettu aktivismia ja kuviteltu ylisukupolvista ja kestävää kulttuuria.
Aivan! Ilmastokriisiä eletään nyt, vaikka ajattelemme fossiiliajan ehdoin. Ymmärrän, että taiteen menetelmillä tästä murroksesta voi saada kiinni.
Silti hurskaimmat toiveeni suuntautuvat kauas tulevaan. Voisiko taide johtaa tietä, jos mikään muu siihen ei pysty? Kirjoittamisen vierailijaprofessori Antti Salminen Taideyliopistosta tunnistaa, että kirjalliselta fiktiolta tosiaan haikaillaan eettisiä tulevaisuuskuvia. Ajatellaan, että mielikuvituksen avulla voisi valmistautua tuntemattomaan.
”Kirjallisuus ja taide sinänsä pystyy harvoin olemaan mikään kulttuurinen syvävirta, josta ammennetaan oraakkelimaista viisautta”, Salminen pohtii.
Taide ei ole siis kuin joku teknologia, joka vaikuttaa kulttuuriseen todellisuuteen. Silti Salminen muistuttaa hyödyttämättömän ja nykyisyyttä vastaan kulkevan taiteen tärkeydestä, kielen avulla kun harjoitellaan mahdotonta:
”Ajatella sitä, mitä ei osata ajatella, kokea kauneutta siellä, missä sitä ainakaan ei vaikuta olevan, sanoa se, mikä on ilmaisematonta”, Salminen listaa.
Nyt minusta tuntuu, että lähestytään omaa sanoittamatonta kokemustani. Esimerkiksi syitä, joiden vuoksi viehätyn taiteesta, joka hapuilee ei-inhimillisen kokemuksen alueelle – se tuntuu näyttävän, mistä esimerkiksi ekologisessa maailmankuvassa on kyse: kaikki elämä on rinnakkaiseloa.
Miksi juuri taide tuottaa noin voimakkaita ajatuksia? Rinnakkaiseloa teoksissaan tutkinut Terike Haapoja vastaa epäröiviin kysymyksiini, että taide ei ole ensi sijassa teoksia, vaan ajattelun ulkoistamista päämme ulkopuolelle.
”Taidetta pulppuaa osana tietoisuuden luontaista toimintaa. Taide on välttämätöntä kaiken ajattelun, myös ympäristökysymyksen ajattelun osana”, Haapoja sanoo.
Haapojan mukaan taide on erilaista ajattelua kuin kielellinen ajattelu, ja se mahdollistaa myös erilaisen reflektion. Ei tarvitse siis kantaa huolta siitä, täyttääkö taide tehtävänsä – tai taiteen tutkimus ja kritiikki sen paremmin.
Jatkossa yritän olla toivomatta taiteelta pelastusta, koska ajatus on vähän höpsö. Muistan vain, ettei ole ajattelua ilman taidetta.
Teksti: Mikko Pelttari
Kuva: Konsta Leppänen
Kirjoittaja on ilmastolukutaitoa tutkiva tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Anna palautetta!
Oletko Taideyliopiston uutiskirjeen tilaaja? Anna palautetta uutiskirjeestä tällä lomakkeella. Jos et ole vielä tilaaja, voit tilata uutiskirjeen täällä.