”Taidepedagogiikan tehtävä on tehdä yhteiskunnasta tasa-arvoisempi”
Teatteri- ja tanssipedagogiikan opetusharjoittelujakso herättelee opiskelijoita pohtimaan kasvatusfilosofiaansa. Riikka Kasper ja Maria Myllykangas suorittivat harjoittelun haavoittuvassa asemassa olevien nuorten parissa Vamos Helsingillä.
Kuinka taidepedagogiset menetelmät voisivat auttaa nuoria tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja lisäämään elämänhallinnan tunnetta? Tätä kysymystä teatteripedagogiikan opiskelijat Riikka Kasper ja Maria Myllykangas ovat tänä keväänä päässeet tutkimaan käytännössä.
Kasper ja Myllykangas suorittivat opintoihinsa kuuluvan opetusharjoittelun Vamos-toiminnassa. Vamos on Diakonissalaitoksen palvelu, jossa valmennetaan työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia, 16–29-vuotiaita nuoria, joilla on haasteita esimerkiksi arjessa pärjäämisen tai mielenterveyden kanssa.
Kasperin ja Myllykankaan harjoittelujakso on osa Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tanssi- ja teatteripedagogiikan maisteriohjelmien laajempaa opetusharjoittelukokonaisuutta. Sen tavoitteena on lisätä lasten ja nuorten mahdollisuuksia tasa-arvoiseen taidekasvatukseen.
”Tutkimusten mukaan taidetta harrastavat lapset tulevat mukaan vaurailta alueilta ja ylemmistä yhteiskuntaluokista. Halusimme suunnata opetusharjoittelun nuorille, jotka eivät muuten välttämättä ole kosketuksissa esittävän taiteen ja sen opetuksen kanssa”, kertoo lehtori Riku Saastamoinen, joka toimii teatteripedagogiikan ohjelman johtajana ja Teatterikorkeakoulun varadekaanina.
Saastamoinen peräänkuuluttaa lapsille ja nuorille tilaisuuksia matalan kynnyksen kokeiluihin, joissa pääsee tutustumaan taideharrastukseen. Eikä riitä, että tarjolla on vain mahdollisuuksia, joihin vanhempien pitää osata etsiä tietoa ja ilmoittaa lapsensa. Silloin tasa-arvoiset mahdollisuudet eivät toteudu. Taidekasvatuksen pitää mennä sinne, missä lapset ja nuoret ovat.
Pedagogiikkaohjelmien opetusharjoittelujakso toteutti tätä filosofiaa pienessä mittakaavassa. Vamos Helsingin lisäksi opiskelijoita työskenteli tänä keväänä Tyttöjen ja Poikien taloissa sekä yhdessä Harrastajateatteriliiton kanssa toteutetussa Kiertokoulussa, joka vie viikonlopun mittaisia teatterikursseja paikkakunnille, joilla vakituista nuorisoteatteritoimintaa ei ole. Kevään aikana toteutettiin myös usean eri koulutusohjelman yhteinen kurssi neljässä itähelsinkiläisessä yläkoulussa.
Työkaluja arkeen ja itsetuntemukseen
Päivät alkavat Vamos Helsingissä tutulla kaavalla: yhteinen aamupalahetki, aamujumppa, päivän kysymys. Sitten siirrytään opiskelijoiden suunnittelemaan ohjelmaan. Kasper ja Myllykangas ovat järjestäneet nuorille monipuolisesti erilaisia taidelähtöisiä harjoituksia.
”Olemme esimerkiksi työstäneet erilaisia materiaaleja asetelmien ja sommitelmien muodossa ja tehneet luovan kirjoittamisen harjoituksia. Joka kerralla työstämme nuorten kanssa myös heidän yhteistä kuvataidejulistettaan. Teatterin puolelta olemme tehneet erilaisia kehollisia ja liikkeellisiä harjoituksia. Teatteri-termin käyttöä olemme tietoisesti rajoittaneet, sillä se saattaa olla sanana latautunut ja herättää mielikuvia esiintymisestä ja spottivaloista”, kertoo Kasper.
Opiskelijat ovat ohjanneet ryhmää, jossa tavoitteena on auttaa osallistujia löytämään elämäänsä arjen rytmi ja rutiinit.
”Toiminnan tavoitteena on itsetunnon, omanarvontunnon ja omien vahvuuksien tunnistaminen ja vahvistaminen. Laajempana tavoitteena on, että nuoret löytäisivät opiskelu- tai työpaikan”, kertoo Myllykangas.
Taidepedagogiikka tarjoaa nuorille mahdollisuuden tarkastella itseään ja maailmaa uusista näkökulmista. Intuitiivinen, luova työskentely auttaa löytämään omia kiinnostuksen kohteita turvallisessa ilmapiirissä. Jokainen saa osallistua omien voimavarojensa mukaan – joskus riittää vain se, että on läsnä.
Vamoksen toiminnassa mukana olevat nuoret ovat lähteneet taidelähtöisiin harjoituksiin mielellään mukaan. Kehotietoisuuteen ja maadoittumiseen liittyviä harjoituksia he kertovat ottaneensa käyttöön myös vapaa-ajallaan.
Pedagoginen ajattelu käytännön testissä
Työharjoittelukokonaisuuden taustalla on Teatterikorkeakoulun pedagogiikkakoulutusten vahva dialogipedagoginen vire: Saastamoisen mielestä pedagogiikan yksi tehtävä on tehdä yhteiskunnasta tasa-arvoisempi ja korjata sen epäkohtia. Taideopettajuus ymmärretään yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuutena.
Opetusharjoittelujakso, siihen liittyvä reflektointi ja alan kirjallisuuteen tutustuminen herättelevät opiskelijoita pohtimaan omaa kasvatusfilosofiaansa.
”Monien opiskelijoiden ajatukset opettajuudesta muuttuvat ja laajentuvat ensimmäisen opintovuoden aikana. He alkavat nähdä toimintansa opettamisen lisäksi yhä enemmän koollekutsumisena ja mahdollistamisena. Opetusharjoittelussa muutoksessa oleva pedagoginen ajattelu pääsee käytännön testaukseen”, Saastamoinen kertoo.
Teatteri- ja tanssipedagogiikan ohjelmista valmistuvat maisterit työllistyvät hyvin monenlaisiin paikkoihin. Heitä työskentelee opettajina niin kouluissa, taiteen perusopetusta toteuttavissa organisaatioissa kuin vapaan sivistystyön, kuten kansan- ja työväenopistojen piirissä. Osa työskentelee vapaina taiteilijoina, osa esimerkiksi järjestökentällä tai taidealan hallintotehtävissä. Siksi koulutuksen tärkein tavoite on kestävän taidepedagogisen näkemyksen muodostuminen, joka antaa opiskelijoille valmiudet toimia yhteiskunnallisessa roolissa taiteen ja pedagogiikan kehittäjinä.
Kasperille ja Myllykankaalle harjoittelu Vamos Helsingillä onkin ollut merkityksellinen kokemus. He ovat nähneet läheltä, miten taidelähtöinen työskentely voi tukea nuoria eteenpäin omalla polullaan.
”Taide on ihan oma kielensä, jolla voi tukea sitä, että jokainen pääsee kohti omia toiveita ja haaveita”, he sanovat.