Saari 2020 -taidetapahtuman pääosassa on Kuninkaansaaren luonto

Kuninkaansaaressa tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestettävä Taideyliopiston opiskelijoiden töitä esittelevä Saari 2020 oli kaatua koronakevääseen. Niin ei käynyt, ja elo-syyskuussa yleisö pääsee saaren luonnon lisäksi nauttimaan myös Taideyliopiston opiskelijoiden taiteesta.

Saari 2020 -projektin henkilöitä katsomassa Kuninkaansaaren maastoa. Taustalla saaren rantaviivaa.
Taideyliopiston Saari2020-työryhmäläiset suunnittelevat Kuvataideakatemian opiskelijoiden elokuussa avautuvan Island of Relations -näyttelyn teosten paikkoja Kuninkaansaaressa. Takana vasemmalla näkyy Pukinsaari, oikealla levittäytyvät Vallisaaren rannat. Kuva: Silja Ylitalo

Aallot pärskivät ikkunoihin, kun JT-Linen yhteysalus seilaa Kauppatorin Kolera-altaalta kohti Vallisaarta. Ensin pysähdytään Suomenlinnassa, sitten Lonnassa, ja kahdenkymmenen minuutin kuluttua ollaan jo perillä Vallisaaressa.

Päämääränä on Vallisaaren vieressä sijaitseva Kuninkaansaari, missä Taideyliopiston työryhmän on määrä katsastaa paikkoja elokuussa alkavaa Saari 2020 -taidetapahtumaa varten. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestettävään kokonaisuuteen kuuluu muun muassa Taideyliopiston opiskelijoiden kuvataidenäyttely, esitystaidefestivaali ja muita esityksiä, luentoja, keskusteluja ja äänitaidetta.

Saari 2020 oli alun perin tarkoitus järjestää Vallisaareen täksi kesäksi suunnitellun kansainvälisen kuvataidetapahtuman Helsinki Biennaalin yhteydessä, joka koronan vuoksi kuitenkin peruuntui. Myös Saari 2020:n toteutuminen oli vielä keväällä epävarmaa, kun esimerkiksi lauttayhteyksien avautumisesta ei ollut tietoa.

Nyt yhteysalukset kulkevat taas. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tuottajapalveluiden päällikön Nina Nummisen mukaan monitaiteinen ja luonnonläheinen tapahtuma sopii poikkeusoloihinkin.

”Meillä ei alun perinkään ollut mitään satojen ihmisten kävijätavoitetta, vaan suunnitteilla on paikkasensitiivinen tapahtuma rajatulle osallistujamäärälle. Täällä voidaan pitää etäisyyksiä ja esimerkiksi lauttaliikenteessä huomioidaan turvaohjeet. Näen että tämä on turvallinen tapa kokea asioita yhteisöllisesti”, Numminen sanoo.

Isojen yleisömassojen houkuttelun sijaan lähtökohtana on ollut oppiminen ja tutkiminen.

”Tottakai haluamme myös avata yleisölle Taideyliopiston opiskelijoiden ajattelua ja näyttää mitä he tekevät.”

Räjähteitä luonnonsuojelualueella

Vallisaaren lauttalaiturilta on muutaman sadan metrin kävelymatka Kuninkaansaareen. Saaret yhdistää toisiinsa kapea keinokannas. Alun perin sen tilalla olivat vaijeriköydet, joiden tarkoitus oli estää alusten kulku saarten välistä, kertoo Metsähallituksen rannikon luontopalvelujen asiakaspäällikkö Pekka Koponen.

Vallisaari ja Kuninkaansaari ovat vanhoja linnoitussaaria ja ne ovat olleet osa Suomenlahden puolustusta ensin Ruotsin, sitten Venäjän vallan ja myöhemmin itsenäisen Suomen aikana. Saarilla on muun muassa varastoitu ammuksia ja räjähteitä ja huollettu aseita.

Puolustusvoimat lähti alueelta vuonna 1996, ja yleisölle saaret avattiin kymmenen vuotta myöhemmin. Vuonna 2017 alkoi aluetta hallinnoivan Metsähallituksen ja Taideyliopiston yhteistyö, jonka tarkoituksena on saarten elävöittäminen ja kulttuurimatkailun kehittäminen.

”Perusretkeilyn lisäksi meille on tärkeää kulttuurin ja luonnon yhdistäminen”, Koponen sanoo.

Saarten pinta-alasta valtaosa on luonnonsuojelualuetta, mikä asettaa omat ehtonsa Saari 2020 -tapahtumalle. Maan alla saattaa olla myös räjähteitä vuonna 1937 sattuneen tuhoisan ammusvaraston räjähdyksen jäljiltä, minkä vuoksi maahan ei esimerkiksi saa lyödä tolppia tai muita tukirakenteita yli kahdenkymmenen sentin syvyyteen.

”Tapahtuman lähtökohtana on saaren ekologian huomioiminen: miten toimia vastuullisesti ja ympäristön ehdoilla, eikä niin että vain tuotaisiin tänne valmiit rakenteet mantereelta. Tapahtuman suunnittelua määrittää saaren oma ekologinen rakenne”, Numminen sanoo.

Ainoat ohjelmiston osat, jotka eivät rakennu suoraan paikan päälle, ovat Taideyliopiston opiskelijoiden ja alumnien esitykset The Thing ja Pimeässä olemisesta, joita on esitetty aiemmin myös muualla. Nekin mukautetaan sopimaan saaren ympäristöön, Numminen sanoo.

Taidetta ladossa, pihalla ja bunkkereissa

Rantavedessä ui joutsen poikasineen, hiekkatiellä taapertaa hanhiperhe. Saniaiset rehottavat ja orvokit, metsämansikat ja niittykukat kukkivat. Alkukesän vehreydessä Kuninkaansaari on viidakkomaisen runsas ja rehevä.

”Tähän pitää varmaan laittaa kiikarit”, Ulrika Ferm pohtii.

Kuvataideakatemian taiteen esittämiskäytäntöjen professori Anna-Kaisa Rastenberger ja opettaja Ulrika Ferm miettivät kuvataideopiskelijoiden Island of Relations -näyttelyn teosten sijoittelua. Niiden pitää olla helposti yleisön nähtävillä ja saavutettavissa niin, ettei luonnonsuojelualueelle muodostu jo olemassa olevien reittien lisäksi uusia polkuja.

Island of Relations -näyttely on avoinna yleisölle koko Saari 2020 -tapahtuman ajan, ja mukana on muun muassa installaatioita, ääni- ja videoteoksia sekä performansseja.

Syyskuun puolivälissä ohjelmistossa on Teatterikorkeakoulun Live Art and Performance Studies -maisteriohjelman opiskelijoiden kansainvälinen Lapsody-festivaali, jota suunnittelee ohjelman professori Tero Nauha.

Esitysten päänäyttämönä toimii saaren laella, pienen ruohikkoisen aukion reunalla sijaitseva iso latomainen rakennus, joka on samalla Saari 2020 -tapahtuman keskus. Aukiota reunustavat kasvillisuuden osittain jo valtaamat rapistuneet bunkkerit, joiden jykevät ovat jääneet auki. Niidenkin sisälle on tulossa taidetta.

Ihmisen vaikutus ympäristöön

Puitteet Kuninkaansaarella ovat varsin karut – tai ihanan luonnonmukaiset, näkökulmasta riippuen.

Juomavesi pitää kantaa Vallisaaresta eikä sähköverkkoa ole. Kuivakäymälöitä kuitenkin löytyy, ja sähkö, jota tarvitaan esimerkiksi videoteoksiin, valaistukseen ja esitystaidefestivaalin tarpeisiin, on tarkoitus tuottaa paikanpäällä keksijä Janne Käpylehdon alueelle rakentamilla aurinkopaneeleilla.

Kuninkaansaari on erikoinen yhdistelmä koskematonta luontoa ja ihmisen vaikutusta, pohtii Teatterikorkeakoulun esittävien taiteiden lehtori Aune Kallinen. Hän on tulossa opiskelijoidensa ja Kuvataideakatemian opettajan Jaana Kokon kanssa saarelle telttailemaan osana heidän yhdessä vetämäänsä poikkitaiteellista Ruumiit ja muut elävät -kurssia.

”Pyrimme suhtautumaan vakavasti siihen, että täällä erilaiset ekosysteemit ja ei-inhimilliset olennot ovat saaneet rauhassa elellä. Samalla paikka on ihmisen jäljen läpäisemä: on rakennusten raunioita, kaupunki lähellä ja Santahaminasta kuuluvat pamahdukset.”

Kallisen mukaan ihmisen roolia ja vaikutusta ympäristöön yleensä pitäisi radikaalisti pienentää.

”Se ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi hävittää itsensä kuvasta kokonaan tai olla tekemättä taidetta. Taiteellinen toiminta on välttämätön osa ihmisenä olemista, mutta se voi perustua toisenlaisille, uudelleen arvioitaville arvostuksille kuin aikaisemmin”, Kallinen sanoo.

Teksti: Silja Ylitalo

Saari 2020 -ohjelman avajaisia vietetään 20.8. ja ohjelma jatkuu syyskuun loppuun asti.