Opiskelijoiden arjessa taloudelliset huolet painavat, mutta innostus taiteeseen elää vahvana
Monelle taiteesta kiinnostuneelle nuorelle taideopinnot edustavat unelmien täyttymystä. Millaista se siis on, kun Taideyliopiston pääsykokeista on selvitty ja opinnot ovat jokapäiväistä arkea? Haastattelimme kolmea opiskelijaamme kaikista kolmesta Taideyliopiston akatemiasta, ja kysyimme heidän arjestaan ja suhteestaan taiteen tekemiseen.
Petteri Lassila aloitti maisteriopinnot Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa syksyllä 2023. Hän on jo aikaisemmin opiskellut näyttelemistä Los Angelesissa, ja kokee palon taiteeseen olevan edelleen läsnä joka päivä.
”Jokaisesta kurssista saan jotakin irti. Innostus taiteen tekemistä kohtaan voi muuttaa muotoaan, mutta uskon, että lapsenomainen uteliaisuus on arvokasta tässä työssä. Eri taidemuotojen seuraaminen inspiroi omaa taiteentekemistäni”, hän kertoo.
Klassista harmonikansoittoa ja kamarimusiikkia Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Viivi Tigerstedt valmistuu ensi keväänä maisteriksi, ja hän odottaa uteliaana työelämään siirtymistä. Taideopinnot voivat olla hyvin intensiivisiä, mikä voi sekä kasvattaa että hillitä intoa omaa työtä kohtaan. Tigerstedt on innostunut taiteenalastaan erityisesti silloin, kun hänellä on hyvä flow päällä, eikä hän ole liian kuormittunut.
(Juttu jatkuu linkin alapuolella.)
”Musiikki on aina ollut minulle elämää suurempi asia. On palkitsevaa tehdä kovasti töitä ja oppia paljon lyhyessä ajassa. Jos työtä on liikaa, se muuttuu kuitenkin pakoksi. En jää odottamaan inspiraatiota, sillä instrumentin hallintaa on harjoiteltava monta tuntia päivittäin rutiininomaisesti”, Tigerstedt sanoo.
Opintojen alkuvaiheessa omaa ilmaisutapaa voi vielä hakea. Taideyliopiston Kuvataideakatemian opiskelija Anastasia Lapteva aloitti opintonsa kolme vuotta sitten suoraan lukion jälkeen, ja hän kokeilee edelleen erilaisia kuvataiteen muotoja. Lapteva on kotoisin Venäjältä, Pietarista, ja hän on asunut Suomessa 16-vuotiaasta alkaen. Tällä hetkellä hän opiskelee taidegrafiikan puolella ja pohtii mahdollisuuksia tutkia keinoälyä taiteessa. Lapteva saa pian alemman korkeakoulututkinnon valmiiksi, ja hän haluaisi jatkaa maisteriksi asti.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
”Äitini on taiteilija, ja olen aina ollut kiinnostunut taiteesta ja muotoilusta. Opintoni ovat syventäneet taideteoreettista ajatteluani. En haluaisi valita vain yhtä taidemuotoa, vaikka se olisikin ehkä kaupallisesti järkevää. Taiteidenvälisyys kiinnostaa minua, ja mahdollisuus kokeilla erilaisia tekniikoita on ollut tärkeää”, Lapteva pohtii.
Intensiivinen opiskelu haastaa ajankäyttöä
Petteri Lassila alkoi näytellä lukioaikana Helsingissä ja pääsi koulun jälkeen tekemään joitakin puoliammattilaistöitä.
”Osallistuin vuonna 2017 kiinnostavalle näyttelijäntyön kesäkurssille Los Angelesissa, ja se osoittautui käänteentekeväksi kokemukseksi minulle. Pääsin opiskelemaan ja viivyin Yhdysvalloissa noin viisi vuotta. Opintojen jälkeen hain Taideyliopiston näyttelijäntyön maisteriohjelmaan, koska halusin syventää taiteilijaidentiteettiäni ja opiskella ja näytellä äidinkielelläni”, Lassila kertoo.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Opiskelu Taideyliopistossa on ollut hyvin erilaista kuin Yhdysvalloissa, ja Lassila on ollut todella tyytyväinen opintoihinsa.
”Saamme valita kurssimme vapaasti eikä kursseista anneta arvosanoja, vaan opiskelu on tutkivaa ja etsivää. Toisaalta opinnot ovat todella intensiivisiä. Minulla ei ole perhettä, mutta voisi olla vaikeaa sovittaa perhe-elämää yhteen näiden aikaa ja keskittymistä vaativien opintojen kanssa. On inspiroivaa työskennellä saman henkisten taiteilijoiden kanssa, ja luotan entistä enemmän omaan prosessiini”, Lassila sanoo.
Toimeentulo huolestuttaa
Syksyn tapaus Teatterikorkeakoulussa oli Taideyliopiston valtaus opiskelijoiden vastatoimena hallituksen leikkauksia vastaan, jotka kohdistuivat opiskelijoiden toimeentuloon.
”Toimeentulo on ollut iso huolenaihe opiskelijoiden keskuudessa. Opiskelumme on vaativaa, ja rahanpuute tuo lisähuolia”, Lassila toteaa.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Viivi Tigerstedt on Taideyliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja, ja hän on huolissaan opiskelijoiden väsymisestä. Kyselyjen mukaan Taideyliopiston opiskelijat ovat erittäin kuormittuneita.
”Itselläni kurssien ja itsenäisen harjoittelun väliin jää kyllä vapaa-aikaa, mutta sen ajankohta vaihtelee. On vaikea suunnitella muuta elämää. Opintotuella on vaikea pärjätä, joten töitäkin pitäisi tehdä, mutta työn ja Taideyliopistossa opiskelun yhteensovittaminen on lähes mahdotonta. Opiskelijoiden taloudellinen tilanne on todella haastava, ja puhumme siitä paljon keskenämme. Elämän- ja ajanhallinnan työkaluja tarvittaisiin lisää”, Tigerstedt toteaa.
Anastasia Lapteva on huolissaan työelämään siirtymisestä opintojen jälkeen. Juuri nyt poliittinen tilanne Suomen ja Venäjän välillä on niin haastava, että hänen on vaikea ajatella tulevaisuuttaan.
”En oikein tiedä, mitä tekisin työkseni. Ajattelen, että voisin tehdä jotain muuta työtä osa-aikaisesti, jotta voisin tehdä taidetta intohimon vuoksi. Näin saisin siirrettyä painopisteen rahan ansaitsemisesta vapaaseen taiteen tekemiseen. Toisaalta minua kiinnostaa taiteen rooli yhteisössä. Asun Kontulassa, ja siellä on paljon yhteisötaideprojekteja, jotka ovat inspiroivia”, Lapteva sanoo.
Hän pohtii paljon sitä, miten hän voi tehdä taidetta rajallisilla resursseilla sitten, kun koulun resurssit, kuten valokuvausvälineet, eivät enää ole käytettävissä.
”Onneksi meillä on myöhemmin tulossa kurssi, joka neuvoo apurahojen ja harjoittelupaikkojen hakemisessa”, Lapteva kertoo.
Arkirutiinien lomassa käydään taidekeskustelua
Sibelius-Akatemian opiskelijoilla jokainen viikko on erilainen. Tigerstedtin päivä saattaa alkaa yksityistunnilla, minkä jälkeen hän lukee nuotteja tai harjoittelee itsekseen, ja iltapäivällä on kamarimusiikkikokoonpanon treenit. Opintoihin kuuluu paljon toistoa ja instrumentin hallintaa. Joskus illalla on vielä konsertti.
”Opintojen luonne ja intensiteetti ovat omaa luokkaansa Taideyliopistossa. Muusikon työ ja koulutus ovat raskaita, mutta en ole harkinnut koskaan mitään muuta uraa. Soitan harmonikkaa monta tuntia joka päivä. Meiltä vaaditaan paljon itseohjautuvuutta ja omatoimisuutta, sillä opintojen lopussa on vain vähän ohjattua opetusta. Yksityistunnit ovat tärkeitä, ja professorimme ovat todella ammattitaitoisia”, Tigerstedt kertoo.
Tigerstedt alkoi soittaa harmonikkaa musiikkileikkikoulussa seitsemänvuotiaana.
”Lapsena soitin myös kansanmusiikkia, mutta nykyään keskityn pääasiassa klassiseen musiikkiin. Otin tunteja Sibelius-Akatemiassa jo lukioaikana, joten tuntui itsestään selvältä hakea tänne opiskelemaan”, Tigerstedt kertoo.
Teatterikorkeakoulussa on usein 1–4 viikon pituisia kursseja, eli kurssit vaihtuvat nopeasti. Maisterinopintoihin liittyy lisäksi taiteellisen ja kirjallisen lopputyön tekeminen.
”Esimerkiksi tänään minulla oli aamulla laulutunti, jonka jälkeen menen työelämäseminaariin, jossa käydään läpi työelämän mahdollisuuksia ja työhyvinvointia. Syksyn aikana meillä on ollut yhteinen kurssi Tampereen yliopiston ja Oslon yliopiston opiskelijoiden kanssa Tampereella ja Helsingissä”, Lassila kertoo.
Kuvataideakatemiassa opiskelijoiden päivään kuuluu sekä kursseja että itsenäistä työskentelyä. Joskus Lapteva viettää yliopistolla koko viikon intensiivikurssilla kello 9–16, mutta välillä hän tulee yliopistolle vasta lounasajan jälkeen ja työskentelee muun ajan itsekseen työhuoneellaan.
”Intohimo työtäni kohtaan tulee ja menee. En yleensä ole kiinnostunut politiikasta, mutta kiinnostuksen kohteeni tekoäly tuo väistämättä yhteiskunnallisen tason mukaan työhöni. Opiskelukavereiden kanssa keskustelemme usein taiteentekemisestä, näyttelyistä ja teoksista”, Lapteva sanoo.
Tigerstedt kertoo, että taiteen merkityksen pohtiminen ei aina ole päällimmäisenä mielessä muusikon arjessa.
”Klassisen musiikin puolella meillä on vähemmän meta-keskustelua taiteen merkityksestä, koska meillä on niin paljon sellaista museointityötä, mikä liittyy vanhan musiikin esittämiseen. Arvioimme uudelleen esimerkiksi 1600-luvun teoksia, mikä on eräänlaista aikamatkustamista. Sosiaalisessa verkostossani puhumme kuitenkin musiikin tekemisestä kaiken aikaa”, Tigerstedt sanoo.
Teatterikorkeakoulussa oman työn merkityksen pohtiminen on olennainen osa opintoja. Lassila keskustelee sekä kursseilla että vapaa-ajalla opiskelukavereiden kanssa näyttelijän työn merkityksestä yhteiskunnassa. Optimistina hän seuraa innostuneena, minkälaiseksi hänen alansa on muuttumassa.
”Urahaaveiden lisäksi olemme keskustelleet esimerkiksi tekoälyn vaikutuksesta alaamme. Suoratoistopalveluiden myötä esittävän taiteen puolella tarjonta on lisääntynyt hurjasti, ja eri alustojen myötä työnkuvamme voi muuttua paljonkin. Suomalaisen elokuvan ja televisiotuotannon taso on noussut valtavasti viime vuosina, ja toivon löytäväni itsellenikin sen myötä uusia mahdollisuuksia”, Lassila toteaa.
Teksti: Päivi Brink
Haku Taideyliopistoon alkaa jälleen tammikuussa (3.-17.1.2024). Lue lisää Hae opiskelijaksi -sivultamme.
Tilaa uutiskirje!
Artikkeli on ilmestynyt Taideyliopiston uutiskirjeessä. Saat lisää yhtä kiinnostavaa luettavaa suoraan sähköpostiisi, kun tilaat kuudesti vuodessa ilmestyvän uutiskirjeemme. Tee tilaus täällä!
Oletko jo uutiskirjeen tilaaja? Anna palautetta uutiskirjeestä tällä lomakkeella.