Musiikkikasvattajat vievät iloa vastaanottokeskuksiin vapaaehtoistyöllä
Opinnot antavat valmiuksia työskennellä erilaisista kulttuuritaustoista tulevien ihmisten kanssa. Taitojen totutuista ympyröistä laajemmalle vieminen vaatii myös oma-aloitteisuutta, kertovat musiikkikasvatuksen opiskelijat.
Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen opiskelija Aukusti Arjas osallistui keväällä 2019 projektiin, jossa vierailtiin helsinkiläisessä vastaanottokeskuksessa. Visiitti teki suuren vaikutuksen, ja elokuussa hän lähti kyselemään opiskelijakollegoiltaan kiinnostusta osallistua vastaavanlaiseen vapaaehtoistoimintaan.
”Ihmiset voivat joutua odottamaan esimerkiksi turvapaikkapäätöksiä kauankin. Jäi tunne, että vastaanottokeskuksissa on puutetta tekemisestä, vaikka siellä paljon jo toki järjestetäänkin”, Arjas toteaa.
Innostusta opiskelijajoukosta löytyi, ja syksyn 2019 aikana kymmenkunta Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen opiskelijaa vieraili vapaaehtoisina vastaanottokeskuksessa pitämässä musiikkituokiota, joissa lauletaan ja kenties myös tanssitaan yhdessä.
Pakolaisista puhutaan usein numeroina ja silloin unohtuu se, että kyse on ihmisistä, joilla on oma tarinansa. Arjas kertoo, että vapaaehtoisvierailuilla on konkretisoitunut se, että me kaikki olemme yksilöitä. Taiteella on selkeä oma paikkansa pakolaisten parissa tehtävässä työssä; kulttuuri ja taide täyttää erilaista tarvetta kuin vaikkapa yhteisenä järjestetty jalkapallopeli.
”On tullut vahva tunne siitä, ettei vastaanottokeskuksissa olevista ihmisistä kukaan ole täällä vapaaehtoisesti. Taidetoiminnalla on sija ja tarve ihmisten sisimmässä ja on voimaannuttavaa huomata, miten vaikkapa jonkun kasvoille nousee hymy esityksen jälkeen. Laulamisella on ihan hirvittävä voima. Vierailut tuovat itselle vahvan kokemuksen siitä, että musiikki ja taide on merkityksellistä ja että voimme matalla kynnyksellä tuoda iloa ihmisille”, toteaa vierailuihin osallistunut musiikikasvatuksen opiskelija Veera Isotalo.
Musiikkikasvatuksen opinnot tuntuvat pääsääntöisesti tukevan hyvin vapaaehtoistoimintaa. Kursseilla kerätään työkalupakkia, jonka tuella voi työskennellä erilaisissa ympäristöissä erilaisten ihmisten kanssa.
”Täällä opiskellaan yleisiä pedagogisia taitoja mutta myös erilaisten ryhmien kanssa kommunikointia – ns. ”globaalia kompetenssia”, jonka tarkoituksena on, että pystyy toimimaan eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa”, Arjas kertoo.
Taideyliopistossa taidekasvatuksen jalkauttamisesta puhutaan aktiivisesti, mutta Isotalon mukaan ohjausta tähän suuntaan voisi olla enemmänkin.
”Toistaiseksi tämän tyyppinen toiminta pitää aika pitkälle itse keksiä ja olla oma-aloitteinen. Yhteiskuntamme on monikulttuurinen – miten me taidekasvattajina voisimme huomioida ja tehdä ehkä paremmin? Minkälaisissa konteksteissa taidekasvatusta ja taiteen tekemistä voisi ollakaan!”, Isotalo pohtii.