Melankolinen ja rehellinen suomirock pysyy ja muuttuu maailman mukana
Suomenkielinen musiikki on vuosi vuodelta suositumpaa, mikä näkyy esimerkiksi Käärijän Cha cha cha -kappaleen valinnassa Euroviisuihin. Perinteinen suomirock pitää sekin pintansa nuorten keskuudessa. Ryyppäys ja rälläys ovat jääneet 1980-luvulle, mutta härnäävä asenne ja melankolia ovat yhä suomirockin ydintä.
”Käärijän euroviisukappaleessa on samanlaista uhoa, asennetta ja huumoria kuin suomirockissa. Kappaleessa kuuluu myös ylpeys omasta kielestä, mikä on suomirockille ominaista”, populaarimusiikkiin erikoistunut kulttuurihistorian tutkija Janne Mäkelä sanoo.
Euroviisujen ennakkokaavailuissa Käärijän Cha cha cha -kappale on listattu korkealle. Se on kivunnut jo toiseksi ennakkosuosikiksi heti Ruotsin edustaja Loreenin Tattoo-kappaleen jälkeen.
”En muista, että Euroviisujen historiassa suomenkielinen kappale olisi koskaan ollut kahden tai kolmen voittajasuosikin joukossa. Sitä voi pitää vähän yllättävänä.”
Mäkelä on kuitenkin huomannut, että viimeisen seitsemän vuoden aikana englannin kieli on saanut Euroviisuissa väistyä muiden eurooppalaisten kielten tieltä. Hän arvelee sen liittyvän siihen, että ihmiset ovat Netflixin ja muiden suoratoistopalveluiden tarjonnan myötä tottuneet kuulemaan harvinaisempiakin kieliä, eivätkä enää vierasta niitä.
Kahtena viime vuonna Euroviisut on voitettu ukrainan- ja italiankielisillä esityksillä.
”Suomirock toi suomen kielen rockiin. Euroviisut on mahdollisuus saada suomenkielistä musiikkia maailmalla esille”, Mäkelä sanoo.
Ylen jutusta käy ilmi, että Euroviisujen ennakkobileissä Madridissa yleisö oli jo laulanut Käärijän esityksen mukana suomeksi. Lontoossa taas moni viisufani nimesi Käärijän voittajasuosikikseen.
Taideyliopiston Sibelius-Akatemian taidejohtamisen ja yrittäjyyden professori Toni-Matti Karjalainen toteaa hänkin, että Käärijän kappaleen voisi hyvin sijoittaa samalle jatkumolle suomirockin kanssa.
”Siinä on samanlaista pilke silmäkulmassa -tekemistä ja hulluttelua. Käärijän kappaleessa on jotain hyvin suomalaista. On vaikea kuvitella, että vastaava konsepti olisi päätynyt viisuedustajaksi missään muussa euroviisumaassa.”
Kultakaudesta naisrockin nousuun
”Suomirock on sekoitus eri musiikkityylejä. Tänä päivänä se on jotain muuta kuin 1980-luvulla, mutta mitä?”, kysyy Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kulttuurisen musiikinhistorian professori Saijaleena Rantanen.
Rantanen näkee suomirockin sateenvarjoterminä, jonka alle mahtuvat niinkin erilaiset bändit kuin Sielun Veljet, Popeda ja Ultra Bra. Suomirockin merkitys on muuttunut ajan myötä.
”1980-luvun suomirock vie aikakauteen, jossa Suomi oli ’murheellisten laulujen maa’. Esimerkiksi monet Eppu Normaalin, Juicen tai Leevi and the Leavingsin kappaleet heijastelivat suomalaista identiteettiä ja niihin oli helppo samaistua. Nykypäivänä identifioitumisen kohteet musiikissa ovat moninaisemmat. Muun musiikin tavoin rock muuttuu yhteiskunnan ja maailman mukana”, Rantanen sanoo.
Muusikko Susanna Laamanen esittelee väitöskirjassaan Suomirockin matkailutarinoiden rakentuminen 1985–1999 eri vaiheita, joiden läpi suomirock on kulkenut ja niiden taustalla vaikuttaneita virtauksia.
Varsinaista suomirockin kultakautta edelsi 1970-luvulla yleistynyt laulaja-lauluntekijyys, jossa suomenkielisyys ja sanoitusten tärkeys nousi keskeiseksi. Aikakauden suuria nimiä olivat Hector, Juice ja Dave Lindholm. Suomirock sai vaikutteita myös Suomeen rantautuneesta punk-aallosta, jota edustaa esimerkiksi Pelle Miljoona.
Suppeimmalta määritelmältään suomirock on suomenkielistä rock-musiikkia, jonka kultakausi oli 1980-luvulla. Suomirockin nousukautta leimasi monipuolisuus ja sitä edustavat sellaiset yhtyeet kuten Eppu Normaali, Hassisen Kone ja Dingo.
”1980-luvulla oli meneillään suomirockin buumi, jolloin suomenkielinen rock kipusi suosiossa hetkellisesti suomalaisen iskelmän ohi. Dingomania edusti suomirockin romanttista suuntausta ja rikkoi sukupuolirajoja”, Mäkelä sanoo.
Suomalaisen naisrockin läpimurtona on usein pidetty 1990-luvun loppupuolta, erityisesti Maija Vilkkumaan Pitkä ihana leikki -albumin julkaisua vuonna 1999, jota seurasi naistekijöiden aseman vakiintuminen suomalaisessa rock-musiikissa.
1990-luvun alkupuolella Vilkkumaa oli mukana garage-rockia tekevässä Tarharyhmä-yhtyeessä.
”Muutamien tunnetuimpien naisartistien lisäksi on samoihin aikoihin varmasti ollut paljon myös underground-tyttöbändejä, joista olisi kiinnostavaa tietää enemmän”, Rantanen sanoo.
Suomirockin vaikutus kansalliseen identiteettiin
Lyhyesti rockista tekee suomalaista se, että siinä lauletaan kotimaisella kielellä. Suomen kielen lisäksi suomirock voi olla myös saamen- tai ruotsinkielistä.
”Suomirockilla on varmasti ollut suuri merkitys suomalaiselle identiteetille. Musiikkigenret imevät vaikutteita yhteiskunnasta ja kansansuosikit rakentavat yleisempää ymmärrystä suomalaisuudesta”, Karjalainen sanoo.
Mielikuvat suomalaisesta rokkarista ovat vuosien varrella muuttuneet.
”Kärjistäen voisi sanoa, että 1980-luvulla suomirockin ytimessä ollut yltiöpäinen ryyppääminen ja rällästys loistaa poissaolollaan, eikä ole enää läsnä kovinkaan monen bändin toiminnassa.”
Suomalaisessa musiikissa lyriikoille on yhteistä lähes jokaisessa genressä melankolian, rehellisyyden, suoruuden ja luonnollisuuden sävyttämä perusidea.
Karjalainen on tutkinut erityisesti suomalaisen metallimusiikin vientiä ja analysoinut sitä, mitä suomalaisista bändeistä ulkomaisissa medioissa kirjoitetaan.
”Tarinallisella tasolla korostuvat kautta linjan melko stereotyyppiset teemat, kuten pohjoiseen sijaintiin liittyvät tarinat, vahva luontosuhde ja melankolia.”
Nostalgiaa ja nykyaikaa
Tänä päivänä suomirockin perintö näkyy erityisesti kotimaisessa indiemusiikissa ja suomirapissa.
”Esimerkiksi indiebändi Maustetytöillä on suomirockiin kuuluvaa tee-se-itse -asennetta. Suomirapissa rockin perintö näkyy sanoitusten huumorina ja naiiviutena sekä tietynlaisena härnäävänä asenteena”, Mäkelä sanoo.
Ikoniset suomirock-yhtyeet saavat nykyään laajempaa näkyvyyttä esimerkiksi elokuvien kautta. Mika Kaurismäen ohjaama dokumenttielokuva Hassisen Koneesta sai juuri ensi-iltansa ja elokuva Dingosta on tekeillä. Tehdäänkö näitä elokuvia keski-ikäisille vai ovatko uudet sukupolvet löytäneet suomirockin klassikot?
”Enimmäkseen se liittyy varmasti aikakauden sukupolvikokemukseen ja nostalgiaan, mikä on luonnollinen osa ihmisen elämää. Dingon musiikki on popmaisempaa ja se saattaa puhutella nuorempiakin yleisöjä”, Mäkelä arvelee.
Perinteisellä suomirockilla on kuitenkin oma asemansa myös nykynuorten keskuudessa. Vanhoja suomirock-biisejä lauletaan karaokessa, niitä on kouluissa käytettävissä musiikin oppikirjoissa ja kultakauden artistit ovat edelleen vetonauloja musiikkifestareilla.
”Eppu Normaali täytti vähän aikaa sitten Ratinan stadionin ja toinenkin konsertti olisi mennyt kaupaksi, trubaduurit soittavat suomirockia ruotsinlaivalla ja Pate Mustajärven lähtö Popedasta ylittää kirkkaasti uutiskynnyksen”, Rantanen listaa esimerkkejä.
”Suomenkielinen musiikki on vuosi vuodelta suositumpaa. Soundimaailmat vaihtelevat ja kansainväliset virtaukset vaikuttavat Suomessa tehtävään populaarimusiikkiin, mutta siellä taustalla suomirockin ydin elää ja uudistuu”, Karjalainen sanoo.
Taideyliopisto järjestää 26. huhtikuuta seminaarin, joka kokoaa musiikintutkijoita yhteen pohtimaan suomirockin olemusta ja sitä, mitä suomirockille kuuluu tänä päivänä. ”Yksinkertaista, mutta totta: seminaari suomirockista” järjestetään Musiikkimuseo Famessa.
”Seminaari on keskustelunavaus sille, mitä suomirock on aikaisemmin ollut ja mitä se on nykypäivänä. Idea sai alkunsa siitä, että aiheesta on tehty verrattain vähän vertaisarvioitua tutkimusta. Seminaarin jälkeen on tarkoitus koota suomirockia käsittelevä artikkelikokoelma”, Rantanen kertoo.
Teksti: Susanna Bono
Yksinkertaista, mutta totta: seminaari suomirockista Musiikkimuseo Famessa (Fredikanterassi 5 A 00520 Helsinki) keskiviikkona 26. huhtikuuta klo 13.30–20.00.
Tilaa uutiskirje!
Tilaa ajankohtaiset puheenvuorot ja artikkelit taiteesta suoraan sähköpostiisi!
Oletko jo Taideyliopiston uutiskirjeen tilaaja? Anna palautetta uutiskirjeestä tällä lomakkeella.