Epämiellyttäviä totuuksia
Harva meistä haluaa kohdata sen enempää ällöttäviä hyönteisiä, kuolemaa kuin omia ennakkoluulojaankaan. Taiteellinen tutkimus voi johdatella vaikeiden, mutta tärkeiden kohtaamisten äärelle.
Eräänä päivänä Harakan saaressa Helsingin edustalla sammakot alkoivat kuolla. Niitä makasi riutuneina rantakallioilla, luut törröttäen ja nahka mustaksi kuivuneena. Kesä oli niin kylmä ja sateinen, että jopa hyönteisiä oli tavallista vähemmän. Kuvataiteilija Tuula Närhinen työskentelee Harakan saarella. Hän arvelee, että sammakot kuolivat nälkään.
Sammakot saivat Närhisen kiinnostumaan myös kadonneista hyönteisistä. Hän alkoi kerätä kuolleita öttiäisiä ja asetti ne esille korurasioihin ja silmälasikoteloihin kuin korut. Hän tappoi kärpäsiä työhuoneestaan luonnoslehtiöiden sivujen väliin ja kutsui sitä sarjamurhaajan päiväkirjoiksi.
Kesällä näitä päiväkirjoja nähdään hyönteistutkimuksen inspiroimassa projektissa nimeltään Entomological Encounters osana Taideyliopiston tutkimuspaviljonkia Venetsiassa. Näyttelyssä on mukana muun muassa yhdessä äänitaiteilija Tytti Arolan kanssa tehty installaatio Wing Beats. Närhinen on rakentanut läpinäkyvästä CD-laatikosta ”karaoke-studion”, jonka sisällä taltioiduista pörriäisten äänistä Arola on säveltänyt surinabiisejä. Tutkimuspaviljongissa järjestetään myös hyönteiskaraoke, jossa ihmisyleisökin saa surista mikrofoneihin.
Hyönteisiä pidetään usein inhottavina, ja niitä tapetaan joukoittain myrkyillä. Närhistä kiehtoo niiden hauraus ja erilaisuus ihmiseen verrattuna. Monet hyönteislajit ovat vaarassa kadota, mikä olisi katastrofi maapallon ekosysteemeille.
“Ihminen katsoo maailmaa helposti vain omasta näkökulmastaan. Hyvin erilaisia olioita kohtaamalla tulee selväksi, miten toisenlaisena maailma saattaa näyttäytyä. Elämme hyönteisten kanssa samassa todellisuudessa, mutta eri ehdoilla.”
Kuolleiden ääni kuuluviin
Elämästä ja kuolemasta on kyse myös Venetsian tutkimusbiennaalin toisessa tutkimussolussa, Cemetery Archipelagossa. Solun takana on ryhmä ruotsalaisessa Göteborgin yliopistossa vaikuttavia eri alojen taiteilijoita, joiden työ liittyy tavalla tai toisella kuolemaan.
“Osalle meistä kuolema on tosiasia; kaiken mikä elää, täytyy myös kuolla. Toiset käsittelevät kuolemaa pikemminkin vertauskuvana, tapana ymmärtää elämää”, kertoo ryhmän kokoonkutsujana toiminut professori Mick Wilson.
Solussa mukana olevat taiteilijat työskentelevät itsenäisesti, kukin oman projektinsa parissa. Venetsian tutkimuspaviljongissa nähdään esimerkkejä heidän taiteellisesta tutkimustyöstään. Esimerkiksi tekstiilitaiteilija Birgitta Nordström tuo esille kuolleille pikkulapsille tekemiään käärinliinoja, jotka voivat auttaa perhettä suremisessa. Wilson itse tutkii kuoleman roolia politiikassa. Hänen mukaansa erityisesti länsimaisessa kulttuurissa kuolleet – tai ainakin tietynlaiset kuolleet – helposti sivuutetaan, eikä heidän näkemyksiään tarvitse ottaa huomioon. Monissa muissa kulttuureissa myös edellisellä sukupolvella voi olla oikeuksia esimerkiksi maahan. Hyvä esimerkki kuolleiden monimutkaisesta roolista ovat Pohjois-Afrikasta italialaiselle Lampedusan saarelle pyrkivät pakolaiset.
“Jos venelastillinen somalialaisia pakolaisia uppoaa Välimereen, he saavat Italian kansalaisuuden, jotta heidät voidaan haudata Italiassa. Eloonjääneet palautetaan takaisin”, Wilson kertoo.
Materian avulla käsiksi tunteisiin
Mehiläisten joukkokuolemat, kuolleet vauvat, Välimeren pakolaiset. Kaikki raskaita, mutta tärkeitä aiheita, joita emme yleensä juuri halua ajatella.
Tuula Närhisen mielestä taiteellisen tutkimuksen mahdollisuudet vaikeiden aiheiden käsittelyssä liittyvät esimerkiksi materiaan ja aistimellisuuteen.
“Esimerkiksi hyönteisten ruumiit ovat todella pieniä ja hauraita. Materiaalien hauraus ja kauneus ovat asioita, joita ei luonnontieteessä käsitellä. Taiteessa niitä voidaan lähestyä eri aistien, kuten näkö-, tunto- ja kuuloaistien välityksellä”, hän sanoo.
Samalla hän painottaa, ettei taiteellisessa tutkimuksessa ole tarkoituksena erottaa järkeä ja tunnetta toisistaan. “Mittaaminen on kiinnostava tapa tutkia todellisuutta, mutta taiteilijan näkökulma voi olla astetta monisyisempi. Ruumiillisuuden ja aistien avulla päästään käsiksi myös tunteisiin, joita aihe herättää”, Närhinen sanoo.
Esimerkiksi hyönteiskaraoke voi kuulostaa hauskalta leikiltä, mutta tapahtumaa ei järjestetä vain huvin vuoksi. Närhinen haluaa tuoda näkyväksi tärkeät ekosysteemin osaset, jotka tavallisesti jäävät huomaamatta.
“Tutkimme sitä, millä tavalla pienet, mutta tärkeät oliot maailmassa voivat tulla näkyviksi ja kuuluviksi. Vieraan lajin imitointi voi lisätä empatiaa toiseutta kohtaan.”
Taiteilijatkin ovat tabujen vankeja
Mick Wilson vierastaa ajatusta, että taiteellista tutkimusta pitäisi edes yrittää kategorisoida omaksi tutkimusalakseen. Hänen mielestään kyse on siitä, että taiteilija – aivan kuten lääkäri tai ohjelmoijakin – voi omaa työtään tehdessään tutkia asioita ja keksiä jotakin uutta.
Wilsonin mielestä taiteilijoilla ei ole erityistä pääsyä vaikeiden aiheiden äärelle, vaan he ovat samojen tabujen vankeja kuin muutkin ihmiset. Hänen mukaansa on olemassa myös aiheita, joihin taiteilijat eivät tohdi tarttua. Taiteellinen tutkimus ei esimerkiksi ole kovin moninaista.
“Ei kukaan halua ottaa esimerkiksi uusnatseja mukaan keskusteluun. Hyvin monet taiteilija-tutkijat ovat valkoisia, varakkaita, vakituisissa töissä olevia länsimaalaisia. Kun tällainen joukko väittää ottavansa kaikki mukaan, niin täytyyhän sitä vähän epäillä”, hän sanoo.
Wilson toivookin taiteilijoilta nöyrää ja vaatimatonta asennetta.
“Kun taiteilija tekee tutkimusta, hän voi huomata joitakin yhteiskunnan sokeita pisteitä, koska hän käsittelee aihetta uudesta näkökulmasta. Jotta taiteilijat voisivat käsitellä omia sokeita pisteitään, heidän pitäisi tulla taidealan ulkopuolelta”, hän sanoo.
Fakta
Luonnon ja tutkimuksen ekologia esillä Venetsiassa
- Ekologiaon soveltava luonnontiede, joka tutkii eliöiden ja ympäristön suhteita. Sana on laajentunut tarkoittamaan myös muiden ilmiöiden, kuten tutkimuksen eri alojen ja menetelmien välisiä suhteita. Taideyliopiston tutkimuspaviljongissa nousevat esille sekä luonnonekologian että tutkimusekologian teemat.
- Yhtenä ajatuksena tutkimuspaviljongissa on muodostaa yhteinen tila, jossa erilaiset taiteelliset menetelmät ja aiheet tulevat yhteen ja saavat vaikutteita toisiltaan. Näin halutaan vahvistaa kunkin tutkimuksen omia erityispiirteitä ja mahdollistaa taiteilija-tutkijoiden yhteistyö myös tulevaisuudessa.
- Esimerkiksi kuvataiteilija Tuula Närhisen ja säveltäjä Tytti Arolan projektissa Insects among Us, eli hyönteiset joukossamme, sovelletaan kuvataiteen ja musiikin keinojen lisäksi myös hyönteistutkimuksesta lainattuja menetelmiä.
- Luonnonekologiaa pohditaan Taideyliopiston kurssilla, jossa etsitään kestävämpiä tapoja toimia kansainvälisesti taiteilijana tulevaisuudessa. Yhdeksän taideyliopiston kuvataiteen opiskelijaa matkustaa Venetsian biennaaliin Helsingistä junalla.
Lue koko artikkelisarja
Taiteilijat saastuneen maan äärellä
Mahdollisten maailmojen etsijät