Empatiaa, yllätyksiä ja sanatonta viestintää – yleisön ja esiintyjien yhteys on tärkeä osa taidetta

Kulttuurielämä avautuu pandemiarajoitusten jälkeen. Taideyliopiston tutkimuspaviljongissa taiteilija-tutkijat pohtivat myötätuntoa ja valtasuhteita, joita yleisön ja esiintyjien välille syntyy samassa tilassa.

Sumeita ihmishahmoja harmaalla taustalla
Kuva: Petri Summanen

1800-luvulla yhdysvaltalaiset lehdet alkoivat kirjoittaa kulkurien merkeistä, joita nämä piirsivät pistäytymispaikkoihinsa tiedoksi toisille kulkijoille. He esimerkiksi varoittivat vaarallisista tilallisista ja heidän koiristaan, tai ilmoittivat ystävällisistä ihmisistä, joilta saattoi hakea turvaa.

On kiistanalaista, käyttivätkö kulkurit yleisesti tällaisia merkkejä, mutta ilmeisesti jotkut marginaaliset, paikattomien ihmisten ryhmät pitivät niillä yhteyttä.

Taiteilija-tutkija Jaakko Ruuska ottaa kulkurien merkit käyttöön performanssissaan Helsingissä 20. kesäkuuta. Irtikytketty tila tutkii fyysisyyttä ja kohtaamista, jonka pandemia-aika pakotti uusiin muotoihin. Osallistujat kulkevat Töölön kaduilla ja merkitsevät reittinsä. Pysähdyspaikoillaan he kirjoittavat ja jättävät tekstinsä toisille luettavaksi. Yleisölle avoimessa tapahtumassa arvioidaan harjoitteen onnistumista.

”Halusin kehittää kokemusta, kuinka yhteinen tila voidaan saavuttaa, kun ei voida kokoontua samaan paikkaan. Performanssissa etsitään kirjoittamisen tapoja, joilla jaetun tilan ruumiillinen kokemus voisi muodostua”, Ruuska kertoo.

Ajankohtaisia teemoja tutkiva esitys järjestetään osana Taideyliopiston tutkimuspaviljonkia Helsingin Hietaniemessä. Kesän aikana Hietsun Paviljongissa järjestetään näyttelyitä, esityksiä ja keskusteluja, jotka paitsi avaavat taiteellista tutkimusta yleisölle, ovat myös osa taiteilijoiden tutkimustyötä.

Tila ja läsnäolo luovat empatiaa

Esitys- ja elokuvataidetta tekevä Jaakko Ruuska tutkii väitöstyössään ihmisten kohtaamisia ja yhteyttä katkaisevia ”irtikytkentöjä”. Pandemia on suuri irtikytkentä, joka on estänyt läheisyyttä paitsi ihmisten välillä, myös taiteen, taiteilijoiden ja yleisön välillä. Striimattu esitys ruudulla voi tuntua kalpealta varjolta elämyksestä paikan päällä.

Ruuskan mukaan fyysinen tila ja kontakti synnyttävät empatian kokemuksen. Hän puhuu empatiakatkoksesta silloin kun tämä yhteys estyy.

Ruuskalla on elokuvataiteen koulutus, eikä hän pidä samassa tilassa olemista välttämättömänä suurille elämyksille. Elokuvan teossa on kuitenkin keinoja herätellä voimakkaita myötäelämisen tunteita. Joka kuvassa ja kohtauksessa tehdään rajauksia, näytetään ja kätketään jotain. Peräkkäisillä kuvilla voidaan rinnastaa asioita ja rakentaa jatkuvuutta.

Yhteen tilaan tarkoitetun esittävän taiteen näyttäminen etänä on usein kömpelömpää. Rajauksiin ja rinnastuksiin on vähemmän mahdollisuuksia, ja kyky liikuttaa kokemusta on rajallisempi.

”En väitä, että striimaus katkaisisi myötäelämisen mahdollisuuden, mutta se rajaa sitä.”

Ruuska on oivaltanut, kuinka vahvasti tila, aika ja paikka vaikuttavat kokemuksiimme. Väitöstyönsä aiemmassa osuudessa hän kuvasi Kuusankoskella videoteoksen reitistä, jota pitkin oli sisällissodan lopussa viety ihmisiä teloitettavaksi.

Teos esitettiin yleisölle tasan sadan vuoden jälkeen tapahtumista. Se toi näkyväksi asioita, jotka oli koetettu hävittää julkisesta muistista. Ihmisten välille oli luotu empatiakatkosta häivyttämällä tilaan ja paikkaan liittyvää kokemusta.

”Omaiset eivät olleet saaneet vierailla teloituspaikalla. He eivät saaneet viedä hautamuistomerkille mitään. Teloitettavien kulkema reitti ei enää ollut yleisessä tiedossa, eikä siellä kulkenut selkeää polkua. Asia oli selvästi jäänyt katveeseen”, Ruuska sanoo.

Soittaja koneen ja yleisön vallassa

Taiteen ja yleisön suhde kiinnostaa myös pianisti ja säveltäjä Libero Mureddua. Hänen väitöstutkimukseensa kuuluvissa kokeellisissa musiikkiesityksissä yleisö pääsee jakelemaan käskyjä hänen johtamansa Septad Ensemblen soittajille.

Esityksissä yleisö antaa käskyjä verkkosivujen kautta, ja käskyt pulpahtavat soittajien iPadeille. Joy Against the Machine  -konserttisarjan ensimmäisessä esityksessä helmikuussa käskyjä antoi ihmisten sijaan tekoälyohjelma. Sen määräykset olivat musiikillisia ja tulkintaa ohjaavia: Hyppää! Ole kissa! Soita duurikolmisointuja! Ajattele äitiäsi!

Mureddu on erikoistunut improvisaatioon ja tutkii improvisoijan hiljaista tietoa. Häntä kiinnostavat myös valtasuhteet: miltä tuntuu saada käskyjä koneelta ja ihmiseltä. Esityksessä kävi ilmi, että koneen totteleminen tuntuu yllättävän helpolta, ei oikeastaan tottelemiselta lainkaan. Vaikka kone käskyttää, soittaja tuntee olevansa vapaa.

”Se on tietysti myös vaarallista. Minun täytyy tutkia tätä lisää, mutta oletukseni on se, että voimme totella määräyksiä, jos emme tunne tai näe ihmistä, joka käskyttää meitä.”

Ehkä vallan antaminen yleisölle muistuttaa pandemia-ajan kuulijoille, että taide on vuorovaikutusta, ei vain valmiiden kulttuurituotteiden kulutusta. Mureddulle taiteellinen tutkimus, kuten vapaa improvisointi, on riskinottoa yleisön edessä. Hän toivoo yllättyvänsä ja yleisön yllättävän hänet.

”Haluan astua hetkeen, jossa en todellakaan tiedä mitä tapahtuu, koska sillä hetkellä todellinen improvisaatio alkaa.”

Yleisön energia siirtyy soittajiin

Etänä järjestetty esitys muuttaa yleisön kokemusta, mutta se muuttaa myös esiintyjän kokemusta ja koko esitystä.

Mureddu suhtautuu teknologian hyödyntämiseen myönteisesti. Silti etenkin improvisaatio syntyy olennaisesti kommunikaatiosta tietyllä hetkellä. Ammattilainen uskaltaa heittäytyä, vaikka lopputuloksesta ei ole varmuutta.

”Esityksessä asiat tulevat ja menevät. Kun esitys striimataan ja tiedät, että nauhoitus säilyy, se luo tiettyä painetta improvisaatioon. Nauhoituksen haluaisi olevan virheetön.”

Kun Mureddu esiintyi koneen ohjailemassa konsertissa, yleisö välillä nauroi tietokoneen määräyksille. Soittamiseen vaikuttaa jo se, että joukko ihmisiä todistaa esitystä.

Siitä olemme jääneet pandemia-aikana paitsi. Sekä yleisö että taiteilijat ovat varmasti kaivanneet kommunikointia, jota tapahtuu esityksen aikana.

”Ajattelen, että siinä tapahtuu jonkinlaista ajatusenergian siirtoa. En halua kuulostaa liian spirituaaliselta: se on vain jotakin, mitä en osaa sanoittaa”, Mureddu sanoo.

Pandemian seurauksena saatamme olla aiempaa tietoisempia taiteen yhteisöllisestä merkityksestä. Kun Jaakko Ruuska kävi pitkän tauon jälkeen kollegansa näyttelyssä ja pääsi puhumaan taiteilijan kanssa, hän koki sen levähdykseksi poikkeusajan ahdistuksesta.

”Ehkä taiteen sosiaalinen ulottuvuus näyttäytyi puhtaampana: se, että taidetta katsoessaan katsoo jotakin, minkä joku on halunnut näyttää. Joku tekee taiteella näkyväksi havainnon, joka muuten jäisi yksityiseksi.”

Libero Mureddun seuraava konsertti on 4. syyskuuta Musiikkitalossa Feel Helsinki -tapahtumassa. Yleisö voi lähettää ohjeita etukäteen, ja tietokoneohjelma arpoo niitä sattumanvaraisissa kohdissa.

Fakta

Mikä on tutkimuspaviljonki?

  • Taideyliopiston koordinoima jatkuva projekti tuo taiteellisen tutkimuksen osaksi merkittäviä nykytaiteen tapahtumia. Tutkimuspaviljonki järjestettiin Venetsian biennaalin yhteydessä 2015, 2017 ja 2019. Kesällä 2021 se järjestetään Helsingissä Hietsun paviljongissa 5.6.–29.8.
  • Hietsun paviljongin esitykset, näyttelyt ja keskustelut nostavat näkyviin katveisiin tai marginaaliin jääviä asioita, joita emme näe tai joille kaipaamme tulkintoja. Mukana on teoksia taiteilijoilta, joiden työssä on tutkiva ote.
  • Jaakko Ruuskan Irtikytketty tila on leikkisä tutkimustapahtuma, jossa etsitään ruumiillisen yhdessäolon kokemusta pandemian valtaamassa kaupunkitilassa. 
  • Kaikki Tutkimuspaviljongin tapahtumat löydät täältä.

Lue artikkelisarja taiteellisesta tutkimuksesta