Urkumusiikin opiskelija: Minua ei ole koskaan kahlittu tekemään ”yhdellä ja oikealla tavalla”

Turvallinen yhteisö, asiantuntevat opettajat ja hyvät harjoitusmahdollisuudet ovat tukeneet kansainvälisesti palkitun urkutaiteilija Aleksanteri Walliuksen kasvua ja kehitystä Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa.

Riikka Hänninen Urkumusiikin maisteriopiskelija Aleksanteri Wallius

Kuka olet ja voitko kertoa hieman matkastasi urkutaiteilijaksi?

Olen Aleksanteri Wallius, turkulaissyntyinen tänä keväänä (2024) valmistuva urkujensoiton opiskelija Sibelius-Akatemiasta.

Aloitin pianonsoitolla varsin myöhään 13-vuotiaana Naantalin Musiikkiopistossa. Urut tuli kuvioihin vasta Puolalanmäen musiikkilukiossa ensimmäisenä opiskeluvuonna, täysin harkitsematta. Saimme eteemme lapun, josta sai valita jonkun ylimääräisen soittimen, ja onneksi jostain kumman syystä valitsin urut.

Tunnit pidettiin aina Turun Tuomiokirkon pienessä Tarkk’ampujan kappelissa. Pääurkujen ääreen pääseminen houkutti, muttei ollut vielä ajankohtaista kaltaiselleni vasta-alkajalle. Kun sinne lopulta pääsin, ei paluuta ollut, ja alkoi olla aivan selvää, että tämä on nyt se, mille haluan elämäni omistaa.

Toinen vaikuttava tekijä oli Kalevi Kiviniemen, Vincent Dubois’n ja Petur Sakarin yhteiskonsertti Lahden Ristinkirkossa, jonka myötä aloin hieman ymmärtää, mihin kaikkeen uruilla pystyy.

Mikä alun perin sytytti kiinnostuksesi urkumusiikin opiskeluun juuri Sibelius-Akatemiassa?

Sibelius-Akatemia on Suomessa ainut taho, missä voi saada suoritettua musiikin maisterin tutkinnon. Tämä on kansainvälisesti arvostettu yliopisto, eikä minulla oikeastaan käynyt mieleenikään hakea muualle. Olin myös löytänyt itselleni loistavan opettajan Markku Hietaharjun jo yksityisesti, ja halusin jatkaa hänellä.

Mitä sinulle jäi mieleen hakemisesta ja pääsykokeista?

Hakemisesta muistan sen, että hain ainoastaan tähän koulutukseen.

Pääsykokeista muistan kovan valmistautumisen, jonka se vaati. Urkurille haastavaa on etenkin se, että pääsykoesoittimet ovat luultavasti täysin erilaisia, kuin on harjoitellessa tottunut. Täytyy siis kyetä pitämään pää ja tekniikka kasassa olosuhteista huolimatta.

On myös ilmeistä, että pääsykokeet olivat todella jännittävä tilanne: olla yksin arvioitavana neljän huippuosaajan edessä. Muistan myös sen suurenmoisen helpotuksen riittävän hyvin menneiden pääsykokeiden jälkeen. Tietenkään jännityksestä ei päässyt eroon ennen kuin lopulliset tulokset olivat paperilla.

Mitä kaikkea kuuluu urkumusiikin opiskeluun?

Urkumusiikin opiskelu koostuu pääaineopinnoista ja monista sitä tukevista opinnoista. Ensimmäiset pari vuotta arki koostuu pääasiassa urkujensoitosta, urkuimprovisaatiosta, teorian- ja säveltapailun opiskelusta, musiikin historiasta, urkujen rakenteen ja huollon opiskelusta sekä pakollisten kielten opiskelusta.

Myöhemmin voi etsiä itselleen syventymiskohteita, jotka ovat minulle olleet opettajan pedagogiset opinnot.

Millaisia ainutlaatuisia mahdollisuuksia tai resursseja Sibelius-Akatemia on tarjonnut kasvullesi ja kehityksellesi urkusolistina?

Avain kaikelle kasvulle ja kehitykselle on turvallinen yhteisö, asiantuntevat opettajat ja hyvät harjoitusmahdollisuudet. Sibelius-Akatemia tarjoaa myös säännöllisiä esiintymismahdollisuuksia, joissa pääsee haastamaan itseään yleisön läsnä ollessa.

Urkuopinnoissa minua ei ole koskaan kahlittu ja pakotettu tekemään millään ”yhdellä ja oikealla tavalla” vaan olen saanut tehdä muun muassa ohjelmistoa ja projekteja, jotka ovat olleet itselleni inspiroivia, mutta yleisesti hieman epätyypillisiä.

Mikä opiskelussa on ollut parasta?

Parasta ja tärkeintä on tietysti ollut tulevan vaimon löytäminen! Mutta olen nauttinut myös valtavasti omien rajojen rikkomisesta erilaisia haasteita selättämällä sekä muusikkokollegojen ja ennen kaikkea ystävien löytämisestä.

Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimpia esiintymisiä tai projekteja opiskelujesi aikana?

Kenties hurjin projekti oli Louis Viernen kuuden urkusinfonian esittäminen Turun Tuomiokirkossa yhdessä päivässä vuonna 2020.

Mieleenpainuvin esiintyminen Siban puitteissa oli kuitenkin Academy Windsin solistina, jolloin sain soittaa Einojuhani Rautavaaran urkukonserton Musiikkitalon uusilla uruilla.

Toki myös urkukilpailuvoitto Saksassa ja kilpailufinaaliin pääseminen USA:ssa ovat olleet unohtumattomia kokemuksia.

Millainen opiskelijayhteisö on omassa koulutusohjelmassasi?

Pelkästään urkumusiikkia opiskelevien yhteisö on tällä hetkellä hyvin pieni ja tiivis, vain neljä opiskelijaa. Meillä on kuitenkin paljon yhteistä kirkkomuusikoiden kanssa, jotka opiskelevat kaikki urkujensoittoa ja silloin meitä on varmaan Helsingissä noin 50. Opiskelijatapahtumia lienee säännöllisesti, mutta itse en niissä ole juurikaan pyörinyt.

Miten Musiikkitalon uudet konserttisaliurut vaikuttavat urkumusiikin opiskeluun? Millaisia mahdollisuuksia soitin tarjoaa opiskelijoiden kasvulle ja kehitykselle?

On etuoikeus, että Sibelius-Akatemian opiskelijoilla on pääsy tämän soittimen ääreen. Tänä vuonna meillä on esimerkiksi keväällä tutkintopäivä, jossa B- ja A-tutkintoja tekevät opiskelijat soittavat resitaalinsa. Tänä keväänä neljä urkuria pääsee myös esiintymään neljän eri urkukonserton solisteina. Kaiken kaikkiaan hyvin ainutlaatuinen vuosi siis.

Soitin sisältää uusinta tekniikkaa ja ominaisuuksia, joita varsinkaan Suomessa ei kohtaa vielä missään muualla. Jokainen kerta, kun siihen pääsee tutustumaan, avartaa se jopa erittäin kokeneen urkurin käsitystä uruista. Myöskin pelkkä kuulonvarainen tutkiminen on opettavaista ja kiehtovaa, ja sitä voi harjaantunut korva tehdä konsertissa kuulijanakin.

Mitä haaveilet tekeväsi valmistumisesi jälkeen?

Haaveilen siitä, että saan tehdä urkutaiteilijan työtä mahdollisimman paljon ja monipuolisesti. Erityisen lähellä sydäntäni on esiintyminen niin resitaaleissa kuin erilaisissa kokoonpanoissakin. Toimin myös mielelläni opetustehtävissä.

Millaisia neuvoja antaisit niille, jotka harkitsevat urkumusiikin opintoja Sibelius-Akatemiassa?

Suosittelen vahvasti urkujensoiton opintoja niille, jotka tunnistavat itsessään samanlaisen intohimon ja palon urkumusiikkiin. Haluan kuitenkin nostaa esiin sen, että työllistymisen kannalta voi olla viisaampaa hakea kirkkomusiikin opintoihin, jolloin saa samalla myös kanttorin pätevyyden ja monipuolisemman koulutuksen – ja silloinkin urkumusiikkia voi tehdä korkeatasoisesti.

Valmistaudu hyvin, luota itseesi ja ole oma itsesi!